Lumisena sunnuntaina

 Tiesinhän mie, että sitä lunta piti tuleman, mutta sen määrä yllätti. Ja pakko myöntää, että niin oon menettäny luottamukseni sääennusteisiin, että en ollut ihan varma edes siitä, tuleeko luntakaan. No, luvattua aurinkoa ei kyllä ole näkynyt.

Eikä aura-autoja. Ehkä ne aattelee, että sulaahan se kohta pois. Aika jännä kyllä, kun muutama päivä aiemmin tuli pari senttiä räntää, niin sitä oltiin kyllä auraa jyryyttämässä, mutta nyt kun tuli kymmenen senttiä ihan oikeaa ehtaa lunta, niin ei yhden yhtäkään auraa ole näkynyt. Kuului kyllä isolta tieltä joskus kymmenen aikaan. Vasta silloin. Oli tosi hiljaista kun kävin aamukävelyllä koirien kanssa, tosin eihän siitäkään mitään tullut kun ei pyörätien hangessa kävellessä koirien jalat oikein riittäny ja lumi tarttui isoiksi paakuiksi jalkakarvoihin. En huomannu laittaa haalareita, kun ei ollu kylmä. Linnut kyllä huuteli, harmaapäätikkoja parikin yksilöä. Aamulla heti herättyäni ja huomattuani lumen määrän - ja mustarastaat, jotka pomppi siellä syvässä lumessa ja yritti etsiä syötävää - rynnistin viemään linnuille ruokaa ja lakaisemaan ruokapaikkoja. Unohdin, että on jäätä ja pyllähdin nurin, melkein koiran päälle. Koira säikähti.

Kun lämpötila nousi ja lumi nuoskaantui, kävin tekemässä toteemipaalun :) Ylin kerros jäi vähän huonolle viimeistelylle, kun en yltänyt sinne.

No, on se ainakin vähän muuta, kuin se ainainen lumiukko. Naapurissa oli talvemmalla hieno alastoman naisen figuuri, tai torso ainakin, se oli piristävä erilaisuus.

Tältä näytti pöytä aamulla. Ei se pysy siistinä tässä huushollissa. Siksi pitääkin aina katsoa vaan noita kauniita tulppaaneja, ja ignoroida muu sotku :)