Mielenpahoittaja

Luin uusimman (?) Mielensäpahoittaja -kirjan, NYT, ja pahoitin mieleni - kyllä ei ollut hauska. Pari kohtaa oli vähän hauskoja. Ehkä aihepiiri oli mulle vieras, tai mielenkiinnoton.

Nyt luen Viveca Stenin Huonossa seurassa, ja ahdistaa lukea kun siinä on perheväkivaltaa. Hyvä kirjailija, ankea aihe. En oo alkua pidemmälle päässyt.

Kuopus tuli viimeyöksi kotiin, vein sen aamulla koululle ja samalla oli tarkoitus ajaa toisen paikkakunnan kautta ja käydä yhdessä tietyssä kaupassa, mutta mie vaan posottelin risteyksen ohi ajatuksissani. En muista enää edes kääntyä, kun ajan... kohta olen kuin se pariskunta jossain Karpon ohjelmassa, jotka ei muistanu mihin ne oli menossa ja ajoi ja ajoi eteenpäin satoja kilometrejä ja kävi vaan välillä tankkaamassa.

Olin kyllä väsynytkin - just kun mainostin, että ei ole väsyä näkynyt. Jotenkin eilinen päivä ja tämä aamu oli vaikeita kaikella lailla. Mietin taas, että voi kun pääsis pois. Koulureissulta tultuani ryömin sänkyyn koirat kainalossa ja ajattelin, että nyt ei kukaan tarvi mua muutamaan tuntiin, saan olla ihan rauhassa tässä. Pienet torkut siinä otin.

Mutta viime yönä näin unta lentämisestä! En ole kymmeniin vuosiin nähnyt, ja ne aiemmat lentämiset oli sellasta "uimalentoa" metrin korkeudella maasta. Nyt luulen saaneeni univaikutteita miehen kopterikuvaamisesta, olin kuin drooni, joka ampaisi pystysuoraan ylös ja korkealle. Lensin upean keltaisen viljapellon yllä ja seurailin kuusikon keskellä kulkevaa tietä. Sitten autoin jotain naista auttamaan jalkansa loukannutta fasaania. Eikä mulla ollu paitaa kun olisin menny kauppaan ostaan sille fasaanille pähkinöitä tms. Yritin pukea, mutta vaate oli liian pieni. Niin aina.

 Sukat. Uusia en oo saanu vielä alotettua. Ehkä kudon sitten niitä kodittomille, että on jotain tekemistä käsillä. Pajuakaan en oo saanu pätkittyä. Olen saamaton.

 Joku on kirjottanu jokaiseen kiiviin jotta "Luomu". On sitä siinäki ollu hommaa! Paljonkohan siitä on maksettu? Onkohan palkka laitettu kilohintaan?

Lentokoneet teki taivaalle Pietarinristin. Ei se tietenkään näy kuvassa kunnolla, mutta luonnossa se oli kuin mikäkin lopunaikojen merkki mun yläpuolella.

Onneksi mulla on viikonvaihteessa siskon luona lomanen, tai muuttoavuksi mie sinne meen mutta lomaa se on silti. Ikävä on, että se muuttaa pois sieltä rannalta, mutta eiköpähän siellä uudessakin paikassa löydy kivoja kävelyreittejä. Mut oon kyllä loman tarpeessa. Irtioton.