perjantai 11. marraskuuta 2016

Heräsin tähän kylmään aamuun, nyt palelen

Nyt se kaunis metsä on sitten kaadettu. Tuntuu siltä, että paikallinen maanomistaja on äityny panemaan puiksi kaiken liikenevän metsänsä. Niin surullista. Niin ruman näköistä.
Aamulla paistoi aurinko hetken aikaa, mutta en voinu mennä kameran kans ulos kuvaan kimmeltävää hankea, kun orava oli syömässä enkä halunnut ajaa sitä karkusalle. Kateltiin sitten koiran kanssa aurinkoa sisältä. Kuvan alareunassa näkyy koiran pää, mihin aurinko paistaa. Pesin molemmat koirat eilen, ja nyt sädehtii tukka valossa. Koiralla siis. Se olikin hieman kanakeitossa aiemmin, ainakin korvakarvat... ja jalkakarvat takussa, kun juoksuhousuja on pitäny pitää jalassa,  nyt on onneksi sekin ohi. Toisen koiran juoksua odotellessa...

En meinannu saada taas nukutuksi. Tämä sädehtivätukkainen koira sai jonkun ihme niiskutuskohtauksen illalla, ja puoliunisena luulin sen oksentavan ja kimposin istualleni. Toinen koira sydämistyi (tai säikähti tai luuli että nyt noustaan ylös) ja lähti alakertaan. Aattelin, että tuleepahan kohta ylös tai nukkuu siellä alhaalla, mutta ei me toisen koiran kans osattu kuitenkaan ruveta oikein nukkuun... sitten kun kuului ääniä portaikosta ja vieruskoirakin murisi sinne, näytin taskulampulla valoa että näkee sänkyynpalaaja tulla, mutta äänet loppui ja ketään ei tullut. Lähdin sitten katsomaan, niin täällä se koira vaan korissa makas, portaikossa liikku taas joku muu otus. Ollapa se riistakamera, asentaisin sen vintin portaikkoon! Kävin vessassa ja koirakin tuli koristaan sinne vessaan, tutisi mun sylissä ja piti semmosta ääntä, jota ei voinu tulkita kuin selostukseksi siitä, kuinka hän oli ihan yksin täällä alakerrassa ja pelotti ja kylmäkin tuli. Yyh, yhy-yhy-y-y.

Silti meni pitkän aikaa, ennenkuin uni tuli, luin kirjaakin keskellä yötä kun en jaksanu töniä kuorsaavaa miestäkään koko aikaa.

Omenoita olis vielä. Kylmäsäilöttyjä.

Linnuille kelepaa ruoka näin kovalla pakkasella. Ihmettelin, kun normaalisti kaura ei käy kaupaksi, mutta nyt on menny kuorittu kaura viimeistä murua myöten, vaikkei mitään keltasirkkuja oo näkyny mailla eikä halmeilla. Harakat syö ne! Mikäs siinä. Ehkä niillä on ruoka vähissä, kun kaurakin kelpaa. Pähkinöitä oon piilotellu moneen paikkaan, kun pikkulinnut pyrähdellessään löytää niitä ja pääsee vaikeampiinkin paikkoihin, ettei kaikki mee harakoitten kupuun ja piiloteltavaksi pitkin kylää.

Joskus seurasin harakan touhuja, kun olin laittanu syömättä jäänyttä leipää tarjolle, oli vielä lumetonta sillon. Se piilotti kiireesti niitä leivänpaloja ihan lähelle, muutaman metrin päähän lehtien alle, ja ilmeisesti sitten hetikohta haki ne pois, parempaan piiloon. Ikäänkuin sillä olis ollu kiire saada ne pois näkyviltä, ettei kukaan muu huomaa...

Tällä viikolla on näkynyt pari harvinaista vierasta, töyhtö- ja pyrstötiainen.

7 kommenttia:

  1. Meillä oli aamulla -12 astetta ja piti heti käydä kattomassa onko tinteillä vielä purtavaa. Ja upea päivä muutenkin, aurinko paistaa (matalalta tosin), jotenkin tuntuu heti virkeämmältä. Eikä yhtään haittaa, että on vapaapäivä!

    VastaaPoista
  2. On siellä teillä päin nyt metsät laonneet, harmi.

    Linnuille kelpaa tosiaan nyt ruoka. Ja monenlaista harvinaisempaakin lajia käy syömässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mielessä on hyvä, että tuli pakkasjakso näinkin aikaisin, että se häätää punarinnat, peipposet sun muut kesälinnut etelään täältä paleltumasta. Niitä kun on alkanu leudot talvet houkuttaa jäämään...

      Poista
    2. Totta. Ihan samaa mietin tänään - luonto pysyy järjestyksessä ja oikeat linnut saavat ruokaa.

      Poista
  3. Viileää on, mutta kaunista. Ainakin jos saa katsoa sisältä. Hrrrr...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ei ollu ihan niin kylmäkään enää. Mutta jännästi se kylmyyden läpitunkevuus usein lisääntyy, kun miinukset lähenee nollaa...

      Poista