Kuuraa ja känkkäränkkää

Käytiin viikonloppuna siskolla, oli taas niin ihanaa. Huomasin sen, että mun oma sänky tosiaan on huono - siskon sängyssä ei haitannu "väkisinmaata" kun heräilin taas ja valvoskelin, enkä kehannu nousta aikaisin kun muut vielä nukku. Omassa sängyssä ei kauaa voi olla niin ettei selkä ärsyynny. On pakko venytellä ja tehdä kiertoliikkeitä, että pystyy oleen. Ainakin se on liian kova.

Oli vaan taas ihan järkyttävän lyhyt viikonloppu. Matkoihin menee tuntikaupalla aikaa. Isän luona saatiin kumminkin käytyä ja lähinnä katottiin telkkaria siellä, myös se Klääbun nolo hölläys just ennen maalilinjaa ku venäläinen pyyhälsi oikeelta ohi. Isä oli oikein pirteä.

Maisemat oli nyt jo vähän valoisammat, ei oo lunta satanu mutta kuuraa on. Ja se hieno täysikuu valaisi illallakin, teki veteenkin pienen kuun"sillan".

Vesi oli ihmeen tyyni, yleensä se väreilee virran takia enemmän tai vähemmän. 

Sunnuntaiaamuna oli ihmiset sankoin joukoin liikkeellä, pikkupojat harjoitteli kivillä curlingia jäätyneissä rannan mutkissa. Koirilla oli hirmusti haisteltavaa ja kateltavaa, raukat maalaiskoirat, pullossa kasvaneet, jotka ei normaalisti ikinä nää oikeen mitään ja kotona on aina ne samojen tuttujen koirien hajutkin.

Olin aivan järkyttävän väsyny ku kotiin päästiin, sitten piti saman tien lähteä taas kaupunkiin, viedä kuopus eteenpäin ja käydä kaupassa. Ei sopinut se, että olisin jäänyt kotiin. Sitten mulle huudettiin kun olisin vähän katellu itsekin kaupassa joulukalentereita. Että maksajaksi kelpaan mukaan, mutta ite ei saa shoppailla. Kuulemma olis pitäny ensin mun shoppailla ennenku otetaan ruuat koriin - siellä ei ollu kuin kaljaa ja maitoa ja lauantaimakkaraa, mitkä ei nyt niin äkkiä pilaannu ettenkö mie voi vähän käydä toisessakin päässä kauppaa. Mutta en jaksanu vääntää. Herramme oli nyt tällä kertaa hieman despoottituulella taas.

Menin jo seittemän aikaan sänkyyn lukemaan ja piikkimatolla makaamaan, puoli yhdeksältä panin kirjan pois. Ihme kun niinkin kauan luin, enkä nukahtanu. Väsymys taisi olla enempi henkistä laatua. Yöllä taas valvoin. Koirat ramppas alakerrassa ilmeisesti juomassa (päätellen siitä, että korvakarvat oli toisella märät, kun se tuli takas) pariinkin otteeseen, heräsin siihen ja toisella kertaa jäin taas valvomaan. Ajattelin, että miehen kello varmaan soi jo kohta, ja killistelin kellonaikaa huonoilla silmilläni - se oli 01.21! No, piikkimattoa taas peliin, tuli se unikin sitten.

Ajattelin onnellisena, että saan olla tän päivän ihan itekseni ja rauhassa, mutta esikoinen jäikin kotiin kun ilmeisesti koki itsensä taas kipeeksi. Ei siinä mitään, ihanaa seuraahan se on, mutta silti... nukkumassa on tietysti nyt vielä. Se on poiminu perimästään ne vaativat luonteenpiirteet, jotka välillä ottaa mua hermoon. Kuitenkin se on niin lempeäkin toisaalta.

Useampi lääke unohtui ottaa mennäviikolla. Sekin varmaan aiheuttaa kurjia fiiliksiä. Näin hirveää untakin viime yönä, puukotin vahingossa toista ihmistä! Sitten soitin ambulanssia sille. Heräsin sydän hakaten.

Naapurin ihana bokseriherra muutti pois. Kurjaa sekin, sen isäntäkin oli niin kiva. Siihen tulee nyt jo neljännet asukkaat meän tässäasumisen aikana, vaikuttaa olevan ohimenevä seisake ihmisten elämässä. Erään asukkaan kanssa oltiin samaan aikaan lasta tekemässä.

Maailma tuntuu nyt taas niin raskaalta. Vaikka ollaan vaan hometta pienen pallon päällä avaruudessa.

Onneksi on nämä kaverina!