Ylläreitä

 Tiesin kyllä istuttaneeni pari kolme vuotta sitten itse siemenestä kasvatettuja neilikantaimia tähän kukkapenkkiin, mutta luulin niiden jo kuolleen ja hukkuneen muuhun biomassaan ja toisekseen - kuten punapäivänkakkarankin kanssa - niiden olleen kunnolla punaisia. Nyt yhtäkkiä siellä kasvaa tällaisia pitkävartisia neilikantapaisia kukkia. Palavarakkaus sentään on sen punaista, mitä kuuluukin, kun muut tuppaa oleen valjuja.

 Jaloleinikkien sensijaan piti olla oransseja ja keltaisia. Tuo näyttää minusta sitten kyllä punaiselta, mikä on aukeamassa. No, hyvä että edes kukkii. Taustan oranssit on samettikukkia.

Pihtihäntä oli parissa (tai vähän enemmässä) päivässä tehnyt pesän pihalle lojumaan heitetyn tyhjän uimapatjan alle. Suunnittelin hyötykäyttää kyseistä välinettä myöhemmin, ja toiveikkaasti ajattelin että sade sen puhdistaa silleen kätevästi ulkona... mutta eipä sitä sadetta sitten sen jälkeen olekaan kunnolla tullut. Ei sitä sillon tuu ku odottaa... Käänsin sen nyt kuitenkin ja löysin tuon pesueen.

Jotenkin sympaattisia nuo vauvapihtihännät, siinä ne hääri hämmentyneenä ja emo painatti itsekkäästi vaan karkuun. Se ei ole ihan noin symppiksen näköinen.

Eilen oli ihanan lämmin päivä ja nyt on taas kylmä. Kävin kyllä aamukävelyn teepaitasillani, sillon paisto vielä aurinko mutta nyt on pilvistä, kylmää ja tuuleekin. Katoin sääennusteesta, että pilvistä on mutta ei pitäs sataa, että voisin muka ripustaa pyykkiä ulos. No, nyt sataa. Pisarat ja sateen todennäköisyysarviot muutetaan ennusteeseen sitä mukaa, kun katsotaan ulos ja todetaan millanen sää on. Kyllä se on varmaan vaikeaa olla meteorologi tekemässä sääennustetta. Onneksi ei tarvi olla, voi vaan täällä mäläkättää asiasta. Mutta mihinköhän mie saan nuo pyykit kuivuun, ku eilisetkin on vielä märkänä kuivaustelineellä. No, ehkä uimapatja ainakin puhdistuu hieman. Huomaatteko, miten pinnistelen positiivista ajattelua kohden :)

Nyt viikonloppuna kun olin ihmisten ilmoilla, sain itseni parikin kertaa kiinni hävettävästä ajattelusta koskien kanssaeläjieni vaatetusta. Yritän olla avarakatseinen ja pitää sen periaatteen, että itse kukanenkin pukeutukoon niin kuin haluaa ja mukavaksi kokee - sitä mieltä mie olen, mutta en silti voi olla välillä ajattelematta että näyttääpä vähän hassulta. Rumaltakin. Ehkä silmä niin tottuu median tyrkyttämään "täydelliseen" ihmisvartaloon, että kun minihameessa (sellasessa laajahelmaisessa korkeavyötäröisessä kellohameessa tyyliin 90-luku) kikkuloi iäkäs naisihminen, jolla on sinertävät, suonikohjuiset luurangonlaihat länkisääret, niin mulle tulee mieleen että itse panisin tuossa tilanteessa hieman pidemmän hameen, jos hame pitää olla. Tai ainakin sukkahousut. Sitä tuntee itsensä tirkistelijäksi kun näkee toisen rumana. Niinku pitäs kovasti katella muualle. Hassua ettei samaa tunnetta tule silloin, kun samoissa vaatteissa näyttäytyy joku kaunis sopusuhtainen nuori nainen. Miksei? Toki tiedän itsekin näyttäväni rumalta - etenkin kun en usein edes muista katsoa peiliin lähtiessäni ulos - mutta en kyllä yritäkään pukeutua samoin kuin ehkä saatoin kesällä 20 vuotta sitten pukeutua. Mutta nykyään voin mennä ilman rintaliivejä, mikä ei olisi sopinut 20 vuotta sitten :) sitä asiaa ei tosin ole korjannut aika, vaan kirurginveitsi.

On kyllä hyvä, kun en uskonut sääennustetta ja kävin koirien kanssa pienen lenkin heti aamuseitsemältä! Nyt olis ottanu pattiin, kun alkoikin sataa ja eilenkin jäi lenkitys vähän lyhkäseksi. Silloin oli taas melkeinpä liian kuuma, ja unohdin vesipullon kotiin.

Näin unta, että jouluaatto oli seuraavana päivänä, ja mitään jouluruokia ei ollu ostettu. En muka ollu ees huomannu, että kaupoissa on hyllyt täys kinkkuja sun muuta. Niinku semmonen olis mahdollista, että joulu tulis yllätyksenä... se tuli uneen varmaan siitä Lars Keplerin kirjasta, minkä sain loppuun eilen, ja se loppui jouluaattoon, jonka päähenkilöt vietti jossain ihan muualla kuin kotona.

Nyt alkoi viikko, jolle ei oo suunniteltuna ja sovittuna mulle yhtään mitään menoa <3 Nautin ajatuksesta. Perjantaiaamuna muu perhe starttaa kohti Seinäjokea ja Solarsound-festivaalia, me jäädään koirien kanssa kotiin. Lenkkeillään, tehdään ruokaa, syödään ja nukutaan. Tai no, koirat ei ehkä osallistu ruuanlaittoon muuten kuin siivoamalla mahdollisesti putoilevat ruuanpalat lattialta.