C'est la fuckin' vie

Otsikko on varastettu. Sori siitä.

Olen taas lukenut useammastakin paikasta, että ei saa valittaa kun on asiat hyvin, mutta mie valitan nyt. Pakko saada jonnekin valittaa, kun pakahtuu pahasta olosta!

Jo eilenillalla ruoskin itseäni huonoudestani, ja se jatkui tänä aamuna lopetettujen koirien ikävällä. Kuopus vielä koulusta pyysi mua lähettään toisen niistä kuvia, kun se aatteli kuviksentunnilla piirtää sen, ja vasta mua itketti, kun jouduin niitä kuviakin vielä katteleen.

Joulukortteja laskeskellessani tajusin, etten oo isälle tehny korttia... käytin korttilistan pohjana toissavuotisten saatujen korttien listaa (ainoa kerta, kun olen pannut ylös, keneltä on tullut kortti) ja kun isältä ei monestikaan tule, niin se meinas unohtua. Kun se on niin itsestään selvä kortin kohde, niin sitä aatteli että tottakai sille on. Vaan ei ollu. Eikä pahalla mielellä kannattas ruveta korttia tekemään. Kuka tahtoo sellaisella ladatun kortin jouluna? Kiroillen tehdyn. Ei kukaan.

Nyt jos koskaan pitäs pukea koirat ja lähtee lenkille, mutta sitä ennen pitäs syödä, koska muuten virta loppuu kesken, enkä nyt jaksais millään laittaa syötävääkään. Sekin potuttaa. Kaikki potuttaa. Sotku, sisäänkantautuvat hiekoitusmurskeen murut (positiivista on, että mies on hiekoittanut!) maahan asti ulottuva harmaus ulkona, kaikki tekemättömät työt, kaatiskaman paljous nurkissa...

Positiivinen pilkahdus tapahtui eilen, kun postimies soitti mulle ja sano, että sillä on mulle paketti. Sovittiin treffit postilaatikolle ja sain siskon toimittaman Dermosil-paketin. Kysyin tytöiltä, avataanko heti vai jouluna, ja ehdoton "jouluna" tuli vastaukseksi. No, yksi paketti on vielä lähetettävänä, ja mie positiivisuuden häikäisemänä maksoin Helposti-paketin ja menin viemään sitä pakettiautomaattiin - se ei toiminu. Muilla paketin jättäjillä ja noutajilla toimi, vaan ei sillä mun koodilla. Muka "väliaikaisesti poissa käytöstä" tms. Tarkistin vielä sen koodin sähköpostista siinä automaatin vieressä, että oonko pannu väärän koodin. Ihan oikein oli. Paskalaitos. Mitä laittavat semmosia systeemejä, joita sitten laitteet ei tunnista, eihän tuommosesta ole mitään hyötyä. No, just luin että sen voi lähettää haja-asutusalueella omasta postilaatikosta. Sinne sitten.

Ahistaa.

Sic transit gloria mundi - et nix

Latinalla jatketaan. Niin katoaa mainen kunnia ja lumi. 

Kuva on toki jo parin päivän takainen, mutta ei sitä lunta ole lisää tullut - ensiyöksi on luvattu. Tuuli onneksi laantunut. Lapsi makaa taas sängyssä pääkipuisena, eikä päässyt kouluun. Ei ole ees maanantai.

Vuosi sitten olin itsenäisyyspäivänä töissä enkä nähnyt kättelyjonoa, mutta eilen katottiin kuopuksen kanssa. Oli siellä yksi tuttukin, eläinsuojelusakkia. Selostajakin osasi sen nimen kertoa. Ja oli kynttilät ikkunalla, toiselle ikkunalle tosin laitoin led-tuikut, ettei syty tulipalo... ajatus lienee tärkein.

Joulukortit alkaa olla tehtynä ja kirjoitettuna. Joskus meni kepeesti yli 20 postimerkkiä, nyt jäi ylimääräisiä. Niin ne ihmiset putoo elämästä pois, joku kuolee ja joku ei muuten vaan piä yhteyttä. Eikä mullakaan oo asiaa. Jotain ihmisiä kyllä pidän joulukorttilistalla, vaikkei oliskaan muuta asiaa koko vuoden aikana.

Dkt-kurssilla oli joskus "kotitehtävänä" ottaa yhteyttä unohdettuun ihmiseen, tuttavaan tai sukulaiseen johon ei ole pitänyt yhteyttä. Sillon kirjoitin entiselle työkaverille, joka oli mun korttilistalla mutta juuri mitään muuta ei ollu ollu vuosikausiin. Se ilahtu yhteydenotosta ja ollaan sillon tällön kirjoiteltu meilejä siitä lähtien. Vaikka vähänpä mulla on mitään kerrottavaa. Tuntuu, että kaikilla muilla on kaikenlaisia ystäviä ja tuttavia pilvin pimein, ja mulla ei oo oikeestaan ketään. En tunne nyt tällä hetkellä edes tarvetta sellaisille, tuntuu etten jaksaiskaan seurustella, käydä kahvilla tai erinäisissä riennoissa kenenkään kanssa. Tässä elämäntilanteessa on ihan riittävästi, kun käy perheenjäsenten kans kaupassa joskus. Silti tunnen olevani jotenkin vajaa, ja pelkään että joudun tulevaisuudessa turvautumaan sitten johonkin postinjakajien ulkoilutuspalveluun, kun oon yksin ja pelottaa mennä ulos.

Sisko suunnittelee tulevansa ennen joulua käymään, ja sekin tuntuu minusta sellaselta ylimääräseltä, mitä en jaksais, vaikka siskoa onkin aina mukava nähdä. Pitäs siivota, varsinkin jos se sen kaksimetrinen mies tulee (kuten todennäköisesti tulee) ja se näkee kaikki pölyiset päälliset korkealla, mitä me ei ikinä nähdä... enkä jaksais ollenkaan. Hyvä kun jaksan raahautua päivästä toiseen. Mieli on ihan hyvä (kiitos lumen, luultavasti) näin joulukuiseksi mieleksi, mutta jaksaminen on lähes nolla. Sitäpaitsi mua ahdistaa tämä pieni asunto, kun koko perhe ei tahdo mahtua mukavasti olemaan olohuoneessa, vaan jonkun on aina istuttava jollain tietsikkatuolilla tai lattiatyynyllä, niin siihen sitten vielä kaksi isoa ihmistä lisää... uh.

Auto nakuttaa kummasti ja haisee. Luultavasti öljyt niin vähissä, en oo muistanu kattoa. Lasinpesunestettä sentään hoksasin rapakeleillä lisätä, vähän vahvempana, ettei jäätyis pakkasessa.

Turdus merula, dr13 ja MH

Polaaririntama aaltoilee taas näillä korkeuksilla, kun sää vaihtelee niin nopeassa tahdissa. Eilen oli toistakymmentä astetta pakkasta aamulla, tänään vesikeli ja useampi lämpöaste, huomiseksi luvassa taas toistakymmentä pakkasta ja loppuviikolle vesikeliä. Ei ole ehkä hyvä juttu monenkaan asian kannalta, että vesikelit ja kovat pakkaset vaihtelee tälleen...

Herrat sekä nuoret herrat mustarastaat olivat murkinalla pakkasessa. Varpaita näytti palelevan. Muuan linnuista tietävä on näitä tummanokkaisia tunnistanut ensimmäisellä vuodellaan oleviksi koiraiksi, naaraathan yleensä kyllä lähtee etelään - silti minusta on kumma, että nuoret ei lähde. Opettaako aikuiset koiraat ne jäämään tänne kylmään pohjolaan? Moniko kuolee kun ei ymmärrä muuttaa?

Tämä museojuna käytiin tsekkaamassa Tampereella. Haettiin samalla pois pari nuorta naista, jotka pääsivät vapaalipulla matkustamaan sillä Karkkuun ja takaisin. Kyseessä on sama veturi, joka toissapäivänä törmäsi autoon. Vähän jotain pieniä kolhuja oli 99-tonnisessa veturissa, huonommin kävi ohutpeltiselle autolle. Näitä vetureita mie muistan lapsuudessani olleen. Wikipedian mukaan tämä malli on tehokkain ja nopein koskaan VR:n käytössä ollut dieselveturi. 52 romutettu, 2 museoitu.

Aikamoinen pyry oli kotiintullessa, ja miehen turvavyökin edelleen rikki... uusi on tilattu Saksasta, josta se tulee Jyväskylään josta se tullee tänne, aikaa kuluu jonkin verran ja sitten pitää vielä asennusaika saada jostain.

Aiemmin raportoimani Matkahuollon homma ei ole edennyt oikein mitenkään. Toista pakettia ei ole löytynyt mistään, toinen on väärällä paikkakunnalla. Kymmenen päivää kulunut lähettämisestä. Ilmeisesti kukaan ei missään katso osoitelapun osoitetta, vaan paketteja lähetellään jonkun ihme koodin mukaan, mikä on tietokoneella, ja kun sitten virkailija moheltaa eikä laitakaan koodia koneelle, paketti on _hukassa_. Noutokehotustekstaria lähetellään väärälle vastaanottajalle paketista, joka on satojen kilometrien päässä "noudettavana". Oikealle vastaanottajalle ei lähetetä, vaikka paketti välillä käy oikeallakin paikkakunnalla. Itse asiassa en edes ole varma, onko se oikea paketti, kumpi siellä nyt seilaa, kun tiedot on ristiriitaisia.

Lähden ulos, siellä tuulee mutta just nyt ei sada.

Johtavatko jäljet sylttytehtaalle?

Ainakin ne jäljet tuoksui koirien nokkaan mielenkiintoisille...

...ja niitä oli paljon. 

Sylttytehdas oli jäätyneiden omenoiden kasa. 

Näyttää siltä, että peuroja ja kauriita on jonkin verran tuolla pelloilla. Jälkiä oli paljon, toki ne oli syntyneet useamman päivän aikana. 

Kuva kääntyi pystyyn, mutta tässä on nättejä esimerkkejä :) myös minun ja jonkun mua ennen vaeltaneen ihmisen, jolla on isommat kengät ku mulla. 

Meidän puolelle kylää on myös tullut niitä kauriita (niillä on pienemmät jäljet kuin nuo kuvassa olevat) ja mietin, onko ne lähteneet täältä etsimään ruokaansa meiltäpäin... ovat kaivelleet myös jokun metsään kippaamia omenia, ja pari päivää sitten kuopus koulusta tullessaan näki ne meidän pihan vieressä, aidan toisella puolella. Siellähän on kans omenia. 

Ja fasaanikukko pitkästä aikaa pasteeraili huudeilla tänään. 

Kuvia kamerasta koneelle ladatessani huomioin, miten sinisiltä kuvat näyttää, vaikka on otettu keskipäivän aikaan...

Mulla on taas maha kipee. Vasemmalta kylkiluiden alta, kuten nykyään aina. Alkoi, kun söin lihasoppaa. Vois olla sappikivet, jos olis oikealla. 

Ei mee nyt putkeen

Kehuskelin taannoin käyttäväni Matkahuollon palvelua mieluummin kuin Postin, mutta kyllä ne osaa moheltaa sielläkin. Puntit on aikalailla tasan nyt, kun MH:n pisteet laski aikasen monta pykälää. Aloin nimittäin tänään katsomaan lähetystunnuksista, mitä kuuluu niille kolmelle paketille, jotka laitoin perjantaina Pakettiviikkojen alennuksella menemään: 

Olin siis maksanut netissä ne kaikki - erikseen tietysti - ja saanut jokaiseen ns. aktivointikoodin, jonka olin kirjoittanut tarralapulle samanaikaisesti saadun seurantakoodin kera, ja lappu pakettiin. Varmuuden vuoksi vielä kirjoitin pienesti sen aktivaattorin myös pakettiin, siltä varalta että lippulappuset irtoilee. Sain joka paketista lähetystiedot sähköpostiin, ja ne näytti olevan ookoo. Eikun sinne Matkahuoltoon.

Ensimmäinen paketti (paketti a, joka oli menossa A:lle) sai osoitelappunsa sieltä tulostuneena, ja kuitinkin sain käteeni. Sitä en aiemmin lähettämästäni paketista saanu, kun se paikallisen asiamiehen mies ei osannu koko hommaa ja siinä meni iäisyys - se oli yksi syy, miksi menin toiseen paikkaan lähettään, aattelin että koko ilta sit menee tumpelon ukon kans - mutta kuitista siis näin, kenelle ko. paketti on lähdössä. Toisen kuitin kun sain (paketista b, joka oli menossa B:lle), siinä olikin samat osoitetiedot kuin edellisessä, siis paketissa a. Sama osoite kahdella eri aktivointikoodilla, vaikka omissa tiedoissani (niissä jotka tuli sähköpostiin) oli aivan oikeat osoite- ja puhelinnumerotiedot. B:n paketti siis meinasi lipsahtaa A:lle, mutta kun ehdin siihen väliin huutelemaan, täti korjasi osoite-ja numerotiedot ja sai oikean osoitelapun myös pakettiin b. Harmi vain, että tulin heittäneeksi ne kuitit pois, kun luottavaisena uskoin, että homma menee kuten sen on tarkoitettu menevän. Paketti c meni oikeaan osoitteeseen ja on jo kotona.

No, lähetysseurannasta näin, että paketti a on mennyt jo lauantaina B:n asuinkaupunkiin, merkitty olemaan NOUDETTAVISSA ja B:lle on lähetetty viesti saapuneesta lähetyksestä, siitä väärästä paketista. Onneksi B ei sitä hakenut, koska edelleen seurannasta näkyy, että paketti on jatkanutkin matkaa (jo ennen kuin tekstari oli merkitty lähteneeksi) kohti A:n asuinkaupunkia, on perillä mutta mitään uutta tekstaria ei ole lähetetty kenellekään. A lupasi käydä kysymässä pakettia tänään, mutta ei ole vielä kuulunut mitään. Mielenkiintoista tietää, kumpi paketti siellä on, onko kumpaakaan vai molemmat. 

Nimittäin paketti b:n lähetysseurannassa seisoo vain maininta lauantailta, että "sähköinen ennakkotieto vastaanotettu". Ei mitään muuta. Tämä oli siis se Matkahuollon tädin korjaamin tiedoin lähtemään laitettu. 

Kyllähän se näyttää siltä, että se täti siellä on jotenkin ryssinyt sen koneelleviennin, koska kaikki ainakin mun puolelta oli kunnossa. Tai sitten koneessa tai ohjelmassa oli joku bugi. Toivottavasti kovin moni paketti ei oo menny väärin. Onneksi ei ollu mitään kallisarvoista (uniikkia kylläkin, kun on itetehtyä!) mutta harmittaa tietysti, jos menee hukkaan. Ja harmittaa ku tuli laitettua ne kuitit roskiin. Taas se nähdään, ettei niitä kannata koskaan heittää niitä pois, ennenkuin homma on viimeisen päälle selvä.

Tämän kruunuksi mulle tuli viesti kännykkään, että migreenilääkereseptiäni ei uusittu. Kello oli melkein kolme, ja kun tuohkeissani soitin - oikeesti niin vihainen olin, kun ei saa aikaa lääkärille eikä reseptiä uusita, että soitin muitta mutkitta - mutta automaattihan siellä oli, ja "jos haluat sitä, paina tätä" -pyörityksen jälkeen takaisinsoittolupauksen sijasta tuli tyly "palvelussamme on ruuhkaa, soita myöhemmin uudelleen". Vedin henkeä ja lähdin asioille, aattelin että soitan sit huomenna. Mullahan oli jo kesällä vaikeuksia uusia sitä sumatriptaanireseptiä, ensin sitä mitään puhumatta ei vaan uusittu ja toisella kertaa sain reseptin, mutta vaan 18 kpl:n satsin. Sitä nyt koitin uusia.

Asioilla ollessa mietin tuota asiaa, ja ajattelin, että kun uusimispyyntö on kanta.fin kautta laitettu, niin ehkä siellä on jotain tietoa siitäkin, miksi sitä ei uusittu. Kotiin päästyäni meni katsomaan netistä, ja - SE OLI UUSITTU. Siis tottahan mie olin iloinen, mutta samalla että mitä pottua; uusitaan resepti ja pannaan viesti että ei uusittu?!

No, oikeastaan kruunu oli tämä: lohdukkeeksi päätin leipoa valmiista, kalliista piirakkapohjaseoksesta marjapiirakan, mutta taikina oli ohjeen mukaan tehtynä hirveän löysää, mulla ei ollu tarpeeksi isoa vuokaa ja sitten marjojen alta jäi ihan raa'aksi, vaikka esipaistoinkin niinku käskettiin. Tuli semmonen olo taas, että mitä mie ees mittään yritän ku kaikki tuntuu menevän pieleen.

Veronpalautukset sentään tuli, ja ainakin isäntä tietää mihin ylimääräiset laittaa; sillä hajos autosta turvavyö. Ei oo sitten mitään halpaa lystiä vaihdattaa uusi. Se vaan on jumissa eikä tuu seinästä ulos. Ei hyvällä eikä pahalla.

Niin ja toinen koiran flexitaluttimista meni kans rikki. Se vaan surahti, kun siitä laukes jousi ja se taas ei kelaudu enää sisään. Se ei sentään maksa niin paljon kuin auton turvavyö.

Oooooh!

Jatkoa eiliseen kuvasarjaan, mutta tuollaisen loistavan pilkahduksen kera. Ja luntakin tuli eilenillalla nopeesti muutama sentti kovan tuulen kera.

Tili on taas miinuksella, päänsärky kaihertaa, palelee, väsyttää ja nälättää, joten menenkin tästä saman tien pois valittamasta...

(pee äs: jeevlen olkipukki poltettiin taas :D miksei ne tee sitä likomäristä oljista joskus...)

Hoosiannapäivä

Juhlistin lainarahan avulla viikonloppuani ruislastuilla (joita söin hyvällä omatunnolla, kunnes katsoin valmistusaineluetteloa...) ja sinihome- ja viherhomejuustolla. Ai että tuo viherhomejuusto on hyvää! Lastutkin oli hyviä, mutta turvotti mahaa.

Tämmöstä kehitystä. Kovaa tuulta luvassa - sitä oli ihan riittävästi jo aamulla, kun kävin koirien kans, ja meillä tuntui olevan liian vähän vaatteita siihen tuuleen - ja lunta ja kelivaroitusta ja kaikkee. Ja päänsärkyä. Olin aikonut ottaa migreenilääkkeen vasta nukkumaan mennessä, mutta kun lämmitin taas päästi käryä vaikka lähtikin päälle, iski niin hirvee särky ja oksetus, että oli pakko ottaa jo aiemmin ja vielä kokonainen. Jos nyt on taas alkanu semmonen kahden viikon särkyputki, niin mulla ei kyllä riitä lääkkeet jos ei resepti jo pian uusiudu... ja kyllä on lämmittimet niin migreenin syytekijöitä! Tosin ei kylmässäkään oo kiva olla, eikä rahaa maksaa huikeita sähkölaskuja...