Hukassa

Hyiii mitä unia mie näin. Kaikuja menneestä ahdistavassa muodossa. Koulua, käytäviä, portaita, ihmistungoksia, hyvin kapeita, ahtaita ja pimeitä kulkuväyliä... polkupyöräkin liittyi asiaan. Ennen ajokorttia kuljin kesät talvet pyörällä töihin, ja siihen liittyvä vaatetus oli unissa kans. Loppuvaiheessa etsin jonnekin unohtamaani pipoa. Hullujenhuoneellakin olin.

Hyh. Onneksi heräsin. Mustarastas luritteli ikkunan takana muutaman kerran, se oli mukavaa.

 Eiliseltä kävelyretkeltä.

 Tuolla oli helmikuussa mettäkone, joka oli käynnissä ja tukki tien, ja pelotti mennä ohi.

 Poikkesin tutulta tieltä metsään, ja sitten oltiinkin vähän hukassa. Mutta mikä oli tallustellessa kuivaa, aurinkoista metsäpolkua, linnut lauloi ja tuuleskeli ettei tullu hikikään. Kunhan suopläntit kiersi.

Zuumailin koiria päällekkäin, kun toinen oli sylissä ja toinen piti vahtia kauempana. Pitäs varata lääkärinaika itelle ja toinen koiralle, enkä saa mitään aikaiseksi. Mikä siinä oikein inhottaakin niin suuresti... soitella puhelimella ja ootella takaisinsoittoa ja sitten kuulla että aikoja ei ole ja selevittää liittaan laattaan jollekin random sairaanhoitajalle omia vaivojaan, että se katsoo laitetaanko minut armeliaasti johonkin jonoon (josta taas pudotetaan vaivihkaa pois) vai pitääkö mun soittaa uudelleen joskus, kuullakseni taas ettei aikoja ole. Olispa nettiajanvaraus. Mutta sellanen systeemihän olis heti tukossa, kun me luulosairaat varattas kaikki ajat kun varvasta jomottaa ja otsassa on outo näppy. Ja väsyttää.

Jos olis vaikka jalka poikki niin olis helpompi mennä, mutta kun on vaan tällasia epämääräsiä "aina väsyttää" -juttuja. Sen verran paljon tullu tähän ikään mennessä lääkäreitä nähtyä, ja tiedän että useimmat menee siitä mistä aita on matalin; kattoo dg:n ja toteaa että joo tuosta se johtuu, syö enemmän lääkettä ja mene pois häiritsemästä.

Äitienpäiväkin on, sain jo kortin kaukana olevalta lapseltani. Naapurin Pentti oli mainittu kortissa myös :) sisäpiirivitsi. Seitsemäs äitienpäivä, että mulla ei oo ollu äitiä muistettavana. Muisteltavana vain. Saa nähä kauanko on enää isääkään, se vaikuttaa aika raihnaiselta jo. Eikä ne saa niitä sen päänsärkyjä aisoihin - kolmoishermosärky, leikattu jo kahdesti ja silti vaivaa. Särkylääkkeet ei auta, ei edes oksikodoni, joka sentään on melko tuju lääke.

Ei huvita tänäänkään.