Voihan pyörrytys

Huh, viikko laihkaria takana, ja paino pysyny samoissa viime päivät. Vaikka kaikkeni oon tehny. Ei mua nälän tunne haittaa, mutta mielitekoja on vaikea vastustaa ja tämä heikotus rassaa eniten. No nyt on vielä migreenilääkkeen tuoma heikotus lisänä, olo on kurja.

Ensviikonlopun Rockfest on sääennusteiden valossa hornankattila. En tajua miten selvitään, ukkostakin on luvattu ja sehän onkin tosi kivaa siellä metalliaitojen ja rautaputkista rakennettujen korkeiden häkkyröiden seassa keskellä isoa aukiota. Bruh.

Hain eilen yhdeltä metsätieltä kiviä, ladoin ne aitaverkosta tehtyyn lieriöön ja laitoin kukkaruukun kivien päälle. Ei oo kummonen teos, ruukkukin rapistuu ja on ruma. Siinä on kylvettynä kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä ja varmaan pari kranssinsiementä.

Mies oli toimelias eilen, trimmeröi ja putsas rännit. Mie olin tikkaidenpitelijänä, kysyin että mihin se aikoo paiskia roippeet, että olisin laittanu astian alle. Ei tienny, aikoi sitten katsoa. Roiski ne sitten pitkin pihaa ja siellä ne nyt on. Astialla olis voinu käydä kippaamassa haisevan jätteen tunkiolle tai johonki. En aio nostaa sormeanikaan siivotakseni. Aion kitkeä nokkosia. Kunhan tämä heikotus, närästys ja pyörrytys hellittää.