Ei mulla mitään suunnitelmia ollu, mutta jos olis ollu, niin olis tullu nyt muutoksia. Isän vointi on romahtanut, ja siskot pyysi että tulen sinne vuorottelemaan niiden kanssa isän vierellä. Mikäs mulla eläkeläisellä. Olisin vaan toivonu, että isä olis voinu kerrasta lähteä, eikä olis tarvinnu kitua, eikä tätä kuolinvuoteen vierellä valvomista. Tulee äidin viimeiset ajat mieleen. Sillon ei siskot voinu lähtee töiden ja perheiden äärestä apuun, hyvä että mulla on nyt mahdollisuus. Kuopus on kesälomalla, joten se voi hoitaa koirat täällä. Lähden heti tänään.
Kokeilin mahtuuko hautajaismekko päälle... mahtuu, mutta en nyt sitä mukaan pakkaa. Ei oikein nukuttanu yöllä, mieskin kuorsas, ja heräsin ennen viittä että saan sanoa heipat kun ei nähdä päiväkausiin. Hankalaa tuntui sille olevan taas mun yksin lähteminen.
Käytiin pikaseltaan eilen Helsingissä, komiasti liehui Pride-lippuja siellä täällä :)
Kotiin tullessa oli komia lude portin päällä, heijasteli auringossa pronssinvärisenä. Lieneekö härkälude.
Voimia sinulle matkallesi isää katsomaan.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista <3
VastaaPoistaVoi..koetahan jaksaa, voimia täältä!!
VastaaPoistaSulla on rankat päivät tulossa. Koita jaksaa, ja hyvä kuitenkin, että pystyt menemään! Lämpimiä ajatuksia ♥
VastaaPoistaVoimia sinulle kovasti. Toivottavasti isäsi saa hengähtää pian sen viimeisen henkäyksen. Tuntuu pahalta tälläistä kirjoittaa, mutta arvelisin sinun kyllä tietävän, miten sen tarkoitan.
VastaaPoistaLämmin halaus lähtee täältä sinne. <3
Jaksamista sinulle. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta sinulla on, mutta toivotan sinulle kovasti voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaKiitos teille ihanille myötäelämisestä! ♥
VastaaPoistaMulla on vähän tunne, että tämä oli väärä hälytys. Isä oli kyllä kuulemma ollu huolissaan, ehtiikö se minua enää nähdä, ja oli iloinen kun näkikin, mutta minusta se oli olosuhteisiin nähden ihan reipas. Tosi tosi raihnainen kyllä, ja sekavakin ajoittain, osin varmasti vahvojen kipulääkkeiden takia, mutta söi itse ja kyseli kuulumisia. Sitten kun se kävi vessassa niin sen päässä tapahtui jotain, se jotenkin lukittui eikä enää vastaillut, hyvä että saatiin se sänkyyn takaisin.
Rintaontelossa on syöpää niin paljon, että syöminen, hengittäminen ja nieleminen on työlästä, mutta nyt se ei yskiny veristä limaa samalla lailla kuin aiemmin. Sydän toimii hyvin ja veriarvot on ok. Voi sinnitellä vielä kauankin, voi olla että ei.
Voi, nämä ovat niin vaikeita tilanteita arvoioida. Mitä nyt on itsellä kokemusta tuolta palliatiiviselta saralta, niin syövä, juova ja omatoimisesti vessassa käyvä potilas harvoin ihan pian lähtee. Siis tässä tapauksessa "ihan pian" tarkoittaa mulle päivien sisällä.
PoistaSekavuus johtuu varmasti lääkkeistä ja toivottavasti hänellä on riittävä kipulääkitys.
Näen kuitenkin hyvänä asiana, että lähdit isäsi luokse ja kumpikin näitte toisenne hänen "selvänä aikana". Sitä kun ei tosiaan tiedä, koska kipulääkitys ottaa vallan tajunnasta ja sen jälkeen vastavuoroinen kommunikointi on hankalaa tai ihan mahdotontakin.
Joskus väärät hälytyksetkin tulevat just oikeaan aikaan.
Vaikeaa aikaa teille kaikille... Itse olen näitä juttuja päässäni pyöritellyt ja nyt tiedän myös paikan, minne minä menen viimeiseiksi ajoiksi, vaikka ne tällä hetkellä niin kaukaisilta tuntuvatkin. Haluan sen sairaalan, missä mies on töissä, palliatiiviselle osastolla. Onneksi mies oli samaa mieltä, että se on paras osoite.
Tietysti toivon voivani olla kotona pitkään, mutta kun se ei aina ole mahdollista, tuntuu lohdulliselta kuitenkin saada itse valita se viimeinen paikka.
Se on totta, hyvä oli että ehdin tavata ja kertoa lapsenlapsiltakin terveisiä, kun oli vielä tolkuissaan.
PoistaIsä ei ihan omatoimisesti siellä vessassa käynyt, ei jaksanut mennä rollaattorillakaan vaan piti hakea pyörätuoli sitä varten, mutta sen vointi on kyllä sahannut kumman voimakkaasti ylös alas. Voi olla ajoittaista hapenpuutetta aivoissa. Yövystin eilen siellä, ja yhtäkkiä keskellä yötä se oli pirtee, silmät auki ja kovasti sillä oli asiaa, mutta en ymmärtäny ku ei ollu hampaat suussa ja muutenkin sammaltaa niiden lääkkeiden takia. Eilen taas oli ollu semmonen tajuttomuuskohtaus, että hätäkutsu meille sisaruksille toimitettiin, mutta kun oli laitettu happiviikset niin se oli taas ihan hengissä. Minun mielestä se oli niin reipas, ettei olis "tarvinnu" jäädä yöksi, mutta toinen sisko olis sitten kumminki jääny ja sillä oli aamulla töihin meno. Nukuin ehkä 2 tuntia...
Se on kyllä minusta hieno juttu, että siskot on molemmat töissä tuossa sairaalassa, ja isä on jopa sillä osastolla, millä toinen on laitoshoitajana. Se aina työpäivän lomassa käy kurkkaamassa.