torstai 1. marraskuuta 2018

Summittainen sana otsikoksi tähän

Taas kuudelta hereillä, vaikka sais nukkua myöhään. Päätä särki, nyt on ollu jo ainakin vuorokauden putkeen - lääke vähän vaimentaa välillä. Eilen aamulla herätessä oli säryn lisäksi jotenkin kipeeksitulevan oloinen olo, lämpöä vähän yli 37 mutta särkylääke kohensi olemusta sen verran, että pääsin joogaan. Ehdin jo varautua siihen, etten lähtisi, mutta kun aika tuli niin heitin vain joogavaatteet päälle ja läksin. Hyvä kun läksin.

Paitsi että poissaollessani koira oli kaivellut mun lankapussukasta purkkaa (!) en edes muistanut/tiennyt, että siellä sitä oli, kun käsityöpussi oli autossa mukana metsäreissuilla ja minigrip-pussi solahtanut sinne repun sijasta. Syönyt sitä ja oksennellut pitkin kämppää. Siitä oli varmaan jo jonkin aikaa (jooga kestää puolitoista tuntia) mutta kun koira oli pirteä, oksennutin sen vielä kerran. Ja sit se oksentaminen ei meinannut loppua ollenkaan... koira parka. Mutta ainakin maha tuli tyhjäksi. Varmuuden vuoksi syötin sille ruokanappuloita koko päivän iltaan asti vähän väliä, ja illalla se oli jo oma reipas itsensä. Sitä ei sitten tiedä, kärsiikö maksa vaurioita. Eläinlääkäriasemasivustot sanoo, että pitäisi viedä lääkäriin, mutta päätin nyt tällälailla. Sen näkee sitten, oliko väärä päätös. Joskus aiemmin koiran syötyä ksylitolia soitin ell-asemalle, ja sieltä sanottiin että seuraile, ja jos menee huonommaksi niin sitten tulla. Hoito-ohjeeksi verensokerin ylläpitoa. Että hieman liian halukkaasti nuo sivustotkin kehottaa lääkärille, ehkä. Varmuuden vuoksi?

Kuopuksella oli etäpäivä sopivasti hammaslääkäriaikapäivänä. Tehtävänä oli käydä eläinkaupoissa katsastamassa asiakaspalvelua. Löysin hyvän sadehaalarin halvalla, mutta vain yhden... aina tälleen. En tiedä onko ne jotain esittelykappaleita, jotka sinne alelaariin joutuu, mutta aina on vain yksi kappale yhtä kokoa. Ei koskaan kahta samanlaista ja -kokoista. Elän taas yli varojeni, käyttörahat loppui jo ajat sitten.

Eilen iltapäivällä tuli ihan sairas väsymys, varmaan koirastressinkin takia, otin sohvalta tyynyn pään alle ja nukuin lattialla tuokion. Lattialla! En oikein ymmärrä miksi sinne menin. Toki esikoinen oli vallannut sohvan, mutta kyllä siihen olis puoli-istuvaan asentoon mahtunut, silleen oon ennenkin siinä torkahtanut.

Pyykkiä latasin koneeseen heti herättyäni, ja totesin, että tällä hetkellä enemmistö pyykistä taitaa olla harmaata. Oli aika, jolloin se oli enimmäkseen punaista, ja nyt punapyykkiin menee vain mun vaatteita ja isännän oranssit työpaidat. Jossain välissä lapset - etenkin kuopus - pukeutui vain mustaan, ja tummaa pyykkiä oli eniten. Ajan muutos näkyy pyykissäkin.

Silittelin tuossa taannoin miehen päätä, ja huomasin että sillä on neandertalilaisen kyhmy. Olen toki silitellyt ennenkin, mutta en oo ajatellu asiaa. Niitä kyhmyjä osalla nykyihmisistä löytyy. Mulla sitä ei mielestäni ole (harmi! olisin mieluusti huolinut moisen) ja sitten kokeilin tyttöjen päitä, kun ne sattu oleen molemmat kotona. Niillä on kummallakin samanlainen pyöreä kuhmu niskassa, mitä taas mulla tai miehellä ei oo... ei neandertalikyhmyä. Silmätkin niillä on samanväriset, mutta eriväriset kuin vanhemmillaan. Vihreämmät kuin mulla, ruskeammat kuin isällään.

Lueskelin taannoin blogia, jossa mietittiin noita lasten perimiä piirteitä... ajattelin, että jotkut vanhemmatkin on jotenkin samannäköisiä, liekö parinvalinta tapahtunut tuttuuden perusteella. Vaikka nyt Selänteen pariskunta. Sillon lapsetkin varmaan muistuttaa vanhempiaan. Meillä ollaan kai niin erinäköisiä ja -mallisia, että lapsista on kehkeytyny ihan omanlaisiaan. Sitten on perheitä, joissa kaikki lapset on isänsä näköisiä, tai kaikki on äitinsä näköisiä. Mun äiti pelkäs mejän lasten perivän isän puolella kulkevan ison ja turpean nenän, mutta kun se ei oo isälle periytyny niin ei sit tullu meillekään, onneksi. Tosin tää äitin puolen possunnenä ei nyt oo juuri kauniimpi :)

Uutisissa on taas päällimmäisenä se, kuka on rikkain ja kenellä on minkäkinlaiset verot. En voi ymmärtää, miksi tuollainen kiinnostaisi. Kyllähän se tuntuu ihmisiä kiinnostavan. Toisaalta tuskin kaikkia kiinnostaa neandertaalikyhmyt tai perinnöllisyydetkään :)


10 kommenttia:

  1. Mulle tulee heti mieleen pari monilapsista perhettä joissa on "kahta sarjaa" lapsia: toiset on periny isän värit ja toinen äitin. Se on kyllä aika hassua miten nää menee.

    Kyhmyistä mä en tiedä mitään ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinnöllisyys on mielenkiintoista! Jos elämä olis menny vähän toisin, olisin voinu mennä opiskeleenkin alaa.

      Poista
  2. Tänään totesin myös, ettei oikeita uutisia nähtävästi ole, kun kaikkialla vatvotaan vain julkisuuden henkilöiden tuloja. Kai ne sitten jotakuta kiinnostavat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähän se on, että tiedot on julkisia, mutta mun mielestä niitä vois mennä ite kattoon ne, joita asia kiinnostaa, sen sijaan että tavallisia uutisten lueskelijoita niillä kiusataan. Urheilu-uutisetkin sais olla jossain omassa lokosessaan, mistä kiinnostuneet vois niitä käydä katsomassa.

      Poista
  3. Ihmettelen kanssa,että ketä noi verot kiinnostaa.

    Mulla oli työkaveri, mies, jolla on 6 poikaa. Kaikki olivat aivan isänsä kopioita. Sitten niillä ajettiin kesällä kaikilta aina hiukset, eikä niitä erottanut toisistaan, kun kasvoivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meän naapurissa no kans kaks poikaa, joita en erota, vaikkeivät oo ees kaksosia :)

      Poista
  4. Onneksi koira parani, ettei tarvinnu lekurikäyntiä!
    Perinnöllisyys on kiinnostavaa, monesti on mietitty lapsistakin, minkä piirteen ovat perineet keneltäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No maksavaurion mahdollisuus on vielä olemassa, mutta ei oo kyllä oireilua ollut.
      Meän kuopus muistutti pienenä isänsä isän vauvakuvia, mutta isompana oon nähny siinä omien tätieni piirteitä. Nenä, ylähuuli, kävelytyyli... esikoinen on perinyt enempi isänsä puolelta asioita.

      Poista
  5. On sitten sekin vielä, kuka katsoo. Toisten mielestä sama lapsi näyttää isältä ja toisen mielestä on äitinsä kopio. Hassua sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kun on molempien piirteitä, niin sitä näkee mitä etsii.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...