Laihdutusta ja linnunlaulua

Argh, ei sovi vähäkalorinen laihdutus yhteen liikunnan kanssa. Pitäs tosiaan sitten vaan maata sohovala jos ei syö tarpeeksi. Heikottaa ja päätä särkee eikä jalat jaksa kävellä vaikka olis niin hieno ilima ja olis tehny mielikin kävellä. Mutta pakko oli luovuttaa. Ja syyä mysliä ja banaani, että sai voimia leikata ruohoa ja siivota vessaa. Eihän täsä ny voi ruveta vallan tekemättömäksi vain siksi, että pittää laihtua.

Sitäpaitsi painokin oli tänäaamuna 200 grammaa enemmän ku eilenaamulla. Se takapakki. Mutta kyllä kesäkurpitsakeitto on hyvää, vaikka mie olin niin epäluuloinen sitä kohtaan ensin. Ja kesäkurpitsamunakas, jota oon syöny aamiaiseksi parina aamuna, yks täysmuna ja kaks valkuaista ja jokunen viipale paistettua zucchinia. Mutta ei se riittäny aamulenkille. Halpaa ja hyvää muonaa, kesäkurpitsa. Eikä ees kovin helposti tee mahaa kipeeksi. Tosin ei se niin kauhean vähäkalorista oo, jos keittoon panee puoli pakettia sulatejuustoa :) mutta pitäähän sen maistua hyvälle, että sitä voi syyä.

Mies on töissä ja tyär harjoittelussa, normi päivä siis täällä. Pyykkikone hurskuttaa vaikka tuskin vaatteet ehtii tän päivän aikana kuivua (no osa ehkä, kun tuulee niin mukavasti) ja yöllä taas sataa.

Tuossa on ihmeellisen valkoinen koivunrunko, ihan palaa puhki kuvassa. Harvoin näkee noin vitivalkoista, rosotonta. Ja maassa on niin mukavan keltaista, kun voikukat kukkii :)

Mie oon ollu ilonen siitä, kun se mustarastas on tullu tähän lähelle pesimään, mutta kyllä tässä yks päivä vähän kyllästytti, kun se huusi muutaman metrin päässä (on muuten aikasen paljon desibelejä mustarastaan laulussa, kun läheltä kuuntelee!) ja peitti alleen kaikkien muiden lintujen laulun. Mie ku niin tykkään pajulinnun lauluakin kuunnella. Mutta just sillon sillä tais olla kilpalaulanta sävelestä päätellen sukulaiskoiraan kanssa. Sama erikoinen toistuva lurautus kummankin laulussa. Ehkä se on niitä koiraspoikia, joita tässä on talvehtinu, ja uutta reviiriä pitää kuuluttaa reippaasti.

Ai niin: mun piti vielä kertoa siitä, että eilen kun hain tytön illalla kaupungista, näin siellä kadulla säntäilevän rusakon, joka ajoi takaa varista. Hidastin ja tarkkailin näkymää, ja siellä katukiveyksen reunassa tien puolella poukkoili semmonen nyrkinkokoinen jäniksenpoika, jota sen emo suojeli täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Ryntäili autojen seassa ja ajatti sitä varista samalla kun poikanen koitti pinnistellä katukiveyksen reunan yli nurmikolle. Pysähdyin linja-autopysäkille ja pari autoa pysähtyi myös sinne tapahtuman puolelle (itse olin "väärällä" puolella katua) ja varis luovutti. Rusakot hävis nopeasti. Takaisin tullessa vieläkin leuhotteli variksia siinä kohdalla, ja myöhemmin matkalla näin peräti kaksi rusakkoa pomppimassa tien yli.