Ei inhorealistisia kuvia tällä kertaa :)

Uuh, hyvinvointini on vaakalaudalla kun olen syönyt yhtä sun toista ja makaronilaatikkoakin, missä on vehnämakaroonia. Tänään päätin pitää uuninlämmityspäivän, ja ensin sieltä putkahti ihan liian hyvää makaroonilaatikkoa (siellä välissä on cheddarsulatejuustoa ja nesteessä mm. sipulikermaa, mutta ei koko purkkia kun se on liian vahvan makuista) jota söin kun tytöltä jäi lautaselle. Sillä on vieläkin mahalaukku pieni sen päivän paaston jäljiltä. Ei kai ole halunnut sitä venyttääkään...

Sämpyliä, joihin taisi ropsahtaa tuplamäärä sokeria mutta ei se haittaa, ja pullia (valmispullajauhepussista) joista tein täytettyjä solmupullia ja nyt uunissa on punajuurilaatikoita, joiden punajuuret on kiehuneet koko sen ajan, kun tein muita uunijuttuja. Oli tarkoitus tehdä myös näkkäriä, kun semmonen näkkärisiemenpussi osu kaupassa käteen, mutta siihen tarttikin mm. 300g jauhoja, eikä mulla ollu gluteenittomana semmosia tarpeeksi. Jäi sitten toiseen kertaan. Säilyyhän ne.

Jämälankasukat on valmiit, ja hieman kadun mustien kärkien tekemistä - joku muu väri olis ollu kivempi. Kyllä niitä olis löytyny, ku olisin vaan viitsiny nousta sohvalta ja käydä kaivelemassa lankoja. Mutta onpahan nyt tuommoiset.

Ja te kaikki, jotka inhoatte syyliä, skipatkaa nyt. Mulla on syylä. No sehän on tarttuva "tauti" ja melkein kaikilla niitä on ainakin jalkapohjissa, mutta niitä ei ees huomaa ennenku ne alkaa vaivata. Mun syylä on ollu vuosia, voin sanoa että kaksinumeroisen määrän vuosia se on tuossa sormen kyljessä ollut, eikä siitä ole mitään haittaa ollut. Onpahan ollu osa minua. Nyt se on alkanu kasvaa ja häiritä ja se vahingoittuukin aika ajoin, ja oon koittanu sitä pariin otteeseen Verruxinilla hävittää, mutta se ei meinaa lähteä. Kyllä se kipee välillä on, eilenillalla kimoili niin, että mietin toimieni järkevyyttä, mutta kyllä mie nyt tällä kertaa kunnolla yritän. Ehkä pitäs ostaa uusi lääke, tuossa on jo päiväys menny. Sitä jäädytyssettiä en osta, on ihan hiton kallis ja kun meillä kaikkee muuta siitä setistä olis jäljellä, mutta se kylmetysaine on loppunu. Eihän se riitä mihinkään siinä.

Ei vaan oo rahaa ostaa nyt oikein mitään taaskaan. Pari ylimääräistä ostosta (ne kengät, silmälasien käsiraha) niin loppuu rahat viikkoa ennen lapsilisäpäivää.

Mies lähti pikkujouluihin, mulla on rauhallinen koti-ilta ja kohta otan käsityön ja alan katsoon viikolla tullutta Poldarkin osaa.

Nopeusnäyttöjen vaaroja

Tuli sieltä Lindorffilta jo laskukin, on ne nopeita kun on laskun lähettämisestä kyse. Nissenin nainen soitti uudelleen ja sanoi, että asia on hoidettu sinne suuntaan, ja pitäisi tulla uusi lasku. Pahoitteli kauniisti, ja hyvin hoiti homman.

Ei ne sitten ihan sileeksi vetäneet sitä kaunista metsää. Rumaksi kuitenkin. Aika erikoista minusta tuollainen metsänhoito, että jätetään tosi harvakseltaan jokunen puu sinne... seuraava isompi myräkkä sitten varmaan kaataa loput. Niinhän siinä usein käy, ja tuo on muutenkin sellasen mäen päällä, että sieltä joka kerta kaatuu puita kun myrskyää.

Sitten semmonen juttu, mikä on ollu mielen päällä jo jonkin aikaa. Aamuisin usein heitän tytön junalle, ja sinnemennessä ajelen koulun ohi. Sen koulun, joka ihan välttämättä piti rakentaa pienelle tontille vilkkaan kauttakulkuväylän varteen, vaikka varmasti olis ollu lääniä läheisillä pelloilla ihan nokko. Tässä ainakin lasten turvallisuus jäi toiseksi muiden seikkojen rinnalla. Ajoaikani sattuu juuri siihen aikaan, kun pikku piltit kiiruhtaa yhdeksäksi kouluun, joten tarkkana pitää olla.

No, on sitten jo jonkin aikaa ollut sellanen ajonopeusnäyttö siinä koulun kohdalla, suojatien liepeillä. Minusta on ihan hullua laittaa tuollainen autoilijan huomiota hajauttava juttu koulun suojatien viereen! Luulis, että juuri siinä kohtaa pitäs olla mahdollisimman vähän mitään häiriöitä, että autoilijan huomio kohdistuis niihin tietä ylittäviin lapsiin. Ei siihen, mitä nopeusnäyttö näyttää. Käsi pystyyn, autolevat lukijat, kuka katsoo nopeusnäyttötaulua, jos sellainen tien vieressä on! Ja ehkä vielä vertaa sitä auton mittarin näyttämään nopeuteen. Ja juuri sillon saattaa singahtaa se myöhästymistä pelkäävä nassikka sieltä lähiöstä tielle.

Niin, en kai kirjoittaisi tästä, jollei olis omalle kohdalle sattunut hieman säikäyttävä tilanne justiin tuon asian takia. Se on jonkinlainen automaatio se taulun katsominen, vaikka loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, mitä siellä näkyy, kun itse tietää ajavansa alle rajoituksen.

Tyttö teki suklaamuffineja tässä yks päivä :D mua nauratti kovin, ja sain kuittailua kakkahuumorista. 

Hyviä oli, parempia miltä raakoina näytti, maistoin vaikka onkin vehnäisiä. Tuli kuorrutuskin sitten päälle. Ikinä ei ne kuorrutteet onnistu niinku kuvissa, en tiedä miten ne sokeri-tuorejuusto-rasva-ym. mössöt muka saadaan niin kiinteiksi, että voi pursottaa kuvioita. Kerran oon kyllä vain itse yrittänyt, mutta eipä ne onnistunu tytölläkään, vaikka teki kaksi eri satsia. Vähän semmonen berliininmunkinpäällyste niihin sitten tuli. 

Vein äsken vanhaa leipää harakoille, niillä on kyllä hyvä viestintäjärjestelmä. Kun ripustelin paloja puuhun, kuului räkätystä jostain kaukaa, mutta jahka olin sisälle tullut, oli piha täynnä harakoita. No kuusi niitä tässä pyörii, kaikki oli varmaan osingoilla. Kiivas piilottelu sitten ympäriinsä. Varmaan kiva sit semmosta multasta märkää leipämössöä syyä... ja koirat välillä käy niillä kätköillä myös, jos sattuu että ovat mejän pihalle piilotelleet.

Siivota pitäs. Imuroida ainakin. Ulkona sataa vettä.

Tilastoja, huijausyrityksiä ja minäminää.

Tässä pyörii ainakin yksi töyhtötiainen, ja yritin kuvata sitä pari päivää sitten. Kyllä oli vaikeaa! Sillä on aina niin vauhti päällä, ja tietenkään kun ikkunan läpi kuvaa, ei voi pitää salamaakaan - eipä sillä, että se noin kauas vaikuttaisikaan.

Sain mie siitä sitten pari vähän tarkempaakin kuvaa...

Laatuhan ei tosiaan ole kaksinen; hämärää, tavan pokkari, zoomi, likainen ikkuna jne. 

Joku joskus kysy, onko mulla luonnonkihara tukka, enkä osannu vastata ku yleensä kieputan ne märkänä sellasille sykkyröille, ja oon aatellu että satunnainen "kiharuus" johtuu siitä ku tukka kuivuu sykkyröillä. Mutta tältä se näyttää vapaasti kuivuttuaan. Olin menossa nukkumaan enkä ruvennut sen kummemmin kikkailemaan kuvanoton kanssa, ei ihan koko tukka mahtunut kuvaankaan, mutta onhan se vähän laineilla. Värikin tuossa aika ookoo, vaikka just valitin miten ankean värinen se on, pölyisen spurguinen. Kuva hämää. Pitäis laittaa hennaväri päähän, kun vain olis sopiva paikka hennaushommille (=suihkuunpääsymahdollisuus) ja joutoaikaa se kolme tuntia.

Sataa vettä hyi. Lumet on vähentyneet jo selvästi eilisestä. Jolloin kävelyllä huomasin, että mun viime keväänä ostamani toppasaappaat on rikki. Onneksi ostin alennusmyynnistä, kyllä olis ottanu pattiin kun olis maksanu täyden hinnan (muistaakseni ovh kumminkin jonkin verran) ja muutaman kilometrin jälkeen kengät näyttää tältä:

Ja muutenkin huonot; vähänkin lämpimämmällä talvikelillä jalan lämpö tunkee ulos tuosta kangasosasta, sulattaa lumen kengän päältä ja vesi imeytyy kenkään -> sukat kastuu.
Eilen kävin samalla, kun hain uudet rillit, erään kenkäkaupan lopettajaisissa, ja ostin uudet toppasaappaat (so what- merkkiset, mutta ilmeisesti sooo last season, ettei netistä löytynyt kuvaa) ja tyttärelle jonkinlaiset saappaat ku se niistä tykkää ja kahdet on pitäny heittää pois - reilu 3 kymppiä meni. Sanoin tytölle, että ne on sit joululahja. Tuskin nekään kauaa kestää, mutta ei ollu paha hinta ku viitisentoista euroa maksoi.

Jotenkin tuntuu vaan pöljältä kauhistella kenkien hintoja, kun nehän ON kalliita ja toiset pitää halpoina semmosia, joihin mulla ei ole edes varaa. Tai ainakaan en ostaisi sillä hintaa. Kotitalousmuodosta riippuen keskimäärin ihmisillä vaatemenot on 500-1000 nurkissa per vuosi, ja luulenpa itse olevani tilastojen alapuolella... tietysti tämän kotitalouden menoja nostaa se, että pitää ostaa lapsille, mutta ei niillekään kyllä kovin suurilla summilla ostella. Noita kenkiä ja alusvaatteita lukuunottamatta tuolla eilisellä lenkillä mun kaikki vaatteet oli monia vuosia vanhoja, takki jopa ilmaiseksi saatu nron 50 miesten takki. Hyvä mettäkävelytakki.

Ja kyllä mie ostan ns. heräteostoksia, kun tulee hyvällä alennuksella oleva vaate vastaan. Lapsille nyt en nykyään (no ne kengät ostin eilen) koska niiden vaatemaku on mysteeri. Joku mun mielestä niiden maun mukainen vaate ei sit ookaan niiden mielestä cool. Omaa makuani mun on ihan turha enää tyrkyttää :)

Viimeksi kun rymysin varastossa linnunsiemenhakureissulla ja kaadoin vahingossa siemenastian pitkin poikin, jätin oven auki että linnut (ja valitettavasti erinäiset jyrsijät myös) pääsee syömään sieltä niitä, mitä en saanut siivottua pois. Kun menin laittamaan ovea kiinni, niin kattoon ripustamani ämpäri heilui hurjasti ja koirat haisteli kiihtyneenä, toinen jopa oikein vinkui. Ilmeisesti orava oli ollu siellä ja jätti hajut jälkeensä poiskaratessaan. Ikkunan yksi ruutu on rikki, sieltä varmaan kirmasi ulos.

Uusilla rilleillä näkee kyllä ihan hyvin, mutta kun hajataittoa on korjattu, meinasin ensalkuun horjua kun "kaatoi" oikealle. Piti oikein miehen kädestä pidellä. Sit oon huomannu sen, että siristän jotenkin, kun poskilihat on aina kireellä. Toivottavasti silmät pian tottuis...  mutta pimeässä taitaa näkyä paremmin.

Se osamaksu olikin sitten kinkkisempi juttu: sieltä tulee kuulemma lasku koko hinnalle, ja sitten mun ite pitää ottaa yhteyttä laskuttajaan (olikohan Lindorff) ja pyytää että laittavat erinä. Lasku kuulosti hieman isommalta kuin se, mistä oli sovittu, mutta vasta äsken huomasin verrata saamaani kuittia tilaukseen, ja siitä näkyy, että luvattu alennus linsseistä oli jätetty huomiotta. Joku tarjous oli, että kahdet yksien hinnalla, ja kun en sitä käyttänyt, sain 25 euroa alennusta linsseistä. Laitoin saman tien sähköpostia menemään sinne. Muutenkin oli outo täti siinä kassalla - väänteli noita nenänvarteen tulevia talloja pihdeillä ja siinä samalla lähmi linssit sormenjälkisiksi, ja sitten kun pyysin että pyyhkis ne puhtaaksi, arveli että joo, kotelosta tullut "tomua"...

Päivystyksessä

Illan puolella täyttyi puoli vuorokautta tytön oksentelua ja pääkipua, ja kun vaiva ei osoittanut mitään laantumisen merkkejä, eikä edes suussaliukenevat raemuotoiset särkylääkkeet pysyneet sisällä, tai auttaneet, lähdin viemään sitä päivystykseen puoli kahdeksan jälkeen. Päästiin heti tarkkailuhuoneeseen (siitäkö se johtuu, ettei oksentelevia potilaita koskaan näy odotushuoneissa?) jossa oli toinenkin samoista oireista kärsivä tyttö.

Reilun tunnin odottelun jälkeen meidät kävi hakemassa vanhempi herralääkäri, hieman hoono soomi, mutta kovasti se puhui. Migreeniksi se sen diagnosoi ja antoi meille reseptin Miranaxiin, ja määräs tytölle Voltaren-piikin pyllyyn. Just muuten luin ohjetta, siinä sanottiin "Voltaren-injektioneste/infuusiokonsentraattia ei tule antaa lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille." Hienoo. Toivottavasti lapsi on vielä hengissä... Eikä älytty pyytää pahoinvointilääkettä, sit se oksensi kotipihaan kun tultiin takas. Söi kuitenkin pari haukkaisua banaanista ja jo puoli mukia mehua ennen nukkumaanmenoa.

Superkuukin oli, mutta ei mitään näkynyt. Pilviä. Puolen päivän tienoilla oli vähän aikaa lupaavasti puolipilvistä, mutta se meni ohi. Nyt kuulemma vettä sataa, vaikka on pakkasta.

Tää on niin tätä

Soitin viimein sinne sairaanhoitajalle että josko sitä lääkärinaikaa, kun on se möykkykin ja mahavaivaa ja päävaivaa, enkä saanut aikaa. Ei ollu kiireettömiä aikoja siinä kolmen viikon jaksossa, mikä on käytettävissä. Perjantaina käyvät kuulemma läpi lääkärin kanssa jonottavien listaa, ja päättävät kuka saa aikoja, kuka ei. Soittavat kuulemma sitten. Hirveen tarkkaan mun piti selvittää asioitani ja oireitani hoitajalle, joka kirjas niitä sitten sinne ylös, liki 15 minuuttia kesti puhelu. Hitonko väliä silläkään on, kummalla puolella se möykky on? Voi, kun olis rahaa niin menisin yksityiselle... mutta ei tullu lotostakaan mitään. Ja jos siellä ruvetaan asioita tutkimaan tarkemmin, niin sellaseenhan mulla ei sit ainakaan olis varaa, vaikka justiin ehkä lääkärikäynnin hinnan saisinkin kokoon. Ja sitten taas jos ei mitään tutkittavaa löydy, on sama vaikken kävis koko lääkärillä.

Molemmat tyttäret on kipeenä, toisella on migreeni ja toinen muuten vaan kipeen oloinen. Annoin jäädä nukkumaan, paitsi migreeninen tuskin nukkuu kun sen päähän sattuu ja oksettaa. Vein sille särkylääkettä ja vettä sängyn viereen, mutta en tiedä pystyikö se niitä edes syömään. Turha syödä lääkkeitä, jos oksentaa ne saman tien pois.

Mies sai mun tekemät sukat isänpäivälahjaksi, ja nyt on jämälankasukat puikoilla. Punnitsin oikein langanloput ja jaoin ne osapuilleen samanpainoisiksi keriksi, että tulee samanlevyinen osa kumpaankin sukkaan. On yllättävää, miten pitkästi saa sukanvartta kudottua 14 grammalla lankaa :) mutta sain mie aikaiseksi tämmösen merkillisyyden kesken kutomisen:

Nuolen kohdasta lanka sukeltaakin yhtäkkiä kerän sisälle, ja kerän pinnalla suikertaa irtonainen langanpää. Piti purkaa koko kerä että pääsi jatkamaan kutomista.

Areenasta loppui katsottava, kirjaston kirjat on luettu, nettiä ei jaksa selata, niin sukankudonta se on. Niin kauan kun kirjasto aukeaa.

Kuin pensasmustikan lehti pakkasessa

Tämä on järjestyksessä 222. postaus tässä blogissa. Sivun katseluja on tähän mennessä tullut 21245. Aika monesti on käyty näitäkin raapustuksia vilkaisemassa.

Tänään vein kynttilän hautausmaan muistokivelle, klo 13 tuli neljä vuotta äidin kuolemasta. Hyi se oli kamalaa katottavaa, mutta nyt mua ei enää niin paljon itketä sen ajatteleminen. Ei ole syövälläkään paljon itsesuojeluvaistoa, kun tappaa kantajansa ja elättäjänsä.

Oon kattonu sarjaa "Sairauksien keisari" joka kertoo syövästä, tänään katsoin kolme jaksoa putkeen kun oli tuossa jonkin aikaa taukoa telkkarinkatselusta, ja ohjelmassa tuli esille se siskoakin riivaava HER2-syöpätyyppi. Kuulosti kamalalta.

Muuten olenkin vain mököttänyt. Liekö se mun luonnevian syytä (sen F60.7:n) että jotain menee aina välillä rikki toisen takia. Vaikka järki tietää, osaa odottaa eikä edes ylläty. Ja ehkä vain vaadin liikaa; mikä minä olen vaatimaan, kun en itsekään ole kovin kummoinen? Lähelläkään täydellistä. Ehkä pitäs elää yksin tämmösen.

Siivouspartio työssään, siivoilemassa tiaisilta pudonneita pähkinöitä syömäpuun juurella. Tuon verran on lunta. Harakanjalan verran. Ehkä huomenna jaksan enemmän.

Heräsin tähän kylmään aamuun, nyt palelen

Nyt se kaunis metsä on sitten kaadettu. Tuntuu siltä, että paikallinen maanomistaja on äityny panemaan puiksi kaiken liikenevän metsänsä. Niin surullista. Niin ruman näköistä.

Aamulla paistoi aurinko hetken aikaa, mutta en voinu mennä kameran kans ulos kuvaan kimmeltävää hankea, kun orava oli syömässä enkä halunnut ajaa sitä karkusalle. Kateltiin sitten koiran kanssa aurinkoa sisältä. Kuvan alareunassa näkyy koiran pää, mihin aurinko paistaa. Pesin molemmat koirat eilen, ja nyt sädehtii tukka valossa. Koiralla siis. Se olikin hieman kanakeitossa aiemmin, ainakin korvakarvat... ja jalkakarvat takussa, kun juoksuhousuja on pitäny pitää jalassa,  nyt on onneksi sekin ohi. Toisen koiran juoksua odotellessa...

En meinannu saada taas nukutuksi. Tämä sädehtivätukkainen koira sai jonkun ihme niiskutuskohtauksen illalla, ja puoliunisena luulin sen oksentavan ja kimposin istualleni. Toinen koira sydämistyi (tai säikähti tai luuli että nyt noustaan ylös) ja lähti alakertaan. Aattelin, että tuleepahan kohta ylös tai nukkuu siellä alhaalla, mutta ei me toisen koiran kans osattu kuitenkaan ruveta oikein nukkuun... sitten kun kuului ääniä portaikosta ja vieruskoirakin murisi sinne, näytin taskulampulla valoa että näkee sänkyynpalaaja tulla, mutta äänet loppui ja ketään ei tullut. Lähdin sitten katsomaan, niin täällä se koira vaan korissa makas, portaikossa liikku taas joku muu otus. Ollapa se riistakamera, asentaisin sen vintin portaikkoon! Kävin vessassa ja koirakin tuli koristaan sinne vessaan, tutisi mun sylissä ja piti semmosta ääntä, jota ei voinu tulkita kuin selostukseksi siitä, kuinka hän oli ihan yksin täällä alakerrassa ja pelotti ja kylmäkin tuli. Yyh, yhy-yhy-y-y.

Silti meni pitkän aikaa, ennenkuin uni tuli, luin kirjaakin keskellä yötä kun en jaksanu töniä kuorsaavaa miestäkään koko aikaa.

Omenoita olis vielä. Kylmäsäilöttyjä.

Linnuille kelepaa ruoka näin kovalla pakkasella. Ihmettelin, kun normaalisti kaura ei käy kaupaksi, mutta nyt on menny kuorittu kaura viimeistä murua myöten, vaikkei mitään keltasirkkuja oo näkyny mailla eikä halmeilla. Harakat syö ne! Mikäs siinä. Ehkä niillä on ruoka vähissä, kun kaurakin kelpaa. Pähkinöitä oon piilotellu moneen paikkaan, kun pikkulinnut pyrähdellessään löytää niitä ja pääsee vaikeampiinkin paikkoihin, ettei kaikki mee harakoitten kupuun ja piiloteltavaksi pitkin kylää.

Joskus seurasin harakan touhuja, kun olin laittanu syömättä jäänyttä leipää tarjolle, oli vielä lumetonta sillon. Se piilotti kiireesti niitä leivänpaloja ihan lähelle, muutaman metrin päähän lehtien alle, ja ilmeisesti sitten hetikohta haki ne pois, parempaan piiloon. Ikäänkuin sillä olis ollu kiire saada ne pois näkyviltä, ettei kukaan muu huomaa...

Tällä viikolla on näkynyt pari harvinaista vierasta, töyhtö- ja pyrstötiainen.