Nastat tarpeen

Pari päivää on ollu kuvan kaltainen jalankulkukeli. Eilen menin ison osan matkasta mettässä, joten pärjäsin saappailla, mutta tänään olin viisas ja laitoin nastakengät. Oli enemmän kuin tarpeen! Kyllä hiekkatietki oli jäässä, mutta mettään ei ollu tullu tuollaista sileää kirkasta jääkerrosta.

Lätäköihin kyllä oli tullu jääkerros jos toinenkin, päällekkäin kun edellinen ei ehdi sulaa kun vesi tulee taas päälle ja jäätyy.

Lähdin tänään vähän arpomalla meneen toiveena, että kartassanäkyvän ojan yli menis joku sillantapainen... no meni kyllä, mutta en arvannu lähtee ylittään :)

Kyllä siitä oikein polku kulki, että selvästi joku/jotku käytti sitä kulkureittinään. Kävelin kiltisti puronvartta isommalle tielle.

Olivat siistineet tätä yhtä rapakkoa, ja tehneet sen ympäri jonkinlaisen polun. Kävelin aika pitkästi.

Oon huomannu, että mun kävelymatkat on vähän pidentyneet entisestä. Sen näki hyvin ku ynnäilin niitä vuoden kulkemisia. Toisaalta pitkät matkat ikäänkuin "oikeuttaa" sitten rokulipäiviin, mutta jotenki ei oikein huvita pitää sellaisia. Ehkä oon hiukan vähän niinku riippuvainen? Olisinpa! Kyllähän sitä kävelis jos vain kroppa kestäis. Ja yks mikä ärsyttää niin pissahätä. Metsässä voi aina käydä puskapissillä, mutta jossain tuollaisessa asutuskeskuksessa ei niin vain mennäkään. Jos jossain kaupassa onkin vessa, niin en kyllä jätä koiria ulos keskenään jonkun varastettavaksi. Pittää vissiin hommata katetri.

Lukeminen ei kyllä oo ottanu tulta alleen. Mulla on kaksi kirjaa kesken, mutta kumpikaan ei ole niin kiinnostava, että veisi mukanaan.