Taas yöllä heräsin kahden maissa. Jo kolmas yö peräkkäin. Kummaa, kun nyt ei ees kukaan/mikään herättäny. Mutta ah, nukuin ainakin puolitoista tuntia myöhempään kuin normaalisti! Aamu oli jo valkenemassa, kun nousin, taivas oli kirkas ja ajattelin että kivaa, paisteinen päivä tulossa. Mutta sitten jostain humahti sumu. Omituinen valo sitten oli, kun aurinko paistoi sieltä sumun päältä.
Joogassa joku kerää taas vetäjälle joulumuistamista, ja sanoi jostakusta, että "tuo ei kuulu mejän porukkaan" (siellä välillä aamuryhmien osallistujat vaihtelee päiviä, ihan luvan kanssa) kun kävi mun luona asioimassa, ja mulle tuli semmonen mukava olo... kuulun porukkaan! "Meihin". Tämmösenä hyljeksittynä, aina ulkopuolisena tai pakon eessä pitkin hampain hyväksyttynä se tuntui lämmittävältä. Mie ite en varmaan ulkomaailmassa ees tuntis niitä muita, ehkä sitä yhtä lukuunottamatta. Tai kahta. Kyllä mie siellä höpöttelen välillä, vaikken niin vastakaikua saiskaan. Mun vähäiset sosiaaliset kontaktini.
Hammaslääkärikäynti oli sikäli turha, että ei ollu reikiä, purentaa se taas epäili ja hioi hampaita. Niitä, mitkä on jo muutenkin kuluneet ja purennan takia hiottu kohta tyngiksi asti. Kaksi ja puoli sataa maksais nykyään purentakiskot. Pöh, hajoavat kun vähän putoovat käsienpesualtaaseen! Koettu on. Täytyy kai vaan pitää niitä silikoonisia itemuotoiltuja vähän säännöllisemmin.
Huomenna viemään tyttöä magneettikuvaukseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...

Mikä ihme tuossa kuvassa on? Et ainakaan sinä hammaaslääkärissä ;-)
VastaaPoista:D hampaat on aika nuoren näköiset naamaan verrattuna :)
PoistaPUUHHH! Onhan purukiskoilla hintaa! Mä olen kuvitellut niiden olevan jotain silikonia tms. purunkestävää ja rikkimenemätöntä materiaalia.
VastaaPoistaTäällä sinä ainakin kuulut porukkaan. Vieläpä erittäin oleellisena osana. Aina ilahdun, kun olet päivittänyt tai kommentoinut. Tykkään sinusta. <3
Kiitos samoin! Just kirjotin sulle pitkän kommentin, mutta olin unohtanut kirjautua ja kommentti karkas pois...
PoistaSilikooniset itsemuotoiltavat mulla on nyt käytössä, mutta aika paljon saa hommia tehdä, että niistä saa sopivat.
Ulkopuoliseksi kasvaneella ei ole helppoa integroitua yhteiskuntaan myöhemmin. Pitäisiköhön siihen saada jotain tukikoulutuksia? Nimimerkki Kokemusta on...
VastaaPoistaJännä, että meitä on täälläkin niin monta! Mua on ainakin haitannu se, että yhteiskunta edelleenkin pyrkii hyljeksimään. Työyhteisöön ne koulukiusaajatkin tulee ihan samanluonteisina.
PoistaYksityinen hammashoito on ainaki tyyristä, jouvuin pakosta paikkauttamaan tällä viikolla, 150e!!
VastaaPoistaKyllä siellä sitä porukkaa kuitenki kulki.
Eikö siitä saa Kelalta korvauksia kumminkin? Mie ruukasin vallan yksityisellä käydä nuorempana Hesassa, en jotenkin ees tajunnu että terveyskeskuksenkin kautta voi saada hammashoitoa.
PoistaSaa, tuo on kuiten se omavastuu. Paljon mieki oon laukkonu yksityisellä, ihan kunnallisen puolen pitkien jonojen takia. Nyt on kaupunki saanu lyhennettyä jonoja, ihan sanktioiden pelossa.
PoistaKouluajalta muistan hyvin tuon ulkopuolisuuden tunteen, se oli teini-ikäiselle kamalaa. Onneksi myöhemmin on löytynyt porukoita joihin on voinut kuulua.
VastaaPoistaMeitä ulkopuolisia oli yläasteella muutama, lyöttäydyttiin yhteen ohi "luokkarajojen". Oli mukavampaa kun oli joku porukka, missä seisoa välitunnilla. Pari niistä on säilyny ystävinä ihan tähän päivään asti. Muuten oon kyllä melko vähänlaisesti missään porukoissa...
Poista