Käytiin Keski-Suomessa hakemassa tyär kotiin, tosin nyt se jo aloitti toisessa harjoittelupaikassa. Just lähti sinne mun autolla ajeleen, eilen reissusta tullessa ajettiin matkan loppupää kertaalleen niin, että se osaa sitten enempiä panikoimatta sinne ajaa. Nyt on vielä pitempi ajomatka harjoittelupaikkaan, mitä Keski-Suomessa. Junallakin olis päässy, mutta matkaa asemalle on molemmissa päissä monta kilometriä, kahdella junalla pitäs matkustaa ja sopivia junia ei kovin paljon mene oikeaan aikaan. Hirveän aikaisin pitäs lähteä, että olis kahdeksaksi perillä.
 |
| Yksijalkainen lokki |
 |
| Telkällä oli poikaset |
Samalla kävin pari kertaa isää morjenstamassa sairaalassa, ei se enää kotiin pääse. Tai halua mennäkään, vaikka sairaala tietysti haluais sen kotiuttaa äkkiä. Toisella on elämä loppumassa, ja mie vain suren sitä etten saa syödä mitä haluan... Syöpämöykky on kasvanut hurjasti, on sydämen vieressä jo samaa kokoluokkaa ja painaa isoja verisuonia niin että vähänkin ponnistellessa menee taju. Seisomaan noustessa kaatuu heti, ilman rollaattorin tukea ei pysty käymään edes vessassa. Ja tosiaan sielläkin menee taju, jos joutuu vähänkin äkistämään. Miten semmonen kotona yksin pärjäis. Mutta ylihuomenna on palaveri, ja siskoilla on kyllä suunnitelmat miten menetellä, jos isä kaikesta huolimatta päätetään kotiuttaa.
Pää isällä on ihan yhtä terävä kuin ennenkin, jääkiekkoa katteli telkkarista. Suomi kuulemma voitti jotain, oon päätelly päivän uutisvirrasta. En oo seurannu, mun elimistö ei kestä sellasia jännityksiä. En oo koskaan ymmärtäny, miten jotkut saa nautintoa jännityksestä, oli se sitten urheilua tai elokuvia. Minusta se tunne on yksinomaan epämiellyttävä.
Eilen iloitsin, että tänään ei sada ja voi ulkoilla, mutta ennuste oli taas muuttunu ihan erinäköiseksi. Pessimistinä ajattelen, että samalla lailla muuttuu ennuste niillekin päiville, joille nyt luvataan kuivaa ilmaa. Kun ei syömisen lisäksi ole muuta iloa kuin ulkoilu, ja sekään ei ole ilo vesisateessa, niin ei jää mitään. Paitsi että jääpäs; lukeminen!
Olen niin kovin pahoillani isäsi sairauden johdosta. Itseltänihän on kuolleet vanhemmat jo ollessani lapsi, mutta onhan se vanhemman kuolema aina niin rankka, oli ikä mikä tahansa. Vielä rankempaa varmasti, jos välit ovat hyvät, kuten olen ymmärtänyt sinun ja isäsi välien olevan. Tosi hyvä, että sisaresi ovat valmiina taistoon, jos isäsi yritetään kotiuttaa.
VastaaPoistaHirmu kylmä on nyt, ja sadetta on riittänyt. Vilustuinkin näyttämön harjoituksissa ja nuha ja yskä ovat seurana nyt, vaikka toppatakkia myöten olin varustautunut. Mulla pakkoulkoilua, siis...
Niin, sehän on elämässä tapana, että vanhemmat jossain vaiheessa kuolee. Järjestys on väärä, jos lapsensa joutuu hautaamaan... vaikka toisaalta kyllä mun mummokin joutui kolme lastaan hautaamaan, nykyisin se vain on harvinaisempaa. Onneksi.
PoistaKurjaa, että kylmetyit! Kesäflunssa ei oo mitään kivaa sekään.
No samat on mulla ilot, syöminen ja lukeminen. Ja just siks, kun ne on nuo, se paino nousee. En ookaan pitkään aikaan (viittiny) mennä vaa'alle...
VastaaPoistaMenin maistamaan niitä mozzarellatikkujakin, ku sie niistä tykkäät, ja voi itku ku neki oli hyviä :)
PoistaNo siis ne on totisesti mun salainen paheeni ... täytyykin ostaa pakkaseen taas. Kiva kun tykkäsit, vaan kukapa ei sulaneesta juustosta (trans)rasvakäreellä tykkäis ;-)
PoistaRaskasta aikaa teille läheisille. Ilmeisesti isäsi ei ole kuitenkaan pahasti kipeä?
VastaaPoistaOlisihan se aika utopistista odottaa, että tuossa kunnossa pitäisi kotona tulla toimeen. Mutta... systeemin kanssa tuntuu kaikki olevan mahdollista. Noiden päätösten kanssa tulen kerta toisensa jälkeen miettineeksi, eivätkö he tosiaan ajattele asioita eteenpäin, että se maailma ei lopu sairaalan seiniin. Kunpa nyt ette joutuisi tuossa tilanteessa vielä vääntämään noista päätöksistä.
Tuli muuten tuosta "maailma ei lopu sairaalan seiniin" mieleeni aika, jolloin työskentelin teholla. Meille tuli silloin aivan valtavan ihana ja humaani proffa cheflääkäriksi. Hänen määräyksestä meillä oli aina joko keskiolutta ja ihan hätätapauksiin pullo kirkasta viinaa osastolla.
Olutta annettiin ruokailun yhteydessä alkholisteille, jotka kärsivät vieroitusoireista ja kovemman luokan alkoholisteille tai tajuttomana (nukutettuina) oleville sitä kirkasta annettiin 20 ml pariin kertaan päivässä nenämahaletkun kautta. Yhtäkään deliriumia en siellä nähnyt, vaikka alholisteja potilaana oli tämän tästä. Totta kai nuo olivat niitä viimeisiä hoitomuotoja, ensin kokeiltiin Clonidiinilla, mutta ellei se auttanut, sitten tulivat nämä kotiapteekin keinot käyttöön.
Kyseinen proffa tapasi aina sanoa, että maailma ei lopu sairaalan ovelle. Sanoi myös, että me teho- osastona emme ole mikään vieroitusklinikka ja olisi hullua odottaa, että nämä potilaat olisivat sairaalassa olemisen jälkeen vieroitettuja, eivätkä enää mitään joisi.
Onneksi tämä nuorempi ikäluokka, mitä Cheflääkäreinä työskentelee alkaa jo olemaan sellaista, että osaavat ajatella niiden lääketieteen kirjojen ulkopuolellekin.
Kyllähän se alkuun vähän hassulle tuntui tarjoilla teholla potilaille alkoa, mutta sille oli tosiaan erilainen syy, kuin tuolla kapakoissa tarjoilulle.
Syöminen, lukeminen ja nukkuminen! Siinä on jo aika hyvän elämän ainekset. Ainakin omalla kohdalla. Väliin sitten vähän vielä käsitöitä ja askartelua, niin paremmaksi vain menee.
Isällä on kyllä aika hyvät lääkkeet, mutta tällä hetkellä pahin lienee se kolmoishermosärky. Tieto ei oo kulkenu syöpähoitosairaalasta tuonne paikallissairaalaan (niillä on eri tietojärjestelmä???!!!) isän lääkityksestä, ja siskot sai painia oikein tosissaan, että ne sai isälle sen ainoan siihen kunnolla tehoavan lääkkeen, jota se oli jo pari kk syöny, mutta jostain syystä sitä ei tuolla annettu. En tajua, kun kanta.fi:ssä näkyy apteekeillekin ne lääkkeet, mitä potilaalle on annettu, että oliko ne vaan niin välinpitämättömiä ja laiskoja siellä, etteivät viitsineet asiaa tarkistaa. Eihän tuommoinen meininki ole asiallista, että lääkitys lopetetaan kun ei muka tiedetä, että potilas on sellasta syönyt.
PoistaEikös se ole aika vaarallistakin, jos pahasti alkoholisoituneella loppuu alkoholin saanti kuin seinään? Minusta kuulostaa hyvin potilaslähtöiseltä hoidolta tuollainen.
Pitäiskin saada innostus johonkin käsityöhön, kun nämä ilmatkin on tällasia ettei ulkona viitsi juuri olla. Eikä tarkene.
Kuulostaa ihan siltä, etteivät vain ole kunnolla katsoneet niitä isäsi tietoja ja lääkityksiä.
PoistaTodella harmillista tuollaiset virheet, kun se nyt todellakaan iso juttu ole sieltä koneelta niitä tietoja tarkistaa. Kyllä kai ne pitäis sairaalallekin näkyä, jos kerran muillekin osapuolille näkyvät. Ja ei tuollaisia pitkäaikaislääkityksiä todellakaan pitäisi noin vain mennä lopettamaan. Eikä pitäisi olla omaisten homma huolehtia asiallisesta lääkityksestä, mutta miten olisi tässäkin käynyt, elleivät siskosi olisi asiaa huomanneet. Ei ollenkaan hyvä.
Kyllä, delirium voi käydä hengenvaaralliseksi, jos on pitkä putki takana ja seinään loppuu juominen. Tuo clonidiini- lääke on periaatteessa verenpainelääke, mutta sen avulla voidaan hoitaa hyvin myös vieroitusoireita. Plus ne kovemman luokan alkoholistit saivat myös bentsoja ehkäisemään epileptisiä kohtauksia.
Se proffa on ihan ykkönen ja tosiaankin ajatteli potilaslähtöisesti. Mieheni on monesti sanonut, että kyseinen henkilö on hänelle ollut aina sellainen esikuva ja samanlaiseen tyyliin pyrkii hänkin. En muuta sanoa, kuin että hyvän esikuvan onkin itselleen valinnut.
Niin ja aattele, että joutuivat monta kertaa niistä lääkkeistä sanomaan ja jankkaamaan ja hakemaan todisteeksi tyhjän lääkepaketin isän kotoa, että uskoivat! Toinen sisko on jo saanut "hankalan omaisen" maineen, kun yrittää saada kunnon hoidon isälleen.
PoistaPeukkuja isäsi tulevaisuudelle. Toivottavasti saa jäädä hyvän hoidon äärelle.
VastaaPoistaMie luulen, että siskot kyllä saa sen hoidettua hyvän hoidon äärelle.
PoistaToivottavasti isäs saa jäädä hoitolaitokseen, siellä kuitenki (pitäis) on hoitajat lähempänä.
VastaaPoistaLukeminen on meikälläki ykkösjuttu, toiset on pakollisia liikkeitä :)
Molemmat siskot on töissä samassa sairaalassa, seki on minusta hieno juttu kun niillä ei oo pitkä matka jos tulee vaikka tilanne jossa pitäs olla läsnä. Paitsi tietysti jos ne on just sillon muualla. On vähän huono omatunto kun ite oon täällä kaukana, mutta sillon aattelen, että mie sentään hoidin äitiä ku se oli täältä lähdössä.
Poista