Sitruunaporkkanahillolla ja uusia muotoja kokeillen. Tuollaisia "pullia" vois tehdä toistekin.
Katoin Areenasta ohjelmia ja kudoin sukat valmiiksi (tuo lanka on ihanaa!)
aloitin ehkä pääpantaa tai jotain kun lankaa jäi. Pötköä pukkaa.
Tein laskutoimituksia viime vuodesta; lintuja näin 96 eri sorttia, on 3 enemmän kuin edellisvuonna. Kirjoja luin n. 66, on 7 enemmän kuin edellisvuonna. Kilometrejä oon merkannu 927,8, on peräti 200 enemmän kuin edellisvuonna. Kävelypäiviä 299, niitä en edellisenä laskenukaan. Päänsärkypäiväkirjaan tuli merkintä heti vuoden ekana päivänä. Mietin vaan, miten oikein täyttelisin sitä, kun se särky tulee ja menee ja vaihtaa paikkaa päivän mittaan. Nytkin herätessä oli naama kipee, sit se meni pois, sit tuli päälaelle kipu, välillä on ohimoilla asti ja välillä ei. Just nyt on naama, päälaen etuosa ja oikea ohimo kipee. Hetken päästä joku muu paikka tai sit ei mikään paikka.
Kävin hakemassa eilen mielialalääkkeen apteekista, enkä tajunnu että kaikki muutkin ryntää sinne vuoden viimeisenä päivänä hakemaan mahdollisimman paljon lääkkeitä Kelakorvauksen takia, kun omavastuu pätkähtää takaisin vuoden vaihteessa. Kaikki luukut käytössä ja silti jonoa. Täti siellä ihmetteli kun mulla on ollu niin pitkä tauko edellisen ostosta, kun käytän puolikasta annosta. Ei se sit mitään sanonu, vaikka oon omin päin vähentäny. Masisoireitahan mulla on koko ajan, mutta pärjäilen. Mitä nyt voisin kuolla, mutta en aktiivisesti. Kaikki ihmiset nyt vaan ei näe mitään mieltä elämisessä, ja mie satun olemaan niitä. Ei siihen pillerit auta. Sitäpaitsi joskus olen iloinenkin.
Ihanat sukat! Tykkään noista pätkävärjätyistä lanjoista, kun ei tartte monien kerien kanssa värkätä ja silti tulee väriä sukkiin. Ja elämään. :-)
VastaaPoistaMeillä vanha rouva ei juuri raketeista piitannut, mutta Elvistä sitten etsittiinkin tovi paukuttelun loppumisen jälkeen. Meillä ei ole edelleenkään aavistusta, missä se loppujen lopuksi oli. Kodinhoitohuoneesta se lopulta namipurkin rapinan houkuttelemana tuli. No nyt onneksi taas vuosi aikaa seuraaviin paukutteluihin. Kaupungilla kyllä on ilotulituksia kesälläkin, mutta ne onneksi jäävät juuri tuon mäennyppylän taakse, eikä se meteli ole niin kova. Eivätkä nuo naapuritkaan syö silloin niin paljoa kaalia. ;-)
SIlloin aikoinaan teholla työskennellessäni meille tuli uuden vuoden yönä potilas, joka oli lyönyt kaverinsa kanssa vetoa, kumpi pitää pidempään sytytettyä rakettia suussaan. Tämä meidän potilas oli tainnut voittaa sen vedon. Näky ei ollut kaunis, kun alaosa kasvoista oli täysin muussina eikä sitä voitu huonon yleistilan vuoksi edes lähteä korjaamaan. Odotteli sitten meillä omaisia ja kuolemaansa. Tai ainakin niin muistelen ja oletan, että hän siihen menehtyi.
Tämä, jos mikä, on kyllä yksi turhimpia kuolemia.
Voi miten surullinen tuo rakettiveto :/ Muistelen kuulleeni jonkin samanlaisen urbaanilegendan lapsena ja toivoin aina, että se oli todellakin vain tarina.
PoistaTämä tarina on ainakin omin silmin todistettu, mutta ehkä idea vetoon oli sitten saatu jostain vastaavasta. Sitä en sitten tiedä.
PoistaSai jopa sen verran täällä huomiota, että siitä uutisoitiin lehdissä ja telkkarissa useimpina vuosina, ennen uuden vuoden paukuttajaisia, varoituksena juhlijoille. Alkoholihan tuossakin oli osallisena tapahtumaan. Vaikea tietysti mennä sanomaan, oliko alkoholista johtuva päähänpisto vai olisiko sama tapahtunut selvänäkin.
PoistaPuistattavaa... ei sitten ollu kaulasuonet sentään räjähtäneet, kun ehti odotellakin sitä kuolemaansa. Voi olla ettei kaverikaan enää halunnu kokeilla toiste... mutta ei säälitä ollenkaan niin paljon kuin se koira, jolle oli annettu raketti suuhun pidettäväksi. Puoli kuonoa poissa ja kieli vain roikkui.
PoistaAivan järkyttävää tuon koiran kohtalo. Ihminen on sentään itse työntänyt sen raketin suuhunsa, mutta koiralle sen on ihminen tehnyt. Täysin anteeksiantamatonta.
PoistaTuossa päivällä lähdin vielä googlettamaan, että löytyykö tuosta meidän jutusta vielä uutisointia ja siinä samalla törmäsin uutiseen muutaman vuoden takaa, jossa Lohjalla 16- vuotias poika oli työntänyt kaverinsa suuhun sytytetyn raketin. Se oli onneksi räjähtänyt kunnolla vasta sen uhrin kädessä.
Mä en enää tarkasti muista, mitä kaikkea sillä potilaalla oli rikki, mutta ainakaan ei tosiaan ollut heti menehtynyt ja vielä tunteja ehti meillä tehollakin olemaan. Ainakin seuraavaan päivään saakka, sillä itse, kuten myös Michael, olimme tuolloin yövuorossa ja ei se ainakaan sen vuoron aikana ehtinyt kuolla.
Kivat sukat, mutta kurja päänsärky ja masis <3
VastaaPoistaSukat on kivat kyllä. Päänsärky on vähän hellittäny, onneksi.
PoistaTodella piristävät sukat :-)
VastaaPoistaMinun lintulaskuni pätkähtivät viime vuonna kännykän vaihtoon - muistiinpanot kun olivat siinä edellisessä. Nyt aloitin kuitenkin laskemisen taas uudelleen :-)
Ruoki niitä iloisia hetkiä :-)
Kyllä ruokin, vaikka "tiedänkin", että jotain kamalaa kohta kumminkin tapahtuu, niin oon ottanu sen pään, että nautin niistä hetkistä kun on hyvä olla :)
PoistaKivat sukat! Mieki tein pannan, ohkanen lanka ja liian paksut puikot, tuli löpsö. Pyssyy juuri ja juuri päässä :) Tuollasia pullatorttuja vois tosiaan tehä, jos ens jouluna muistaa :)
VastaaPoistaMie en usko, että ees piän pantaa, mutta teenpä kuitenkin. Aiemmin tekemäni on liian paksu ja kutittava, ja ihan samalla lailla nousee ylös ku pipokin, ja sitten korvia paleltaa. Liekö mun korvat jotenkin liian alhaalla.
PoistaIsoja lukuja, huh. Musta tuntuu, että täällä näen kolmea lintulajia. Tai sitten en vaan tunne niitä ;) Kilometrit ja ulkoilut on sulla kyllä hyvät, mun pitäisi ehdottomasti pyrkiä samaan! Hatun nosto sulle!
VastaaPoistaMä olin yksi niistä, jotka haki viimeisinä vuoden päivinä kaikki lääkkeet, mitä irti sai, kun katto tuli just marraskuussa täyteen. Silloinkin oli monta pitkää jonoa.
Se on varmaan iso raha niille, joilla on paljon lääkkeitä, se omavastuu nimittäin. Mulla kun ei ole kuin tuo ja migreenilääke...
PoistaSie näät kumminkin kauriita :)