Aamupimiässä

Justiin eilen kirjoitin, että nukun kauhean pitkiä yöunia, ja nyt sitten - kun miehelläkin on vapaapäivä eikä sen aamuinen liikuksiminen olis häirinny - herään puoli viideltä enkä saa enää unta. No, osasyynä siihen olikin se, että mies kuorsas vaikka yritin töniä sitä eri asentoonkin. Sitten se omia aikojaan kääntyi minuun päin ja tuli oikein lähelle, siinä sitten hönki vanhan kaljan lemua mun naamalle... ei huvittanu siinä enää oleilla. Nousin ylös keittään kahvia ja laittaan tiskikoneen päälle.

Mun maljakkohyasintin kukka on kuihtunut ja mukula pienentynyt niin, että meinas ruveta putoamaan maljakon pohjalle. Laitoin sinne tuollaisia... mitä ne nyt nimeltään mahtaa olla, punaisia palleroita kumminkin. Turpoavat vedessä isoiksi ja markkeeraavat kasvualustaa. Vähän liikaa laitoin, oli vaikea arvioida paljonko tarvii ku ne on tosi pieniä kuivana.

Ja ärsyttävää taas tämä laihduttaminen - oon monta päivää syöny kevyesti ja harvoin - aamulla mysli, päivällä salaatti ja iltapäivällä joko salaattia lisää tai "oikea" ruoka, jos se on ollu mulle sovelias. Sitten loppuilta syömättä neljästä-viidestä asti. Joskus välipalaksi ruisleipä. Salaatissa on juustoa, kananmunaa tms. ettei ihan pelkkää rehua ole, vaan on ihan ruokaisaa. Paino vaan nousee! Varmaan joulusuklaavarastot siellä jossain muhii ja kasvattaa rasvasoluja. Turhauttavaa, kun ei saa kärvistelystä mitään "palkintoa" edes pienen painonlaskun muodossa. Vitamiineja, rautaa ja Piimaxia lisäksi.

Piimaxia siksi, kun kynnet on menny ihan paperiksi taas. Jännä miten nekin vaihtelee; joskus ihan ihmettelee kovia kynsiä, ja toisinaan sitten ne repeilee ja katkeilee koko ajan. Söin viime vuonna 3kk:n kuurin Piimaxia mutta kynnet oli vain vähän aikaa kunnossa. Mulla kun on paha tapa jyrsiä kynsiäni, niin pienikin epätasaisuus kynnen reunassa laukaisee sen jyrsimisen, ja kohta kynsi onkin nahkaan asti jyrsitty. Välillä on pakko laastaroida sormenpäitä, että ne sais olla edes vähän aikaa rauhassa.

Viilipurkkiin tehty DIY-kynttilä pääsi tuleen. Sydän on jotenkin huonosti, se kaatui ja sammui ja piti kaivaa uudelleen esiin ja saa nyt nähdä, onko se ollenkaan polttokelponen.

Lauantaina tytär menee kattoon konsertoivaa idoliaan Helsinkiin, se pääsee tapaamaan sitä ja odottaa sitä kovasti. On se kyllä ainaki kerran sen jo tavannutkin, ja ylläpitää Suomen fanisivustoa. Kyllä se on niin erilaista nykyisin tuo idolien palvontakin, siinä oikein otetaan kontaktia ja ne julkkiksetkin ottaa kontaktia faneihinsa. Eipä tullut mieleenkään, että lapsena/nuorena olis edes kirjeellä saanut yhteyden Brian Setzeriin tai Simon LeBoniin, koska kaikki "yhteydenpito" tapahtui ainoastaan musiikkikustantamon kautta. No mie sain aikanaan The Boppersin nimmarit, mutta en mie sitä ees fanittanu. Ja sit käsivarteen Suurlähettiläiden Jusu Pöyhösen nimmarin. Sitä kyllä fanitin.