Geminidit

Tällä viikolla pitäs näkyä geminidejä taivaalla, etenkin aamuyöllä, ja pari tuttua sanoi nähneensäkin pitkään palavia tähdenlentoja. Ne irtoilee pikkuplaneetasta nimeltään 3200 Phaethon. Meillä on ollu taivas pilvessä (eilenkin oli, vaikka sääennuste näytti silkkaa aurinkoa koko päivän! Mikä lie sumupilvikeskittymä tässä sitten) mutta tänäaamuna kävin seisomassa pää kenossa pihalla. Ei Mitään. Yhen tähenlennon näin silmänurkasta kun puuhailin vielä muuta, ja ehkä kattelinkin vähän väärään suuntaan, muuta muuta en nähny ku kolme satelliittia. Kävin sisällä ja kun parinkymmenen minuutin päästä menin takaisin ulos, kaikki tähdet oli kadonneet. Eli taas se saaplarin pilvi oli tullu eteen, vaikka pilvetöntä oli luvattu.

Tänään pitäs pakkasen vähän lauhtua, mutta vastapainoksi on alkanut tuulla. Pakko kuitenkin koirien kans päästä vähän käveleen.

Mieli on parantunut, enää ei itketä. Niin paljon on taas energiaa, että pystyy tarttumaan niihin iloa tuoviin ja kauniisiin asioihin, kuten kuuraiseen luontoon. Joka on kuin harmaavalkoinen lyijykynäpiirros, johon on lätkäisty sinnetänne jotain värikästä kuten talo tai liikennemerkki. Ehkä hiukan tummanvihreää sekaan, kun on metsää piirretty.

Tulossa on kahdeksastoista joulu tässä talossa asuen. Kyllä meillä joulut on aina pienesti vietetty, ei koskaan mitään ihmeellistä. Pieni tekokuusi vuodesta toiseen palvellut - sen jalka on oikeaa puuta ja ensimmäisinä vuosina tuoksui vienosti pihkalle, mutta ei enää pitkään aikaan. Ja aina se on vinossa, mutta niinhän ne taisi olla ennen vanhaan kotonakin :) Meillä oli kuusenjalkana jakkaran "kansi", sellasen missä oli reikä keskellä ja jalat sahattu pois. Kuusen tyvi vuoltiin sopivan kokoiseksi reikään. Tuoksu oli taattu, ja vaikkei se vettä saanutkaan, niin ei se varissut silleen, kuin nykyisin torilla myytävät, monia viikkoja aiemmin kaadetut kuuset, jotka varistaa neulasia jo koristeluvaiheessa. Joskus kuusi oli jopa toukokuuhun asti sisällä vaan koristeet riisuttuna, kun se kuulemma alkoi puskea vuosikasvuja sisällä. Mutta meille haettiinkin aina mummolan metsästä kuusi, joka kaadettiin vasta pari päivää ennen joulua.

Ja pipareita paistettiin ja piparitalonkin muistan tehdyn, oikein sulatetulla sokerilla liimattiin osia yhteen ja hieno tuli. Äiti teki kinkkuun ruudukon, jossa oli neilikoita, ja sinappihunnun tietysti myös. Meillä oli kylmiö, jossa kinkkua sitten pidettiin, ja me lapset käytiin välillä kinkkuvarkaissa ja koverrettiin sitä lihaa, mutta jätettiin paksu päällisläski rauhaan... äiti oli äkäinen kun meni hakeen kinkun pöytään ja siinä vaan läskikieleke lerppui päällä :)

Anoppilassa olis tarkotus käydä myös, nyt kun miehelläkin on vapaapäivä.

Kamerassa saattas olla joku kaunis kuva tähän laitettavaksi, mutta se on hukassa.

De-pressio

Joskus on saanut kuulla, miten lääkäri ei usko ihmisen olevan masentunut, jos se pitää ulkonäöstään jossain määrin huolta. Ikäänkuin vasta pesemätön, kampaamaton ja likaisissa vaatteissa oleva ihminen katsottaisiin masentuneeksi. Sama kuin peliriippuvaiseksi ei katsota ihmistä, jolla ei ole satojentuhansien velkoja, tai alkoholistiksi sellaista, joka ei ole juonut taloa, työpaikkaa ja perhettä pois elämästään. Että pitää olla kertakaikkiaan elämänhallinnan menettänyt, ennenkuin apua saa.

Nyt saattaisin jo täyttää kriteerit ulkonäönkin suhteen. Tänään sentään harjasin tukan, mutta jonain iltana sängyssä totesin, etten oo harjannu koko päivänä, ja sitten revin vain sen takkupesän kolmeen osaan ja letitin yöksi. Auki ollessaan se on nukkuessa hankala, kun on joka paikassa ja jää alle kylkeä kääntäessä. Vaatteita ei viitsi vaihtaa jos ei välillä käy pesulla ja nyt ei oo ollu sauna lämmin ku viimeks keskiviikkona. Ulkovaatteet päällä ja pipo päässä voi kaupassa käydä, ja muualla en sitten käykään. Joskus koirien kans, mutta jos menee mettään, ei oo ihmisten ilmoilla.

Huomasin lehdestä, että on villasukkakeräys, jossa tehdään sinivalkoiset sukat kaikille Suomen satavuotisjuhlavuonna syntyneille vauvoille, ja aloin jo ensimmäisiä tekemään kun sattui olemaan sinistä ja valkoista vauvalankaa. (Villalanka tehty villasta, akryylilanka tekokuiduista, vauvalanka ...?) Sitten kipu kiipesi olkapäästä oikealle puolelle niskaan ja muuttui migreeniksi.

Suunnittelin tuossa, että menisin auringonnousua kattoon, kun on pilvetöntä, mutta migreeni tekee silmät valonaroiksi. Pakkastakin on jo niin paljon, että koiria ei ainakaan voi viedä kovin kauaksi pihalta, jos ei pue niille kenkiä, ja nyt en jaksa alkaa pukeen rimpuileville koirille kahdeksaa pientä kenkää... ja myöhästähän se nyt jo oliskin. Nousee jo jossain tuolla mettän takana. Migreenilääke tekee huonon olon.

Mutta jotain olen jopa saanut tehtyä: siivosin yhden kaapin. Kolme hyllyä. Meni yksi ilta ja pitkälle seuraavaa päivää... mutta sainpahan heitettyä roskiin paljon turhaa kamaa. Miksi ihmeessä meillä esimerkiksi on säilytetty jonkin laitteen johtoa, missä on amerikkalaismallinen töpseli? Ei tulis pieneen mieleenkään lähteä sinnepäin maailmaa, eikä varsinkaan jonkun koneen kans, joten mitä sitä johtoakaan säästeleen? Sitten oli jotain erittäin epämääräisiä, osin korjausteipattujakin latureita, joista ei tiennyt, mitä ne on, mutta kun erehdyin mieheltä kysymään, mitä niille tehdään, niin "johonkin pussiin ja kaappiin". "Niitä voi vielä tarvita."

Aattelin, että saisin mielihyvää siitä, että oon saanut jotain kauheaa siistimmäksi, mutta kaikkeen tyytymätön mieleni osoittelee mulle vaan aina uusia paikkoja, jotka kaipais kohennusta. Vessa. Vaatekomero. Sauna. Se siskon kaksimetrinen mies ei nyt tule, enkä voi väittää olevani pahoillani siitä - en oikein koskaan ole siihen tutustunu ja minusta tuntuu, ettei se pidä minusta vähääkään... siskoa olis tietysti aina kiva nähdä, mutta se ei nyt syöpähoitojen takia jaksa matkustaa. Solunsalpaajia saa kolmen viikon välein. Kauniin peruukin se on saanut, ja näpäkät rintaproteesit.

Kuvia ei nyt oo ollu, kun ei oo ollu mitään kivaa kuvattavaa, mutta tässä tällanen otos koiran viiksikarvasta mun rilleissä. Aamulla huomasin, kun se sylissä ollessa jotenkin takertui sekunniksi mun silmälaseihin, mutta en sen kummemmin asiaa miettiny... vasta myöhemmin huomasin, että sen kuonosta oli irronnu tuntokarva tuohon. Tuota kuvatessa huomasin senkin, miten kauhean likaiset lasit mulla on. Kuvaa varten piti pyyhkäistä enimmät kuonat ja silti lika näkyy.

Hampaat oon kyllä pessy joka ilta. Ei voi mennä nukkuun jos on hampaat pesemättä.

Jonain päivänä oli näin sumuinen keli. Yritin piristyä mutta aika kehnolla menestyksellä. Kuvan sain muustakin kuin koirien takapuolista tuolla hetkellä, kun ne pysähty ja käänty kuulosteleen, mitä asiaa naapurin koiralla oli. Se ehkä metsän läpi näki meidät... sillä on jonkinlainen vihasuhde mejän koiriin ja mejän koirilla siihen. Toista mejän koiraa se purikin hännästä sillon, kun ne vielä piti sitä irrallaan pihalla ja se säntäs tielle.

Uudessa flexissä on tuollainen neonkeltainen naru, näkyy etenkin päivänvalossa tosi hyvin. Hassua kun muistikuvat on niin hajanaisia, etten muista edes päivää millon tuo on otettu... luultavasti torstaina. Satoi vettäkin. Seuraava lämmin jakso vesikeleineen on tulossa viikon päästä, jahka tässä nyt taas muutama päivä pietään pikkupakkasia, ja vähän isompiakin.

Sanokaa viisaammat nyt mulle

Siitä Matkahuollon hommasta. Soitin sinne, ja nyt oli todella ärsyttävän vetelä-ääninen, nahkean virallinen tyyppi vastassa. En tahtonut saada selvää moisesta hyminästä, ja kun kysyin, mitä siellä sen koneella lukee siitä kadonneesta paketista, se sanoi vain että oon ottanu yhteyttä sillon ku otin ja eilen. Vaikka en kyllä eilen oo sinne soitellu. Ja että on valitettavasti ennallaan tilanne. Eihän se nyt silleen voi olla, että asianmukaisella osoitteella varustettu lähetys vaan ei oo missään! No, huomenna tulee 2 viikkoa siitä, kun lähetin sen, ja kuulemma on "mahdollisuus ilmoittaa se kadonneeksi" kun kuljetusmääräajasta on se 14 päivää. No heh. Oikein ilmoittaa pitää erikseen. Mutta mitä tää tarkottaa suomeksi:

20 Paketin katoaminen


Jollei pakettia ole luovutettu 14 päivän kuluessa kohdassa 18 määritellyn kuljetusmääräajan päättymisestä voi se, joka on oikeutettu vaatimaan paketin luovuttamista, vaatia korvausta niin kuin paketti olisi kadonnut."Niin kuin" ☺ mutta siis kun kuljetusmääräaika tulee täyteen joskus ehkä ensviikolla, niin kuka oikeastaan on "se, joka on oikeutettu vaatimaan paketin luovuttamista"? Vastaanottaja? Miksei lähettäjä? Miksei tuossa voi lukea joko vastaanottaja tai lähettäjä, miksi pitää tolleen laittaa? Ihme kapulakielellä. Miksi vastaanottajan pitäs välittää, kun lähettäjä on homman liikkeelle pistäny? Ja se, miksi mietin asiaa, on kun aiemmin sana "luovuttaminen" oli esillä vaan vastaanottajan tapauksessa (Paketti luovutetaan kuljetusasiakirjaan merkitylle vastaanottajalle tai hänen valtuuttamalleen edustajalle kuittausta vastaan. Luovutettaessa tarkastetaan vastaanottajan henkilöllisyys ja mahdollinen valtakirja. Valtakirja jää Matkahuollolle luovutusluettelon liitteeksi.)

No sitten, jos se on vastaanottaja, joka voi vaatia korvausta, niin:



a) Jos paketti katoaa tai vahingoittuu kokonaan, suoritetaan korvaus käyvän arvon mukaan, kuitenkin enintään tiekuljetussopimuslain enimmäiskorvausvastuun mukaisesti. Lisäksi korvataan pakettiin liittyvät Matkahuollon perimät kuljetusmaksut.

Eihän se ollu arvokas paketti, mutta kai ne lähetyskulut kumminkin lähettäjälle korvataan? Enempi kuitenkin tykkäisin, että paketti löytys. Pyllystä tommonen touhu.

C'est la fuckin' vie

Otsikko on varastettu. Sori siitä.

Olen taas lukenut useammastakin paikasta, että ei saa valittaa kun on asiat hyvin, mutta mie valitan nyt. Pakko saada jonnekin valittaa, kun pakahtuu pahasta olosta!

Jo eilenillalla ruoskin itseäni huonoudestani, ja se jatkui tänä aamuna lopetettujen koirien ikävällä. Kuopus vielä koulusta pyysi mua lähettään toisen niistä kuvia, kun se aatteli kuviksentunnilla piirtää sen, ja vasta mua itketti, kun jouduin niitä kuviakin vielä katteleen.

Joulukortteja laskeskellessani tajusin, etten oo isälle tehny korttia... käytin korttilistan pohjana toissavuotisten saatujen korttien listaa (ainoa kerta, kun olen pannut ylös, keneltä on tullut kortti) ja kun isältä ei monestikaan tule, niin se meinas unohtua. Kun se on niin itsestään selvä kortin kohde, niin sitä aatteli että tottakai sille on. Vaan ei ollu. Eikä pahalla mielellä kannattas ruveta korttia tekemään. Kuka tahtoo sellaisella ladatun kortin jouluna? Kiroillen tehdyn. Ei kukaan.

Nyt jos koskaan pitäs pukea koirat ja lähtee lenkille, mutta sitä ennen pitäs syödä, koska muuten virta loppuu kesken, enkä nyt jaksais millään laittaa syötävääkään. Sekin potuttaa. Kaikki potuttaa. Sotku, sisäänkantautuvat hiekoitusmurskeen murut (positiivista on, että mies on hiekoittanut!) maahan asti ulottuva harmaus ulkona, kaikki tekemättömät työt, kaatiskaman paljous nurkissa...

Positiivinen pilkahdus tapahtui eilen, kun postimies soitti mulle ja sano, että sillä on mulle paketti. Sovittiin treffit postilaatikolle ja sain siskon toimittaman Dermosil-paketin. Kysyin tytöiltä, avataanko heti vai jouluna, ja ehdoton "jouluna" tuli vastaukseksi. No, yksi paketti on vielä lähetettävänä, ja mie positiivisuuden häikäisemänä maksoin Helposti-paketin ja menin viemään sitä pakettiautomaattiin - se ei toiminu. Muilla paketin jättäjillä ja noutajilla toimi, vaan ei sillä mun koodilla. Muka "väliaikaisesti poissa käytöstä" tms. Tarkistin vielä sen koodin sähköpostista siinä automaatin vieressä, että oonko pannu väärän koodin. Ihan oikein oli. Paskalaitos. Mitä laittavat semmosia systeemejä, joita sitten laitteet ei tunnista, eihän tuommosesta ole mitään hyötyä. No, just luin että sen voi lähettää haja-asutusalueella omasta postilaatikosta. Sinne sitten.

Ahistaa.

Sic transit gloria mundi - et nix

Latinalla jatketaan. Niin katoaa mainen kunnia ja lumi. 

Kuva on toki jo parin päivän takainen, mutta ei sitä lunta ole lisää tullut - ensiyöksi on luvattu. Tuuli onneksi laantunut. Lapsi makaa taas sängyssä pääkipuisena, eikä päässyt kouluun. Ei ole ees maanantai.

Vuosi sitten olin itsenäisyyspäivänä töissä enkä nähnyt kättelyjonoa, mutta eilen katottiin kuopuksen kanssa. Oli siellä yksi tuttukin, eläinsuojelusakkia. Selostajakin osasi sen nimen kertoa. Ja oli kynttilät ikkunalla, toiselle ikkunalle tosin laitoin led-tuikut, ettei syty tulipalo... ajatus lienee tärkein.

Joulukortit alkaa olla tehtynä ja kirjoitettuna. Joskus meni kepeesti yli 20 postimerkkiä, nyt jäi ylimääräisiä. Niin ne ihmiset putoo elämästä pois, joku kuolee ja joku ei muuten vaan piä yhteyttä. Eikä mullakaan oo asiaa. Jotain ihmisiä kyllä pidän joulukorttilistalla, vaikkei oliskaan muuta asiaa koko vuoden aikana.

Dkt-kurssilla oli joskus "kotitehtävänä" ottaa yhteyttä unohdettuun ihmiseen, tuttavaan tai sukulaiseen johon ei ole pitänyt yhteyttä. Sillon kirjoitin entiselle työkaverille, joka oli mun korttilistalla mutta juuri mitään muuta ei ollu ollu vuosikausiin. Se ilahtu yhteydenotosta ja ollaan sillon tällön kirjoiteltu meilejä siitä lähtien. Vaikka vähänpä mulla on mitään kerrottavaa. Tuntuu, että kaikilla muilla on kaikenlaisia ystäviä ja tuttavia pilvin pimein, ja mulla ei oo oikeestaan ketään. En tunne nyt tällä hetkellä edes tarvetta sellaisille, tuntuu etten jaksaiskaan seurustella, käydä kahvilla tai erinäisissä riennoissa kenenkään kanssa. Tässä elämäntilanteessa on ihan riittävästi, kun käy perheenjäsenten kans kaupassa joskus. Silti tunnen olevani jotenkin vajaa, ja pelkään että joudun tulevaisuudessa turvautumaan sitten johonkin postinjakajien ulkoilutuspalveluun, kun oon yksin ja pelottaa mennä ulos.

Sisko suunnittelee tulevansa ennen joulua käymään, ja sekin tuntuu minusta sellaselta ylimääräseltä, mitä en jaksais, vaikka siskoa onkin aina mukava nähdä. Pitäs siivota, varsinkin jos se sen kaksimetrinen mies tulee (kuten todennäköisesti tulee) ja se näkee kaikki pölyiset päälliset korkealla, mitä me ei ikinä nähdä... enkä jaksais ollenkaan. Hyvä kun jaksan raahautua päivästä toiseen. Mieli on ihan hyvä (kiitos lumen, luultavasti) näin joulukuiseksi mieleksi, mutta jaksaminen on lähes nolla. Sitäpaitsi mua ahdistaa tämä pieni asunto, kun koko perhe ei tahdo mahtua mukavasti olemaan olohuoneessa, vaan jonkun on aina istuttava jollain tietsikkatuolilla tai lattiatyynyllä, niin siihen sitten vielä kaksi isoa ihmistä lisää... uh.

Auto nakuttaa kummasti ja haisee. Luultavasti öljyt niin vähissä, en oo muistanu kattoa. Lasinpesunestettä sentään hoksasin rapakeleillä lisätä, vähän vahvempana, ettei jäätyis pakkasessa.

Turdus merula, dr13 ja MH

Polaaririntama aaltoilee taas näillä korkeuksilla, kun sää vaihtelee niin nopeassa tahdissa. Eilen oli toistakymmentä astetta pakkasta aamulla, tänään vesikeli ja useampi lämpöaste, huomiseksi luvassa taas toistakymmentä pakkasta ja loppuviikolle vesikeliä. Ei ole ehkä hyvä juttu monenkaan asian kannalta, että vesikelit ja kovat pakkaset vaihtelee tälleen...

Herrat sekä nuoret herrat mustarastaat olivat murkinalla pakkasessa. Varpaita näytti palelevan. Muuan linnuista tietävä on näitä tummanokkaisia tunnistanut ensimmäisellä vuodellaan oleviksi koiraiksi, naaraathan yleensä kyllä lähtee etelään - silti minusta on kumma, että nuoret ei lähde. Opettaako aikuiset koiraat ne jäämään tänne kylmään pohjolaan? Moniko kuolee kun ei ymmärrä muuttaa?

Tämä museojuna käytiin tsekkaamassa Tampereella. Haettiin samalla pois pari nuorta naista, jotka pääsivät vapaalipulla matkustamaan sillä Karkkuun ja takaisin. Kyseessä on sama veturi, joka toissapäivänä törmäsi autoon. Vähän jotain pieniä kolhuja oli 99-tonnisessa veturissa, huonommin kävi ohutpeltiselle autolle. Näitä vetureita mie muistan lapsuudessani olleen. Wikipedian mukaan tämä malli on tehokkain ja nopein koskaan VR:n käytössä ollut dieselveturi. 52 romutettu, 2 museoitu.

Aikamoinen pyry oli kotiintullessa, ja miehen turvavyökin edelleen rikki... uusi on tilattu Saksasta, josta se tulee Jyväskylään josta se tullee tänne, aikaa kuluu jonkin verran ja sitten pitää vielä asennusaika saada jostain.

Aiemmin raportoimani Matkahuollon homma ei ole edennyt oikein mitenkään. Toista pakettia ei ole löytynyt mistään, toinen on väärällä paikkakunnalla. Kymmenen päivää kulunut lähettämisestä. Ilmeisesti kukaan ei missään katso osoitelapun osoitetta, vaan paketteja lähetellään jonkun ihme koodin mukaan, mikä on tietokoneella, ja kun sitten virkailija moheltaa eikä laitakaan koodia koneelle, paketti on _hukassa_. Noutokehotustekstaria lähetellään väärälle vastaanottajalle paketista, joka on satojen kilometrien päässä "noudettavana". Oikealle vastaanottajalle ei lähetetä, vaikka paketti välillä käy oikeallakin paikkakunnalla. Itse asiassa en edes ole varma, onko se oikea paketti, kumpi siellä nyt seilaa, kun tiedot on ristiriitaisia.

Lähden ulos, siellä tuulee mutta just nyt ei sada.

Johtavatko jäljet sylttytehtaalle?

Ainakin ne jäljet tuoksui koirien nokkaan mielenkiintoisille...

...ja niitä oli paljon. 

Sylttytehdas oli jäätyneiden omenoiden kasa. 

Näyttää siltä, että peuroja ja kauriita on jonkin verran tuolla pelloilla. Jälkiä oli paljon, toki ne oli syntyneet useamman päivän aikana. 

Kuva kääntyi pystyyn, mutta tässä on nättejä esimerkkejä :) myös minun ja jonkun mua ennen vaeltaneen ihmisen, jolla on isommat kengät ku mulla. 

Meidän puolelle kylää on myös tullut niitä kauriita (niillä on pienemmät jäljet kuin nuo kuvassa olevat) ja mietin, onko ne lähteneet täältä etsimään ruokaansa meiltäpäin... ovat kaivelleet myös jokun metsään kippaamia omenia, ja pari päivää sitten kuopus koulusta tullessaan näki ne meidän pihan vieressä, aidan toisella puolella. Siellähän on kans omenia. 

Ja fasaanikukko pitkästä aikaa pasteeraili huudeilla tänään. 

Kuvia kamerasta koneelle ladatessani huomioin, miten sinisiltä kuvat näyttää, vaikka on otettu keskipäivän aikaan...

Mulla on taas maha kipee. Vasemmalta kylkiluiden alta, kuten nykyään aina. Alkoi, kun söin lihasoppaa. Vois olla sappikivet, jos olis oikealla.