perjantai 24. maaliskuuta 2017

Outoja ja vaikeita asioita

Kuurakuvioita auton tuulilasissa yhtenä aamuna
Blogger käyttäytyy nykyään omituisesti - en pääse aloittamaan kirjoittamista, ennenkuin lataan kuvan. Tai ei ehkä tarvi kuin käydä kuvanliittämisohjelmassa, sekin saattaa riittää... mutta jos en käy, niin kentät on "mykkiä", ei reagoi klikkaamiseen eikä tule tabulaattori esiin, näkyy vain keltainen laatikko jossa lukee "Ladataan..." eikä se ikinä lopu se lataaminen. Mikä lie taas. On ollu jo useamman kerran, kun oon kirjoittanut.

Tyttö tekee koulussa jotain Powerpoint-esitystä atk:n lopputyön lisäksi, ja se halus mun lähettävän kuvia omasta kuvakansiostaan ja kamerasta. Screenshotti kansion tai muistikortin isoista kuvakkeista, josta se sit valitsi kuvan, jonka lähetin sille sähköpostitse. Odotusta aina välissä. Sitten toinen tytär ja isänsä kinas siitä, vienkö minä tytön suoraan TOPista kaupan kautta poikakaverille vai odotetaanko kolme varttia, että isänsä ehtii tulla töistä viemään, kun sielläpäin on usein näin keväällä jotain lintuja kuvattavaksi ym. Äsken huomasin, että kaiken sen keskellä olin unohtanu ihanan, tuoreen kahvini painumaan tunniksi... ei ollu enää niin tuoretta ja ihanaa. Tuli aamukahvista brunssikahvi, syötävä koostui maksapatee-juusto-kurkku-jälkiuunipaloista ja se kahvin kera on taattua sappikohtausainesta. Ans kattoo. Nyt on sitä mämmiäkin. Pitäiskö kruunata happamankarvas ateria mämmillä? :D

Pari päivää hienoa keliä pidellyt, huomenna on lauantai ja pilvistä... silleen se monesti menee. Ehkä lähdetään Isoon Kaupunkiin, ehkä ei.

Eilen jo ehdin ajatella, että "tätä se mun uneni ties", kun jätettiin tyttö pesukonevahdiksi kun käytiin muualla, ja kun tultiin takas, tyttö ilmoitti että kone sanoo että vesi ei poistu, ohjelma seisoi ja kun mies sitä tarkasteli, niin se ei reagoinu mihinkään eikä luukku auennut. Sitten vaan pienen pohjaletkun kautta ämpärillinen vettä pois, niin heräsi ja aukesi luukkukin. Siellä nukkasihdin takana oleva rupeli oli jumissa jonkun hiussutun takia, ilmeisesti, koska sen poiston jälkeen kone taas toimi.

Säikähdettiin, että pesukoneen rikkoontuminen nyt vielä puuttui, muutenkin rahat tiukilla, puut lopussa, mies just eilen sano että on tämäkin, kun pitää ostaa visalla naftaa autoon ja saunanlämmitykseen puita. Honkkarista 6€ säkki kerrallaan klapeja, kun se puita viime keväänä tuonut tyyppi huijasi ja toimitti vähemmän kuin piti ja ne loppui kesken, ja isompaa satsia ei oo varaa ostaa. Pienempää isoa satsia taas ei oikein kannata, kun joutuu maksaan kuitenkin ne kuljetuskustannukset. Pihalla seisoo kyllä muutaman vuoden kuivumassa ollutta puuta, mutta se taas vaatii vaivannäköä ja miehellä ei tunnu olevan haluja sellaseen. En tiedä, mihin sen kaikki tarmo on huvennut. No tiedän; valokuvaamiseen ja nettipelaamiseen. Siis mies, joka joskus täytti meidän liiterin luvan kanssa hakkuulta haetuilla puilla. Moottorisahalla teki pöllejä, joita käsin kantoi satoja metrejä tienvarteen, kuljetti auton peräkontissa kotiin ja teki haloiksi. Nyt ei viitsi sillä moottorisahalla pihalla olevia kuivia puita pätkiä.

Auttaiskohan se, jos mie tylsällä käsisahalla alkaisin niitä sahaileen tuossa? Jos se ei vaikka kestäis kattoa semmosta. Ei oo enää sahapukkiakaan, se mun 17 vuotta sitten tekemä on jo lahonnut...

Se on nyt kovin tohkeissaan, kun se sai kuvausluvan ensikesän Solar Soundiin, mihin ne on taas tyttöjen kans menossa, ja on siitä puhunut kovasti. Mie eilen sanoin sille, että "olisitpa yhtä innokas hoitaan sitä vintin remontintarpeen selvitystä", niin loppui tohina ja alkoi koiralle lepertely, niinkuin usein tapahtuu, kun puhun ikävistä asioista, mitä se ei halua ajatella.

Ja nyt se sai työpaikan, vakituinen työ (lottovoitto näinä vuokratyövoima- ja määräaikaissopimusaikoina!), päivätyö (näinä vuorotyöaikoina!) ja lisineen palkka ei putoais ja etujakin on, mutta on suuri epäilys siitä, että ko. työpaikassa on huono ilmapiiri ja se on aika pieni... pienissä työyhteisöissä helposti tulee ikävät oltavat, jos ei oo samaa mieltä kaikesta ja yksi ihminen voi pilata kaikkien oltavat. Tuttu ollu 15 vuotta sitten siellä ja sanoi, että oli helvetillistä. Työhaastattelussa kyseltiin kovin tarkasti, että miten kohtelet työtovereita ja minkälainen on hyvä pomo sun mielestä ja muuta outoa, mikä hieman kyllä saattaa kieliä siitä, että on ollu ongelmia. Ja mikään palkka ja etu ja lisä ei korvaa sitä, jos vituttaa koko työpaikka. Ja jos se olis loistava, niin sit se olis, no, lottovoitto. Kukaan ei kerro, kannattaako vai ei, kun nykyisessäkin paikassa on vielä pariksi, ehkä useammaksikin vuodeksi töitä. Ei oo helppoa tehdä päätöstä.

On se ihanaa, että mun ei tarvi enää käydä töissä!

Tulppaanit on kestäneet kauan. Aurinko paistoi niihin hienosti, ne tuntui jatkavan ja levittävän sitä auringon valoa huoneeseen. Ulkona on lämpimän näköistä, mutta kylmää.

11 kommenttia:

  1. Mä olen ollut kohta puoli vuotta mun nykyisessä hyvin pienessä työpaikassa ja edelleen pysähdyn melkein päivittäin ihmettelemään sitä onnea, että olen duunissa, jossa kaikki tyypit on reiluja eikä meillä oo yhtään mulkkua. Eka kerta elämässä, kun koen moista onnea. Ja on ihan totta, että mikään ei korvaa sitä, jos on pahoja ongelmia työyhteisössä tai vaikka joku yksittäinenkin ihminen, joka myrkyttää koko mestan. Siinä lähtee itseltä mielenterveys ja pian fyysinenkin terveys. Mutta joo, mun työpaikalla on niin mukavaa väkeä, että ne pelastaa ihan superpaljon sillä, että on aidosti niin reiluja. Siinä sitä käy meikäläinen ihan tyytyväisenä töissä, vaikka ideaalia oliskin muutaman saturaisen parempi palkka...

    Ymmärrän sun miehen kuvausinnostuksen. Nyt kun mulla on kamera, niin musta on tullut joku phographer wannabe ja koko ajan vaan tekis mieli kuvata ja opetella lisää ja mies joutuu välillä huomautteleen, että josko vaikka tiskaisin, kun hän imuroi, kun mä oon täysin hurahtanut vaan mukaviin asioihin, kuten kuvaamiseen, kuvien jälkikäsittelyyn ja kuvien tuuttaamiseen instaan ja ties mitä. Mutta ehkä taas joskus palaan maan pinnalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi teillä ei ole omakotitaloa :)

      Ja tuolla työpaikassa on kuitenkin kuulemma aika pitkät työsuhteet, se kyllä kielii jonkinmoisesta viihtymisestä. Jää nähtäväksi sitten.

      Poista
  2. Pikkasen kyllä kuulostaa siltä, että miehesi ei oikein ole innostunut puuhommiin. Meillä on ne aina viimesen päälle hoidettu. Talvella näin perjantaisin viedään aina liiteristä viikon lämmityspuut valmiiksi pannuhuoneeseen ja sitten on mistä ottaa. Nyt tuli harmistus, kun miehellä löytyi niitä sydänongelmia ja juuri on tilannut metsänhoitoyhdistyskeltä pitkiä puita 15 mottia. Tosiaan pienempää määrää ei kannata tilata, kuljetus maksaa niin paljon. Ne tulee pitkänä ja pakotin (!) miehen tilaamaan klapikoneen. Tarvii vaan sahata poikki ja kone pilkkoo. Ensi viikolla haetaan kone.

    Olen sitä mieltä, että hyvä kun on mukava harrastus (valokuvaus), mutta harrastus se on omakotitalossa asuminenkin. Ja nämä työt on pakko tehdä. Kyllä ne klapikassit vasta kalliiksi lopun kaiken tulee.

    Onnea työpaikasta! Minäkin tiedän, kuten Marra, mitä on olla ihanassa työpaikassa, joten toivotaan, että miehelläs ei kovin hankalaa siellä tule.

    Mutta on kyllä tosi hienoa, että sinun ja minun ei tarvi enää töihin mennä!! Juon päiväkahvit sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se oo innostunu ku niistä kivoista omista jutuistaan.

      Klapikone on hyvä vehjes, kun pitää saada vähän enempi puita! Ikävät semmoset sydänoireet, sydän kun on niin hiton tärkee olla toimintakunnossa...

      Poista
  3. Nuo työmietteet on vaikeita, totisesti. Vakipaikka on aina vakipaikka mutta se ilmapiiri... jos on pieni työpaikka niin se kyllä korostuu.

    Aurinkoista viikonvaihdetta kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Täytyy koittaa kehitellä aurinko korvien väliin, sääennuste ei paljoa sitä lupaile.

      Työn jos ottaa ja loparit edellisestä, niin sitäpä ei voi sit enää perua, jos uusi paikka onkin paska. Mutta eletään toivossa.

      Poista
    2. Mä tein tänään EuroJackpotin kans... pitää tarkistaa jos oltais voitettu jotain <3

      Poista
  4. Auttaskohan se tosiaan, jos tekisit sahapukin ja alkasit kitkuttaan puita pieniks. Harrastukset on tärkeitä, mut ei ihan tärkeimpiä elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mut ku hyvät sahausilmat on aina hyviä kuvausilmoja, ja kuvaus peittoaa sahauksen mennen tullen...

      Poista
  5. Aikamoisen ihanat kiehkurat on luonto tuohon taiteillut. Ei ainakaan meikäläiseltä ihan äkkiä onnistuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä oli kyllä jännät kuviojonot, harvemmin tuollaisia auton lasiin tulee...

      Poista