Pythonesque

Kuulemma joku myrsky. Ei sitä täällä huomaa, vähän puut ulkona huojuu ja lunta sataa melkein vaakasuorassa. Sähkötki on tallella - vielä.

Heräsin taas miehen herätyskellon ääneen, ehti soida niin kauan että en sit saanu enää unta. Selkään ja mahaan sattui, tyyny oli huonosti, nälkä, kuuma... mie en tosiaan ymmärrä, miks sen täytyy aina samaan aikaan nousta, vaikka työt alkaa usein eri aikaan. 6-8. Silti aina herätys neljän jälkeen, ja nytkin kun se menee kasiin, se meni sit takas nukkuun kun joi ensin vähän kahvia ja istui koneella hetken. Mutta se on hänen tyylinsä. Mutta täällä mie sit valvon, vaikka voisin nukkua.

Kaikenlaisia kirjahaasteita on nyt taas kun vuosi alkoi. Olis kiva sellaseen osallistua, mutta oon niin julmetun ronkeli kirjojen suhteen, ettei siitä tulis kuitenkaan mitään. En vaan pysty lukeen kirjaa, joka ei ole ns. hyvä. Tuun vaan pahalle tuulelle semmosesta.

Elokuvien suhteen vähän sama homma. Oon aina ollu ikävää elokuvaseuraa, kun vahingossa möläyttelen ajatukseni julki - "miten se on nyt jo kuiva, vaikka just putos veteen" - ja kiinnitän huomioni epäolennaisuuksiin, klaffivirheisiin ja sensemmosiin. Se on vain merkki siitä, että elokuva ei ole niin hyvä, että se veis mukanaan ja siihen eläytyis. Se on vaan pahentunu ajanoloon, näen elokuvan vain näyttelijäsuorituksina ja lavasteina ja juonena tai juonen olemattomuutena, en tarinana, johon tempautua mukaan. Ei ne ole viihdettä mulle. Joskus tykkäsin Fast & Furious- leffoista Vin Dieselin takia, mutta nyt seki tuntuu vaan mörisevältä, teennäiseltä esittäjältä, ei enää sytytä.

No katsoin nyt pari päivää sitten Monty Pythonin Elämän tarkoituksen, siinä ei haittaa, vaikka em. asioihin kiinnittäiskin huomiota. Mies sen mulle netistä tilas, siis jonku suoratoistopalvelun kautta. Olen toki sen jo ennenkin nähnyt, mutta siitä tiesinkin, että tykkään. Surrealistista huumoria. Brianin elämän olisin mieluummin halunnu nähdä, mutta sitä ei löytyny.

Kun aattelee, mitkä maailmat vois avautua kirjojen ja elokuvien kautta, niin ihan harmittaa tämmönen rajoittuneisuus!

Jostain on putkahtanut meille harsosääski. Lepatteli tässä tietokoneruudun edessä, sitten kun sille nosti käden niin se tuli sille istuun. Vein sen sitruunapuuhun, jos se ei tuntis oloaan niin hämmentyneeksi siellä, kun on kasvi ja parempi valo kuin tietsikassa.

Kuopuksen maha ei eilisiltaan mennessä ollu parantunu, sillä meni koko eilinen kipristellessä ja kaikki, mitä se yritti syödä, tuli ylös. Lämpökin nousi 37,4 asti, mutta juuri kun olin valmistautumassa viemään sitä päivystykseen takaisin, lämpö laskikin. Pahoinvointilääkkeestä sille tulee jotain ikäviä sivuoireita, joiden takia se ei halunnu sitä ottaa, mutta kun tosiaan kaikki tuli ylös niin illemmalla se viimein sen otti. Sai jotain pientä syötyä niin, että pysyi. Jos tänään vielä on samanlainen niin vien kyllä uudelleen näytille. Ei se kyllä ite halua, ei oo hääviä istua päivystyksessäkään...