torstai 2. helmikuuta 2017

Rakkautta ja kääretorttua

Tiistain kuvausreissulta Saaren kartanon portaat, joita ei talvikunnossapidetä. Ei siellä ehkä olis saanu asiattomana liikuksia kunnossapidetyilläkään kulkureiteillä, mutta olihan meillä asiaa kun käytiin kuvaamassa. Hieno paikka - harva koulu saa tuollaisessa ympäristössä toimia. Puutarha- ja maatalouden sekä -rakennuksen aloja. Nyt meni vähän sääntöjen vastaisesti tuo viivahommeli, mutta en voinu vastustaa kiusausta, kun kahden sanan alku ja kahden loppu oli sama :)

Hirvihaarassa koskea kuvaamassa, mutta ei siellä oikein nyt ollut mitään. Ei edes koskikaraa, olisin mieluusti saanut yhden ruksin lisää 100 lintua -haasteeseen. Siinä on nyt tasan 20 bongattua lintua. Pitäs vissiin oikein nähdä ne myös, ettei riitä että äänen kuulee... Pari päivää sitten näin (ja varsinkin kuulin) muutaman kilsan päässä kävelyllä ollesseni sen närhenkin, joka ei ole ruokinnalla käynyt koko talvena, ja kyllä se olis taas saattanu höynäyttää minut luulemaan itseään harakaksi, jos en olis nähny omin silmin että närhi on. Kyllä se rääkäisi närhimäisestikin välillä, mutta hassun harakkaisesti räkätti. Joskus närhi on uunottanu minua luulemaan sitä haukaksi viheltelyllään. Ei voi luottaa äänen tunnistukseen, kun matkijanärhi on lähitienoilla. No haukkojahan en edes tunnista.

Nää tulppaanit. Normaalisti ne lerpsahtaa ja pudottaa terälehtensä, nyt ne kirjaimellisesti kuivui pystyyn! Tommostakaan ennen nähnyt.

Ja tiskikonetta rakastan. Se pesi tuon tulppaanimaljankonkin (jonka oon monta kertaa kukkien välillä vaan huuhtassut) niin kirkkaaksi, että piti laittaa sinne valosarja kimalteleen. Tulee semmonen olo, kuin olis kynttilä palamassa, kun on tollanen hässäkkä pöydällä.
Mutta on se jännä, miten hirvittävän äkkiä kertyy likaisia astioita neljän hengen perheessä, vaikka oon koittanu tyhjentää ja täyttää konetta oikeen asiasta tehden viime päivinä. Kun sehän ei kuivaa kunnolla, niin oon oikein pyyheliinan kanssa kuivannut niitä astioita, että oon saanu ne kaappiin. Mutta silti on heti kasat. Vois tietysti auttaa, kun siivoais tiskipöydältä pois kaikki vakituisemmin siinäoleilevat tavarat...

Leivoin suklaakääretortun. Hyvä tuli, vaikka täyte olikin aika mauton.

6 kommenttia:

  1. Nam, suklaakääretorttu on mun herkkua.

    Mulla kävi tulppaaneille ihan samoin, kuoli pystyyn. Kyllä se melkein viikon ensin kestikin.

    No ne närhet on sitten täällä. Välillä harmiksi asti kun ovat niin kovia syömään, toki ei niitä pois ajtea, syököön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mie oon syöny siitä jo varmaan puolet... on se hyvää!

      Mulla oli joskus (toissavuoden syksynä?) erillinen lintulauta pähkinöillä täytettynä, ja närhi hoksas sen ja tyhjensi luultavasti yksin sen. Ja luultavasti kätki kaikki pähkinät vastaisen varalle. Se minua kyllä harmittaa, että kantavat vaan ruuat muualle eivätkä syö.

      Poista
  2. Toisessa talouvessa(3-4 henkilöä)oon huomannu miten likasia astioita kertyy. Kerran hörpätään vettä ja muki on likanen. Yksin ollessa tietää, että astiat on minun ja kerran viikossa tiskaus riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on esim. nimikkokahvimuki, josta juon juomiseni enkä aina laita koneeseen, ja syötyäkin tulee välillä samalta lautaselta, kun sen huuhtaisee syömisen jälkeen... yksin tai kaksin ollessa ei tosiaan kerry.

      Poista
  3. Sama ongelma astianpesukoneen kanssa, vaikka meitä on vaan kolme. Tosin mulla usein "syyllinen" on esikoinen, jonka hommaa koneen tyhjennys (aterinkoria lukuunottamatta) on. Ehtii kertyä likasia toiseen tiskialtaaseen ennen kun se hoksaa, herää tai jaksaa ;-)

    Tällaisina viikonloppuina kun kuopus on poissa huomaa miten tiski vähenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, katotaan mitä tapahtuu nyt ensviikonloppuna, kun molemmat tytöt on poissa :)

      Poista