Pimennys kylmässä

Ihan kivat pienet kahvitukset oli eilen. Kuopus nauroi, että monet muut täysi-ikäiseksi tulevat pitää alkoholinhuuruiset bilesynttärit, hänen synttäreille tulee mummo ja kummit kahville... yllärivieraskin oli, kun toinen kummi oli tuonut puolison ulkomailta. En osannut lausua sen nimeäkään. Mutta kovaääninen anoppi ja puheripulin vaivaama asperger oli vähän liikaa samana päivänä, tuli yöllä migreeni. Mulla on vettä ja lääkettä sängyn vieressä ku usein tulee yöllä se migreeni, joten ei tarvinnu ees nousta ylös sitä varten, ja aamulla oli jo parempi olo. 

Ja kauhea pakkanen. Kävin useaan otteeseen kattelemassa kuunpimennystä, siellä se on vieläkin (mulle oli yllätys, että se kestää tosiaan viis tuntia ja rapiat) mutta mie kylmenin yli kahdenkympin pakkasessa niin sisuksia myöten, että nyt istun tässä koneella toppatakki päällä sekä toppahousut ja kahdet villasukat jalassa. Ja koira sylissä, sillä on joku mahakipukohtaus. Puin niille possupuvut, kun on niin kylmä.

Vanha kuva

Tarkenee vähän paremmin käydä pihalla pissalla. Ja täällä sisälläkin, ei täällä mikään superlämmin oo. Petroolilämmitintäkin on mies muutaman kerran taas käytelly, vaikka se on nyt säännösteltyä, kun loppuu polttoaine pian. Ja joikin taas viikonloppuna, mutta olihan se pari viikkoa raittiina. 

Illalla oli taas dementiaoireilua: meinasin ruveta peseen omia hampaitani koirien hammasharjalla - olisin varmaan pessytkin, mutta se on sellanen sormiharja, joten tuntui hassulta käsissä. Mua nauratti, pesin siis kuitenkin sillä (hieman hämmästyneiden) koirien hampaat. Sitten kun aloin pestä omiani, tajusin, miksi a) meinasin pestä väärällä harjalla b) koirat ihmetteli - olin laittanu ihmisten hammastahnaa siihen koirien harjaan! No, kerrankos sitä. 

Olis hyvä nyt tehä jääjuttuja ulkona, mutta en tosiaan uskalla, kun vesi saattaa loppua. Tietysti vois tuoda ämpärissä lunta sisälle sulamaan ja tehdä siitä jotain. Ehkä teenkin. Jos tarkenen jossain vaiheessa mennä tuonne ulos takaisin...