tiistai 4. heinäkuuta 2017

Seuraava askel

Kuistin ikkunaan kuvastui niin mukavasti tässä päivänä muutamana pöydällä oleva kukkakimppu, että piti siitä oikein tämmönen taiteellinen kuva muokata.

Aamulla puoli kahdeksan maissa oli tosi pimeää, lähdin koirien kanssa muka ajoissa käveleen, ennenkuin naapurin bokseri käy postilaatikolla. Tai käyttää isäntänsä siellä, ne yleensä liikkuu 8 ja 9 välillä. No nyt se oli tuntia edellä aikataulusta ja tuli vastaan, ja mejän koirat meuhkas hulluna. Sen jälkeen kun tytöltä pääsi toinen koira irti ja kävi niinikään irrallisen bokserin kimppuun, ne on tulleet ihan sekopäisiksi kun ne tapaa sen. Sitten ku mun oli tarkoitus kävellä yksi metsäpolku, niin eiköhän siellä ollu joku ihme tallustelija, ettei viitsitty sit mennä sinnekään. Luulin että koiranulkoiluttaja, mutta ei, mikä lie haahuilija, ei se ollu lenkilläkään ku patsasteli siellä vaan. Totesin taas, että en todellakaan pidä ihmisistä. Sori vaan haahuilijalle, ei mitään henkilökohtaista.

Eilen oli aamuisen säätiedotuksen mukaan luvassa koko päivälle iltaa lukuunottamatta osin kahden pisaran rankkasadetta, niin yhden kerran, puolen päivän maissa, satoi rankemmin. Hetken. Loppupäivä oli poutaa. Edes vaahteranalunen ei kastunut. Tänään on jo aamun ennusteesta hävinnyt pisarat kahdelta tunnilta, ja tuplapisaralla merkityt tunnit on vähentyny kuudesta neljään.

Ja kuulemma on hieno uusi ennuste tullut, että "voi suunnitella lomia" kun ennuste on kuudelle viikolle! Hah, kun edes päivän ennuste pitäs kutinsa iltaan asti. Kuuden viikon ennuste voisi olla vaikka kuuden kuukauden ennuste, yhtä tyhjän kanssa. Helteitä povataan ja sitten kohautellaan olkia että no ei ne tullukaan. Kahdeksan aikaan aamulla ennustettiin, että nyt pitäisi sataa 80% varmuudella, ja aurinkohan tuolla paistaa aina välillä pilvien raosta ja on oikein mukava ilma.

Oon ihan sairaan stressaantunu ollu tänään, tärisen henkisesti ja fyysisesti kun piti lopulta sitten tänään soittaa isälle se puhelu, missä pyysin rahaa, kun ei me tosiaan tarpeeksi sitä saatu ja talo lahoaa käsiin. Ei käsiin, mutta pään päälle. Romahtaa niskaan. Itkukin tuli, tietysti. Mun pitäs olla nyt helpottunut, kun se lupasi kymppitonnin lainata, mutta mua oksettaa ja pää hajoaa ja kun otin aika satsin särkylääkettä niin nyt sitten on tokkurainenkin olo, mutta ahdistus puristaa edelleen. En oo viime yönäkään kauheen hyvin nukkunu, valvoin ja mietin ja makasin piikkimatolla ja oli kuuma ja sitten oli kylmä ja taas kuuma.

Anoppi lienee nyt tyytyväinen, kun se itse kieltäytyi auttamasta, mutta on piukuttanut miehelle että kyllä minunkin pitää osallistua eikä vaan miehen. Piruako sekään tähän sekaantuu, jos ei kerran itse auta, vaikka voisi. Pitäsköhän mun sitten jättää asuntolaina maksamatta vai perhe ruokkimatta, että voisin osallistua? Ainoa, mihin mun rahat olis riittäny, olis ollu se myynti purkukuntoisena pois, ja sitä ehdotin. Kalliskorkoista rahoitusyhtiön lainaa saatiin yhdestä paikasta - muut edes jotenkin järkevää korkoa perivät ei suostuneet. Sitten olis tietty ollu niitä, jotka perii 70% korkoa, mutta ei semmosia voi aatella.

Lapset tulee tänään kotiin, mutta ainakaan nyt en voi ees aatella lähteväni kauppaan, että niille olis jotain ruokaakin kun tulevat. Oon vaaraksi liikenteelle. Laitan villasukat jalkaan ja meen sänkyyn.

18 kommenttia:

  1. Voi että, noi on niin ahdistavia juttuja, yleensäkin raha-asiat, ja vielä kun joutuu pyytämään läheisiltä. Mun mies peri reilu vuosi sitten kuolleelta äidiltään kohtuullisen summan, ja antoi melkein kaikki kolmelle lapselleen. Semmosta minä kunnioitan! Mulla ittelläni mitään olekaan antaa omille lapsilleni, mutta jos ois niin samoin tekisin.

    Villasukat ja sänkyyn on varmasti just hyvä ajatus. Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunti unta palloon - vaikka levotontakin - teki hyvää :)
      Kyllähän tuota ainoolla perinnöllään olis voinu jotain muutakin tehdä, kuin pelastaa taloa romahtamasta. Mutta onneksi on edes se... ja toki isä voi elää syövästään huolimatta vielä yhtä vanhaksi kuin siskonsa, joka lähentelee sataa lähes kuurona ja pahasuisena XD että saatetaan ehtiä maksella tuota lainaa vielä paljon takaisin.

      Poista
  2. Upea kuva! Voimia sinulle, kun en muutakaan osaa kirjoittaa! Vaikeita ja tosi vaikeita tilanteita sattuu kohalle! Jospa isot lapset pärjäis jotenki. Täällä on ollu helekkarin hiostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ukkonen näyttää häälyvän teilläpäinkin.

      Poista
  3. Rahanpuute ja rahan lainaaminen on kyllä yks elämän suurimpia stressejä. Vaikka se onkin "vain" rahaa, eikä vaikkapa sairauksia, mutta ainakin itseä ahdistaa tommoiset jutut ihan sikana, että ymmärrän hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sairauteenkin saa apua mutta rahattomuuteen aina ei. Paitsi ettei kaikkiin sairauksiinkaan.

      Poista
  4. Sinne voimia, jospa ne asiat jotenkin järjestyisi nyt <3

    VastaaPoista
  5. Voimia ja asioiden järjestymistä sinne toivottelen. ♥

    VastaaPoista
  6. Yhteisestihän niitä asioita on syytä hoitaa, viis anopeista ja muista. Mutta hyvä, että sait soitettua isällesi.

    Raha-asiat ja ongelmat on niitä hankalimpia. Toivon, että kun taloanne korjataan, sinunkin ahdistus helpottaa.

    Olisiko keskusteluapu sittenkin hyväksi? Jos pääset sellaiseen, se voisi rauhoittaa mieltä. Tosin nyt on kesä lomilla kai kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli mulle aika inhottava ylläri, että pankki nyt pitää mua vaan riskinä, loisena ja turhanpäiväisenä riippana - yhdessähän me yritettiin sitä lainaa hakea, mutta kun en kelpaa niin en.

      Poista
    2. Törkeää pankilta, kyllähän sinulle sinne kumminkin tulee säännöllinen eläke, oli suuruus mikä vaan. Asiakas olet ja oamlta osaltasi maksat taloutenne menoja.

      Poista
    3. Joo. Ei ne köyhistä piittaa. Pani kyllä suututtaan, kun just kun oli tyrmätty lainahakemus, oli verkkopankin etusivulla mairea tarjous, että "lainaaa jopa 50 000 juuri sinulle, ei tarvi kuin täyttää hakemus verkossa!"

      Poista
  7. No hyvä, että oli isä, kenelle soittaa ja joka pystyi auttamaan tuolla tavalla, olkoonkin sitten lainaa, mitä pitää maksaa takaisin, silti. Komppaan Caraa, keskusteluapu voisi olla hyvä juttu nyt.
    En osaa oikein muuta sanoa, kuin että luulen että olosi alkaa helpottumaan ja varsinkin, kun alkaa todella tapahtumaan ja koti säilyy.
    Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt sitten valvoin ja mietin, että pitää kai soittaa verovirastoon, miten menetellä, ettei ne luule sitä lahjaksi.

      Poista
    2. Kannattaa tehdä kirjallinen sopimus lainasta takaisinmaksusuunnitelmineen ja toimittaa sen kopio verovirastoon. Kyllä siellä muuten tulkitaan se lahjaksi.

      Sitten kun teetätte rempan, niin jos maksatte yritykselle, saatte kotitalousvähennyksen heti veron sivuilta. Jos teetätte yksityisellä, kannattaa käyttää palkka.fi - sivuston palveluja, Siellä saa maksettua palkat ja saa myös verottajalle tiedot ja vähennyksen. Voin neuvoa, olen käyttänyt useasti molempia tapoja.

      Poista
    3. Kiitos neuvoista! On aina paikallaan, kun itellä niin vähän kokemusta. Luultavasti firmaa käytetään, jos sellanen saadaan; niillä kun kuitenkin on pelit ja vehkeet eikä tarvi esim. telineitä erikseen ruveta vuokraileen.

      Poista