keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Sic transit gloria mundi - et nix

Latinalla jatketaan. Niin katoaa mainen kunnia ja lumi. 
Kuva on toki jo parin päivän takainen, mutta ei sitä lunta ole lisää tullut - ensiyöksi on luvattu. Tuuli onneksi laantunut. Lapsi makaa taas sängyssä pääkipuisena, eikä päässyt kouluun. Ei ole ees maanantai.

Vuosi sitten olin itsenäisyyspäivänä töissä enkä nähnyt kättelyjonoa, mutta eilen katottiin kuopuksen kanssa. Oli siellä yksi tuttukin, eläinsuojelusakkia. Selostajakin osasi sen nimen kertoa. Ja oli kynttilät ikkunalla, toiselle ikkunalle tosin laitoin led-tuikut, ettei syty tulipalo... ajatus lienee tärkein.

Joulukortit alkaa olla tehtynä ja kirjoitettuna. Joskus meni kepeesti yli 20 postimerkkiä, nyt jäi ylimääräisiä. Niin ne ihmiset putoo elämästä pois, joku kuolee ja joku ei muuten vaan piä yhteyttä. Eikä mullakaan oo asiaa. Jotain ihmisiä kyllä pidän joulukorttilistalla, vaikkei oliskaan muuta asiaa koko vuoden aikana.

Dkt-kurssilla oli joskus "kotitehtävänä" ottaa yhteyttä unohdettuun ihmiseen, tuttavaan tai sukulaiseen johon ei ole pitänyt yhteyttä. Sillon kirjoitin entiselle työkaverille, joka oli mun korttilistalla mutta juuri mitään muuta ei ollu ollu vuosikausiin. Se ilahtu yhteydenotosta ja ollaan sillon tällön kirjoiteltu meilejä siitä lähtien. Vaikka vähänpä mulla on mitään kerrottavaa. Tuntuu, että kaikilla muilla on kaikenlaisia ystäviä ja tuttavia pilvin pimein, ja mulla ei oo oikeestaan ketään. En tunne nyt tällä hetkellä edes tarvetta sellaisille, tuntuu etten jaksaiskaan seurustella, käydä kahvilla tai erinäisissä riennoissa kenenkään kanssa. Tässä elämäntilanteessa on ihan riittävästi, kun käy perheenjäsenten kans kaupassa joskus. Silti tunnen olevani jotenkin vajaa, ja pelkään että joudun tulevaisuudessa turvautumaan sitten johonkin postinjakajien ulkoilutuspalveluun, kun oon yksin ja pelottaa mennä ulos.

Sisko suunnittelee tulevansa ennen joulua käymään, ja sekin tuntuu minusta sellaselta ylimääräseltä, mitä en jaksais, vaikka siskoa onkin aina mukava nähdä. Pitäs siivota, varsinkin jos se sen kaksimetrinen mies tulee (kuten todennäköisesti tulee) ja se näkee kaikki pölyiset päälliset korkealla, mitä me ei ikinä nähdä... enkä jaksais ollenkaan. Hyvä kun jaksan raahautua päivästä toiseen. Mieli on ihan hyvä (kiitos lumen, luultavasti) näin joulukuiseksi mieleksi, mutta jaksaminen on lähes nolla. Sitäpaitsi mua ahdistaa tämä pieni asunto, kun koko perhe ei tahdo mahtua mukavasti olemaan olohuoneessa, vaan jonkun on aina istuttava jollain tietsikkatuolilla tai lattiatyynyllä, niin siihen sitten vielä kaksi isoa ihmistä lisää... uh.

Auto nakuttaa kummasti ja haisee. Luultavasti öljyt niin vähissä, en oo muistanu kattoa. Lasinpesunestettä sentään hoksasin rapakeleillä lisätä, vähän vahvempana, ettei jäätyis pakkasessa.

13 kommenttia:

  1. Meillä on ollut vuosikymmeniä sääntö, että jos huushollin sotkuisuus vierasta häiritsee, niin siivousvälineet löytyvät siivouskaapista (yksi tosin aikoinaan vetäs herneet nenään, kun kersat olivat pieniä ja löin mopin kouraan) ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, niin mieki oon leikilläni sanonu, mutta silti se mua häiritsee. Ja kerran, kun oltiin muka siivottu kun isä tuli käymään, me töistä tullessa löydettiin se täältä imuroimasta ja vessaa pesemästä...

      Poista
  2. Ei se siivoaminen kuule innosta sitäkään vähää kun näitä neliöitä niin paljon. Tuntuu, että koskaan ei saa kaikkia siivottua. Ikkunoita en ole pessyt, hm, aikoihin. Jos joku valittaa likaisista ikkunoista niin sama konsti kuin tuolla Mutsilla tuossa edellä, pesköön.

    Minulla on lähimmät ystävät muuttaneet kauemmas työn tai eläkkeen myötä, noita tuttuja kyllä täällä riittää. Mutta on sellainen olo, että en kanssa kovin paljon jaksa järjestää kahvitteluja yms. Miehen sukua on tuolla lähikunnassa, siellä käydään silloin tällöin ja onneksi ne on mukavia.

    Harmillista se tytön päänsärky, onko sitä jo tutkittu mitenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se terkkarikaan katsonu tarpeelliseksi lääkärinaikaa siihen särkyyn, ja muutenkin katsoi että se on riittävästi, kun sillä on se Miranax-resepti. "Se on ollu hyvä lääke migreeniin" vaikkei se sit siihen ekaan särkyyn tytöllä ees auttanu... sentään sain sen Primperan-reseptinkin, kun kinusin useampaan kertaan. Se vaan on myöhäistä sillon, kun jo oksettaa, ja jos kohtaus on päällä kun aamulla herää, niin eihän siihen ole voinu ees yrittää vaikuttaa etukäteen.

      Jotenkin mulla taas tuntuu täällä ahtaudessa, että kun olis neliöitä enemmän, sais tavaran ehkä paikoilleen tai ainakin piiloon, eikä aina tarttis kauheasti raivata ennenku pääsee imuroimaan tai pesemään (se tavaroiden siirtely mua rassaa, kun ei oo ees paikkaa mihin ne siirtäis pois tieltä) mutta luultavasti siinä kävis niin, että tavara vaan lisääntyis ja täyttäis joka tapauksessa kaiken tilan :)

      Poista
  3. Mä oon kyllä niin prinsessaksi heittäytynyt tuon auton kanssa. Öljyt vaihtaa ja lisää luottohuoltomies ja esikoinen lasinpesunesteen. Hyvä jos osaan avata etupellin ;-)

    Meillä on lunta ja liukasta, esikoinen kävi jo penkassakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, hyvä jos ei pahemmin sattunu. Saa sitten uuden liukkaan kelin kurssin saman tien :)
      Joo, ne öljyt oli niin vähissä ettei enää tikkuun tarttunu... reilun litran kaadoin sinne. Ilmankos nakutti ja haisi niin palaneelle öljylle.

      Poista
    2. Ei käynyt, oli liukkaalla tiellä kääntyessä ollut ihan vähän liikaa vauhtia, joten penkkaan liukui. Saivan ihan työntämällä ylös. Kurssin se sai multa, kun juteltiin tapahtuneesta ja muistuttelin tilannenopeudesta.

      Poista
  4. Aika vähän teillä on lunta, täälläkin näyttäis olevan enemmän mutta sitä tuli semmoiseen rakoon että sen jälkeen on ollut pakkasta joten eipä tuo ole ehtinyt sulaa pois.

    On muutes hieno juttu kun otit yhteyttä siihen tyyppiin, aivan liian paljon - myös omalla kohdallani - ihmiset jäävät unohduksiin ja monta kertaa sitä tulee ajateltua niin että tällä tyypillä on kaikkea mutta se totuus saattaakin olla ihan toisenlainen.
    Ihmiset tuppaavat syrjäytymään ja mökkeytymään entistä enemmän, olkoonkin että mä teen sitä tietoisesti koska olotilojeni takia mä en kestä ylimääräistä hälinää enkä varsinkaan mitään jeesustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jeesustelunkestorajan alhaisuus lienee syynä sille, ettet halua sen tarkemmin vaivojas valittaa...
      Lunta tuli taas vähän, mutta tosi vähän siihen nähden, että runsaammin lupaili ennuste.

      Poista
  5. Se kaksimetrinen mies näkee...hahhahahahhaaaa! En ole paljon tänään nauranut, joten kuule kiitokset!
    Mun pitää kirjoittaa joulukortit, tiivistän nekin muutamaksi ja se juuri nyt tuntuu hyvin työläälle. Ymmärrän siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No talon oma isäntä on alle 180-senttinen, niin ei sekään nää pölyjä lampunvarjostimen päällä, pitkät vieraat näkee :)

      Poista
  6. Täällä on lunta jo tarpeeks mulle, 20-30cm. Otin mieki yhteyttä nuoruuden parhaaseen kaveriin, sieltä tuli ihan oikiaa jeesustelua oheismatskun kans, siihen loppu yht.pito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosi kiva; nuoruudenkaveri ottaa yhteyttä pitkästä aikaa, niin alanpa käännyttää sitä... :( Niin ne jotku sen verhoaa lähimmäisenrakkaudeksi, kun luulevat että kaikkia pelottaa helvettiin joutuminen.

      Sielä on kuulemma lunta. Siis ei helvetissä, mutta teilläpäin :D

      Poista