Kuusi minuuttia

Sen verran pysty oleen koirien kans lenkillä, kun niillä ei ollu sukkia jalassa. En vaan jaksanu pukee, muutenkin niin kyllästytti se vaatteiden paljous, kun pitää olla niin paljon ja tuntuu että joka paikka on täynnä pomppaa ja pusakkaa ja välihousua ja villasukkia. Ja niitä sitten pitää pukee itelle ja koirille ja tulee kuuma ja ulkona kylmä vaikkei siellä ehdi ollakaan edes niin kauaa kuin pukeminen kesti. Täytyy tehä toinen reissu sukkien kera. 

Uuniakin lämmitin, kun oli sisälläki kylymä ja välillä kuuma heti jos jotain tekee. Väliajat on sitten sopivaa :)

Kuopus ei oo parantunu, mutta kuulemma pärjää, ja keksin mie sen taudinkin yhtäkkiä - sehän on tullu sieltä navetasta, missä oltiin jouluaatonaattona. Siellä on ollu sitä mahatautipöpöä. Netin mukaan menee ohi neljässä päivässä, nyt on viides ja vielä oksentaa syötävät ja juotavat. Jotain se on saanu kuitenki pysymään sisälläki (esim. aamulääkkeet) kun se vielä tolpillaan on, eikä vaikuta kuivuneeltakaan. Mie sille keittelen velliä ja teetä oksennettavaksi.

Sit totesin, että en voi enää anopille puhua oikein mitään. Kehuin sen ovikranssia (joka sopii niiden ulko-oveen, joka on iso, tumma ja katoksen alla) niin se teki mullekin semmosen. Siinä sen omassa on valot, jotka on pistokkeella toimivat, ja anoppi valitti, kun ei löytänyt samanlaisia valoja mistään siihen mun kranssiin, ja selitti mistä ehkä voisin jotain löytää. Siis meillä on ovikoristeet jo kummassakin ovessa, tuollainen iso muhkea kapistus ei edes sovi meille kun on pientä ja vaatimatonta ja mitään valoja niissä ei vois ees pitää, kun ei ole pistorasioita. 

Juttelin ostaneeni hyasintteja, ja ihmettelin, kun yleensä joulun aikaan on kauppojen hyasintit enemmänkin ylikukkineita, ja nyt ne oli vallan nuppuisia vain. Olisin halunnu tuoksua kotiin, kun omat oli jo kuihtunu mun lomareissun aikana. Anoppi soitti joulunpyhien jälkeen kolunneensa jotain puutarhamyymälöitä etsiessään mulle hyasinttia...!!? Siis mullahan OLI hyasintteja, ja mitä mie enää joulun jälkeen niillä tekisin?

Miksi se on tullu tuommoseksi, että jos mie jotain kehun tai jostain puhun, se luulee, että sen on ostettava semmonen mulle, tai tehtävä? Ja kun vietiin sille vähän koreampi joulukukka-asetelma ku mentiin sinne syömään (kun ei mitään muuta ollu) niin se valitti, kun hän vain sellasen jouluruusun meille toimitti - joo, ja kranssin, ja ison kassin suklaata, satasen joulurahaa mulle ja ties kuin paljon lapsille... en mie ymmärrä. Sitten tietysti pitää olla kohteliaasti kiitollinen. Ja olenhan mie, mutta tulee vaan kauhean huono omatunto, kun se näkee vaivaa ihan turhaan. 

Nyt puen koirille sukat ja haalarit ja toiset haalarit ja meen ulos, kun siellä on vielä valoisaa. Jos sitten enää on valoisaa, kun saan ne kamppeet puettua niille ja vielä ittellenikin...