Käpertymisiä.

Kokoonkäpertymisen aikaa. Niin aattelin tänäaamuna, kun vein esikoisen junalle kaatosateessa. Tihkusadetta, luki sääennusteessa, muuten. Melkoista mitätöintiä. Mutta annoin itselleni luvan olla negatiivinen, kokoonkäpertyvä, inhoava, lopen tympiintynyt marraskuuhun ja sen vesisateeseen. Ei aina tarvi yrittää olla positiivinen hampaat irvessä.

Järkyttyneenä oon seurannu Kalifornian tulipaloakin. Siellä on rutikuivaa ja täällä lätimärkää. Luultavasti ihmiset - etenkin rikkaat malibulaiset - on tottuneet siihen, että maailma on hyvä paikka ja rahalla saa mitä vain. Mutta rahallakaan ei saanut tulta pysähtymään. Rahalla sais ehkä ilmastonmuutosta hidastettua, mutta siihen sitä ei niiltä riitä. Samanlainen mentaliteetti on valtaamassa alaa myös rokotteiden suhteen; ei rokoteta ties minkälaisten harhakuvitelmien takia, mutta luotetaan, että jos tauti sitten tuleekin (mitä ei tietenkään ensisijassa pidetä edes mahdollisena) niin kyllä sairaanhoito hoitaa kuntoon. Ihmiset!

Ihmiset kutoi töppösiä Aarollekin, mitä ne oikein kuvitteli? Että ovat uniikkeja ajatuksineen, että presidentin vauvalla ei ole tarpeeksi töppösiä, että Presidentin Poika pitää Juuri Minun tekemiäni villasukkia joskus jalassaan?

Aaro-pojan syntymän jälkeen

 presidenttipari sai lukuisten onnittelujen lisäksi huiman määrän lahjoja,

 joista suurin osa oli itse kudottuja villasukkia.

Ne hiton villasukat on sitten ongelmajätettä, joista pitää päästä eroon. Siellä ne uniikit villasukat nyt on Porin sairaalan komerossa ja jaetaan sekalaiselle joukolle vauvoja. Hyvähän se on, jos käyttöön tulee, mutta voi olla että joku, joka tunnistaa kuvassa (tai Porissa) suurella vaivalla Itse Presidentin Pojalle tekemänsä tossut, tuntee itsensä aika pettyneeksi. 

Eilen ihan yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä toinen koira alkoi ontua etujalkaansa. Koettelin sitä varvas kerrallaan lapaan asti, eikä se mitenkään aristanut mitään kohtaa, mutta ontui kuitenkin. Annoin kipulääkettä, se vähän auttoi, mutta lenkki kutistui pikku kävelyksi, josta osan kannoin toista, kun se ei halunnu kävellä ja anovasti mua katteli. Parina päivänä sitä ennen on toinen koira kävelly kolmella jalalla normaalia enemmän. Tällä rodullahan on polvivikoja, näiltä niitä ei ole tutkittu mutta selkeästi jotain vaivaa on tuossa yhdessä polvessa. Sekään ei arista, eikä onnukaan kun kävelee normaalisti, mutta toisinaan vaan pitää sitä yhtä jalkaa ilmassa. Ja nyt on pitäny normaalia enemmän. 

No, ei meitä ketään huvita tuossa kelissä mitään hirmulenkkejä vetääkään, joten ihan hyvään saumaan tuli lepoaika. Käperrytään suosiolla kokoon. 

Toisen karvat tekee hauskan pisaran :)

 Onni on lämmin kuiva koti. Lämpimät ihanat koirat. Kaapissa ruokaa ja tilillä vielä rahaa. Paras perhe ja siskot. Eläke! Ei tartte raataa ankeassa varastossa ikävien ihmisten seassa puuduttavan tylsää työtä ja raahustaa sinne aamupimeällä sateessa ja tulla pois iltapimeällä sateessa. Voin ottaa tirsat tai mennä ulos tai kattoo telkkaa sensijaan. 

Neulegraffiti on muuten valmis, kunhan sade hieman taukoaa niin meen viritteleen sen paikalleen. Joulukorttien teko ei onnistu. Siivoilin askartelutarvikelaatikkoani, ajattelin että josko se inspis löytyis kun niitä juttuja käsittelee. Heitin roskiin kaikenlaista, jota heti sitten olisin tarvinnu :) jotain harjoitelmia tein, yhden asiallisen kortin, yhden creepyn ja yhden surkean. Korttipohjina ostetut "kartonki"palat on niin ohuita, että jos niihin suhauttaa kultamaalia, ne käpristyy. On siis käytännössä paperia. Tyttären pienen luonnoslehtiön sivut on paksumpaa paperia! Mur.