Aamulla oli ihan järkyttävän raskas olo kun heräsin, en meinannut edes tajuta missä olin. Oli niin jotenkin voimakastunnelmainen uni. Varmaan tuli siitä, ku eilen hieroja otti puheeksi talven ja Lapin ja selitti omista kotiseuduistaan liittaan laattaan kauheesti, omista syntymäpäivistään jolloin se oli ollu Lapissa ja blabla. Ei olis kiinnostanu. Sitten näin unta että olin (oltiin jnkn kanssa) ostanu kotitaloni takaisin. Makuuhuone oli ihan kiva, mutta keittiössä oli kamala siivo (niinku siellä yleensä oli mun lapsuudessakin) ja joku oli leikelly suodatinpusseista pitsimäisiä. Joku sanoi, että pitää ottaa pois se joulutähti pihalta, kun kaikki sitä ihmettelee. Menin kiskoon sitä pois, niin menikin palohälytys päälle ja tuli palokunta. Hirveen pitkä ja paksu uni, vaikka aikaa ei ollu ku ehkä 20 minuuttia edellisestä hereilläolosta.
Luin kirjaa ja join mukillisen lämmitettyä kahvia ja lähdin joogaan, väsymyksestä huolimatta. Koko reissulla sanoin vaan 2x huomenta ja 2x kiitos. Eiku joo, sanoinhan mie että onkose ees laillista, ku yks "mainosti" paikallista kuntosalia kertoen kokemuksistaan. Sai "palkinnoksi" salikäynnin tai -käyntejä, ja sitten joutui maksamaan niistä.
Ja sitten kotiin päästyä samantien nukkumaan. Tai kysyin koiralta, joka kattoa napitti mua lattialla, että "voinko mie mennä nukkumaan?" Koira katto mua sekunnin, tuhahti ja lähti vintin portaikkoon, sänkyä kohti. Otin sen lupana. Kaks tuntia unta kaaliin, aamiainen ja ulos, jossa koiria rupeskin paleleen vaikka pakkasta ei ollu kymmentäkään. Aurinkokin paistoi kauniisti. Mut ei kun ei. Sillä vajaan kilsan reissulla ehdin kyllä todeta, miten on ihmiset pöljiä. Jotku ainaki.
Olin pahalla päällä, kiroilin elottomille esineille, en jaksanu mitään ja potutti kun piti jaksaa kuitenkin. Jos ei muuta niin koirat ja ruoka. Aina ei jaksa olla onnellinen perheenäiti.
Sain illalla kyydin isolle kirjastolle, just kun loppui se Sacksin kirja. Olipa tosi tylsä loppua kohden, selitti vaan omista tuntemuksistaan, kun näkö huononi. Huomenna pitääkin kuulemma pysytellä kotosalla, jos mahdollista. Myräkän takia.
No sulla oli hankalaa, jospa huomenna on parempi päivä, toivon niin.
VastaaPoistaMutta todella huomenna on lumimyräkkä luvassa, taitaa teillä olla vielä pahempi kun meillä. Aion pysyä kotona, perjantaina koitan jo autoa ajella jos käsi sallii.
No lumityöt jää kyllä teillä nyt miehen kontolle, yhdellä kädellä niitä ei paljoo työnnellä!
PoistaHöpöttävät hierojat on rasittavia. Pitäis olla sosiaalista silmää niin että osaa kattoo haluaako asiakas olla rauhassa ja hiljaa vai jutustella. Ja sittenkin hillitysti omia juttuja kertoa. Niin kerta!
VastaaPoistaJoo se puheripuli oli ihan omituinen ja rasittava.
PoistaNo höh,olipa kökkö päivä! Toivotaan,että huomenna on paremmin, myräkästä huolimatta!
VastaaPoistaAamu ainakin alkaa vähän paremmalla mielellä :) ehkä senkin takia, kun ei tarvi lähtee minnekään, alkuviikolla oli joka päivälle jotain.
PoistaHierojalle seuraavalla kerralla kapula suuhun. On paikkoja, jossa ihmiset haluavat olla rauhassa. Meillä kyllä ne thaihierojat puhuvat, mutta he juttelevat keskenään ja miellyttävän hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Otetaan yleensä parihieronta, jolloinka ne hierontapaikat ovat samassa tilassa vierekkäin. Se heidän keskenäinen jutustelunsa tuntuu itsestäni tosi miellyttävältä. Johtuu varmaan siitä, ettei sitä joudu edes vahingossa kuuntelemaan, kun ei kuitenkaan ymmärrä sanaakaan. Ratkaisevin tekijä on varmasti kyllä äänensävy.
VastaaPoistaSiinä vaiheessa, jos alkaisivat haluta jutustelemaan kanssani, loppuisi käyntini siellä. Toi mun hieronta kun on muutenkin enemmän vain sellaista rentouttavaa silottelua ja venyttelyä, koska syövän takia varsinainen hieronta on pannassa, niin haluan todella nauttia siellä.
Koira oli aivan varmasti oikeassa. Sehän oli suorastaan komento mennä petiin. Minä ajattelin kysyä nyt ihan samaa Jackieltä. Olen puuhaillut tähän saakka koko aamun ja nyt iski väsy.
No jotain semmosta se tuokin hieronta on, vähän kaipaisin kovempaakin käsittelyä niille hankalille lihaksille, mutta hyvä edes noin.
Poista