Kaivelin kynttiläkaappia, ja löysin sellasen lasisen tuikkujutun, missä oli tuikunpidikkeen alapuolella geelimömmöä, jossa "kultahippuja". Ajattelin, että siihenpä nyt laitan tuikun palamaan, mutta sitä ennen se täytyy putsata. Pestä ei mömmön takia voinu, joten otin "laiskan emännän siivousliinan" (niitä valmiiksi märkiä paketissa) ja hankasin semmosella. Se räksähti hajalle mun käsissä! Onneksi oli enimmäkseen sen liinan sisässä, mutta ainakin yksi siru putosi allaolevaan koirankoppaan. Ja yksi siru löytyi sormenpäästä. Hyh. Halpislasia.
Löysin ne aikaisemmin syksyllä ostamani tuoksutuikutkin, mutta ei niitä nyt passaa poltella ku keittiössä palaa iso ruusuntuoksuinen kynttilä. Eilen laittelin ulos tulia, mutta ne on niin lohduttoman näköisiä tuollaiset tuikkutulet siinä valtavassa pimeydessä, joka syö kaiken valon. Sellanen ulkotuli löytyi saunapolun varteen, se nyt vähän näkyykin.
Saatiin tytön kanssa ite lämmittää sauna, ajoissa, kun yleensä mies sen haluaa tehdä ja se aina venyttää lämmitysaikaa. En käsitä, mikä siinä on, ettei voi laittaa ajoissa tulia kiukaan alle, kun 2/3 saunojista haluais aikaisin saunaan. Jotain vallankäyttöä sekin on. Sillä oli taas joku tilaisuus työpaikalla, taas oli ilmaista kaljaakin. Ihme paikka. No, se tuli sieltä just sopivasti kun sauna oli lämmin.
Eilen lähdin sille monta päivää suunnittelemalleni lenkille, jonka karttamittauksieni perusteella luulin reilun neljän kilsan mittaiseksi, mutta Simply Walkin mukaan se oli kilometrin pidempi. Kartalla tulee vedettyä mutkia suoraksi. Inhottava ilma oli taas, niin tihkutti vettäkin alkumatkasta, että mietin jo takaisin kääntymistä, aattelin että kastuuhan siinä. Onneksi loppui välillä, alkaakseen sitten kyllä uudelleen... ja viimeiset sadat metrit oli jotenkin kamalan raskaat, ihmettelin ku en neljää kilometriä muka jaksanu kävellä. No olihan siinä ylämäkeäkin, ja kännykkäsovelluksen mukaan tavallista ripeämpi vauhtikin oli. Endorfiinit ei kyllä nyt toiminu, mutta muuten olin tyytyväinen saavutukseeni, semminkin kun se ilma oli vastenmielinen. Että sain lähdettyä.
Pää vaan pitää tyhjentää, ei voi päästää sinne niitä ajatuksia siitä, miten rumaa ja märkää ja inhaa on. Kylmää ei kyllä nyt oo. Hiki tulee, eikä oikein voi takkiakaan riisua matkalla, kun sitten kastuu paita sateesta.
Ainoa kuvaamisen arvoinen asia reissulla oli tämä.
Joku elukkakin taas meitä puikki karkuun, koirat havaitsi sen, mie en nähny ku heiluvia kasveja sen menon jäljiltä. Mun täytyy katella niin paljon jalkoihini, etten kompastu, niin en näe ympäristöä.
Ilmatieteen laitos uutisoi taannoin, että taas yksi satelliitti on lähetetty taivaalle.
Uusi satelliitti tuottaa lisää tietoa ilmanlaadusta ja UV-säteilystä
Varhain keskiviikkona 7. marraskuuta laukaistiin Metop-sarjan kolmas
satelliitti, joka tuottaa laajasti tietoa ilmakehän kemiasta, ilmanlaadusta
ja UV-säteilystä.
Ja sitten vielä Suomi100 -satelliitti on lähdössä tässä kuussa. Eikö sitä avaruusromua ole siellä jo tarpeeksi? Ihminen on kyllä mestari roskittamaan.
Tällainen roskameri ympäröi jo maapalloakin.
Onhan se tieto hyvästä tietenki, mutta kun tiedonkeräin lopettaa toimintansa, pitäs se siivota pois. Jotain romunkerääjiä on toki avaruuteen toimitettukin, mutta kovin paljon ei ole tuloksia hehkutettu.
Itse henkilökohtaisesti en usko, että maapalloa pelastaa enää mikään. Ihminen on semmoinen peto, että se tuhoaa kyllä kaiken. No ei kaikkea, jotain elämää aina jää ihmisenkin jälkeen.
Muistan aina vuosien takaa, kun olimme kylässä siskollani ja lasilautasella olleet tuikkukynttilät ja lautanen suorastaan räjähtivät ja lasinsiruja lensi ympäri huonetta. Onneksi heillä oli sammutusliina, että tuli pöydällä saatiin sammumaan. Siskon mies sai lasinsiruja käsivarsiin ja joutui käymään ensiavussa.
VastaaPoistaOlen tehnyt kotiin tuikkujen polttoa varten paksun betonisen lautasen, siihen voi huoletta laittaa useamman tukun.
Meretkin saastuu muovista kovaa vauhtia, onneksi ei olla näkemässä minne tämä kaikki hullutus johtaa.
Niin, merta on pidetty loputtomana jätenieluna myös, dumpattu sinne kaikenmoista saastaa aikojen kuluessa.
PoistaTuikkukynttilät on viattoman näköisiä, mutta toisinaan vaarallisia... kuumat lasinsirut käsivarsissa kuulostaa aika rankalta!
Tuo "kelo" ihan loistaa harmauden keskellä. On kyllä niin synkkää ja pimeää, tänään ei päivä valkene ollenkaan. Eikä vissiin seuraavan kymmenen päivän ennusteen mukaan nimään muunakaan... pakko polttaa kynttilöitä!
VastaaPoistaOnneks ei käyny pahemmin sen lasin kanssa
Samaa mietin, ei valjennu tänään päivä.
PoistaLasi ei oo kivaa sormessa mutta ei kyllä koirankaan makuupaikassa...
Nyt on pakko jaksaa kirjoittaa kommentti... Vein eilen paikalliseen lelukauppaan joulukalenterin, kun siellä on keräys vähävaraisten perheiden lapsille. Ulos tultuani jäin oikein katselemaan tätä synkkää, tihkusateista ja keskellä päivääkin pimeää marraskuuta. Päätin, että asioilla ja kaupoilla käydessäni hymyilen leveästi kaikille vastaantulijoille. Ja kas, sain tosi monta vastahymyä sekä muutaman moi-tervehdyksen tuntemattomilta! Kyllä tuli hyvä mieli!
VastaaPoistaMinä kyllä luen sinun ja Caran blogeja säännöllisesti, mutta voimat on aika lopussa, eikä tule kommentoitua. Hyvää viikonloppua sinulle, ja Caralle myös terveiset tätä kautta. Kyllä minä vielä tästä piristyn!
Mukavaa, että jätit terveiset, vaikka voimat on vähissä!
PoistaKun tietää, miten kivalta tuntuu jos joku hymyilee, niin uskon että piristit monen ihmisen päivää :) ja omakin olo siitä paranee.
Mulle kävi vähän samantapanen jutska, mitä Cara kirjotti. En vaan ollut paikalla, kun lasinen tuikkualusta oli räjähtänyt ympäriinsä, onneks tuikku oli sammunut aiheuttamatta tulipaloa.
VastaaPoistaPilivet roikkuu melekein maassa!
Hui, vaarallinen tilanne sekin! Siksi niissä kai aina lukeekin, ettei saa jättää "vartioimatta". Meilläkin on nyt keittiössä kynttilä vaikkei siellä oo ketään.
PoistaPilivet paikkapaikoin taitaa ollakin maassa.
Musta on tullut hiukan varovainen noiden tuikkujen ja kynttilöiden kanssa, kun niitä poksahtelemisia tahtoo sattua siellä ja täällä. Sen tiesin, ettei tuikkuja ei saa laittaa useampia lähekkäin, mutta kun ne yksittäisetkin tuntuvat tekevän sitä. Kuulemma myös ne Iittalan kynttilänjalat, jotka olivat siinä yhdessä kuvassakin, ovat herkkiä, jos kynttilän polttaa liian lyhyeksi. Niissä uudemmissahan onkin sellainen metallinen suojus. Tosin meillä on hyvin vähäistä sellaisten kynttilöiden polttaminen, kun on nuo kaksi karvatassua, joiden kanssa saa olla silmä tarkkana, muuten täällä on elävä soihtu.
VastaaPoistaJos sulla on ulkokynttilöille sellaisia astioita, jotka voit maalata esim. kullanvärisellä akryylimaalilla sisältä, tuo se väri uskomattoman paljon lisää valovoimaa kynttilöille. Mä olen tehnyt niitä betonipalloja, jotka olen maalannut sisältä kullanväriseksi ja ne loistavat tosi hienosti, vaikka sisällä olisi pieni LED- tuikku.
Mie oon vaan laittanu niitä valkoisten, kerrankäytettyjen isompien lyhtykynttilöiden muovikuoriin, mutta niitä ei nyt eilen ollu... sekin saa ne näyttämään vähän isommilta. Tuota kultausta vois kyllä kokeilla :)
Poista