Sää

Nämä tulppaanit tuli mun mukaan puoliväkisin... oli Lidlissä kaupan, ei ollu hintalappua, ja mie vain nostin tuon kimpun ja näytin sitä miehelle, että kato miten erikoisen sieviä tulppaaneja, ja samassa myyjä ottikin ne ämpärit, joissa tulppaanit ja muut leikkokukat oli, ja vei ne pois. Koska mulla ei enää ollu mitään paikkaa, mihin olisin kukkaset laittanu - enhän toki voinu niitä jättää kuivumaankaan mihinkään - niin laitoin kimpun hedelmäpussiin ja ostin pois. Nyt voi melkeen sanoa, että oli PAKKO ostaa :) ne on tuollaisia leveämpikärkisiä jotenkin nuo kukat, kun yleensä tulppaanin kukka on ylhäältä kapea, semmonen pisaranmuotoista lähentelevä.

On tässä toivoskeltu, että kun kerran lämpimiä kelejä pitelee, niin olis sen verran lämmin sitten, että sulais nuo jääpolanteet pois... mutta ei taida olla toivoa:

Lisää vain lunta ja räntää. Autolla on silti ajettava, ei voi linnoittautua sisään pyryä katteleen. Tänään, ennenkuin lähdin tyttöä viemään kouluun, käytin koiria vähän kävelemässä, kun eivät taas pariin sadepäivään oo pihaa pidemmällä liikkuneet. Katoin, että ei sada paljon, mutta puin koirille kuitenkin ensin ohuet villapaidat ja sitten kurahaalarit, ja itelle semmoset toppavaatteet, jotka jouti tarvittaessa vähän kastumaan. Oli ihan hirvee vesiräntäsade sitten, kun lähdettiin! Koiratkin katto mua vähän niinku että oletsä tosissas, pitääkö nyt oikein niinkuin kävelläkin jonnekin...

Säästä puheenollen, katselin vähän matkoja, mitä meiltä on virallisille säähavaintoasemille, ja lähin on linnuntietä yli 20 kilometrin päässä, harjun ja vedenjakajan toisella puolen, eli säät ei todellakaan ole samanlaisia monestikaan, kun harju - saatika vedenjakaja - ohjailee ilmavirtoja. Tällä puolen lähin on 35 kilsan päässä. Meillä on Ilmatieteenlaitoksen säähavaintopaikoista esim. Rantiksen kanssa yksi yhteinen, vaikka Rantis asunee (linnuntietä) noin sadan kilometrin päässä täältä. Että ei se ihme ole, että joskus väitetään että lunta ei ole, vaikka meillä olis kuinka, tai että on 5 astetta pakkasta, kun meillä on 10 tai jotain muuta vastaavaa.

No, koirat oli märkiä muualta paitsi haalarin sisältä, tässä kuvassa ne on jo kuivunu ja saanu kuivaa vaatettakin ylle ja menny tuolille päällekkäin olemaan. Tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan, ne on lämmittimen edessä. Ei päällekkäin, mutta ihan toisissaan kiinni kuitenkin.

Kevät?

 Vesisateen johdosta oli tullut puroja pihalle, ihan itekseen. Keväällä yleensä joutuu tekeen vähän töitä, että saa jäähän uria, mutta nyt homma hoitui itsekseen. Kuva on otettu eilen - tänään tuo on tuplaten leveämpi.

Jäälyhdyn tiilistä on tyngät jäljellä. Ja ruusut tököttää jään jämissä. Mutta onhan ilmatkin semmoset, että orvokit jo hyvin pärjäis tuossa padassa, jos niitä sais kaupasta. Narsisseja näin Lidlissä jo heti joulun jälkeen, nekin vois olla kivoja. No, on ne luvannu alhaisimmassa ennusteessa miinus kahdeksaa viikon päähän.

Muistin mennä joogaankin tällä kertaa. Sain iskiaskivun sieltä. Hurraa. Venyttelin ja sain sen rauhottuun, touhuilin kotona ja istuin tässä tietsikalla ja kaikki oli ok, mutta kun hain tyttöä koulusta, tuli ihan kamala kipu autossa istuessa. Ei varmaan kannata ajaa autoa. Kelikin oli kauhea.

Mutta oli outo juttu, kun kaupassa totesin, että kassalla oleva koripino on ihan hirveän korkea, ja kuskasin (tavarani hihnalle laitettuani) sen korikärryn sinne mistä korit otetaan, sisäänkäynnin luo, tyhjensin yhden kärryn ja toin sen siihen kassalle. Ja mun takana oleva mies nosti väärään paikkaan pinotut korit siihen mun tuomaan kärryyn kun mun piti jo mennä maksamaan, niin miksi minua hävetti? Outo juttu oli se häpeäminen. Mistä sellanen tunne tulee, kun tekee vain jotain hyödyllistä ja toisten toimia helpottavaa. Oliko se sitä, että "uuh, nyt mie herätän huomiota" vai oliko mulla joku alitajuinen pelko, että joku tulee kieltämään? Sanoo että näpit irti, niitä saa siirrellä vain henkilökunta. En tajua. Ehkä mulla on vaan joku sisäänrakennettu häpeä valmiina esittäytymään kaikissa tilanteissa. Naama punasena saan olla ja mennä.

Väläys

Oli pitkä ja monipolvinen uni, jossa olin melko vasta mennyt naimisiin hieman docmartinmaisen ja erästä hieman inhoamaani äijää ulkoisesti muistuttavan miehen kanssa. Ei siinä mitään, kiva mies oli ja halasi ihanasti. Sitten sain tietää, että kuolen luoteihin ja ampujankin sain tietää etukäteen - sitten kun sen tapasin, tiesin olevani tähtäimessä ja pidin huolen, että sekin kuoli. Unen aviomies lähti heti mun kuoleman jälkeen jonnekin herrojen ja tyttöjen shakkikerhoon, olin vähän pettynyt siihen.

Harvinaisen pitkä ja erikoinen uni oli. En sitä ala kokonaisuudessaan tähän kirjoittamaan, moni on sitä mieltä, että toisten ihmisten unien kuunteleminen (lukeminen) on maailman tylsintä. Jännää kyllä, että ihmisen mieli tuottaa öisin niin kummallisia juttuja. Mie heräilen usein yön aikana, mutta kumma etten moniakaan unia nykyisin muista, ainakaan enää tässä vaiheessa päivää... yleensähän ne muistaa, jos on ollu hereillä hetkenkin unen jälkeen. Siis muistaa nyt edes aamulla. Kummallista, että voi edes tälleen kevyesti ikävöidä ihmistä, jonka on tavannut vain unessa...

Sekin on kummallista, että rekat ajaa ylinopeutta peltipoliisin haaviin. Tässä mejän nurkilla on ollu nyt viikonlopun kieppeillä kaksikin kameraa, ja olen nähnyt pe-ma viisi välähdystä - kaikki rekoille. Ei luulis, että kannattas niitä huomautuksiakaan keräillä, kun leipä on kiinni siitä ajokortin hallussaolosta. Etenkin kun on olemassa navigaattoreita, jotka varoittaa  peltipoliiseista, ettei varsinaisesti yllätyksenäkään voi tulla. Joskushan ne vaihtaa tolppienkin paikkoja kyllä, mutta nuo on olleet paikallaan vuosikaudet.

Kara

Jossain vaiheessa tulee liian rankaksi keksiä noita lyhyitä otsikoita :) Koskikara on toki jo liian pitkä. Mutta sellainen hyppelehti koskessa, ja onhan se niin kesy että antaa ottaa kuvia. Koiriakin katseli lähinnä uteliaan näköisenä, ja lensi mukana kun siirryttiin kosken partaalla eteenpäin.

Kaipa silläkin vähän palelee varpaita, kun yhdellä jalalla seisoi.

Vedessä oli kuin kotonaan. Ihmetyttää, miten tuollainen kevyt höyhenpallero pysyy paikallaan kovassa virrassa, eikä lähde veden mukaan. Tuosta kohdasta se sukelsi jotain syötävää itelleen ja meni vähävetisempään kohtaan syömään sitä. 

Saukon jäljet bongasin tästäkin koskesta, tosin vain yhdet.

Koirat oli reissulla matkassa, ei ne kovin pitkää kävelylenkkiä saaneet, mutta olivatpahan menossa mukana. 

Nami oli hyvää

Väsyneiltä ne kyllä nyt vaikuttavat, kuten minäkin. Vielä pitäs käydä saunassa, ennenkuin pääsee nukkumaan - ja jos normaalisti menee, niin sitten ei enää nukuta, kun pääsis nukkumaan.

Olen iloinen, että lähdin sinne kuvausreissulle - mieli parani siitä painavansurkeasta olotilasta, mikä oli aamulla. Olin kyllä hyvin skeptinen kuvien onnistumisesta siinä harmaassa vellisumussa, mutta mies otti muutamia erinomaisia otoksia, lähinnä autiotaloista. Niiden kuvaamiseen se nyt on innostunut. Mie olin kartturina kun ajeltiin pikkuteitä pitkin sitten tyttöä hakemaan poikakaveriltaan, ja poikkeuksellisesti onnistuin hyvin hommassani. Vaikka eräs tärkeä tien nimiviitta oli katveessa niin, että sen näki vasta käännyttyään ko. tielle... käskin kääntyä varmuuden vuoksi, ja olihan se oikea tie. Puhelin oli kyllä hyväksi avuksi, ja satelliitti, joka osas kertoa, missä mennään. Matkan varrella oli lisää hienoja autiotaloja.

Komiasti saa taas liukastella. Vaikka voipihan nuo jäät kohta sulaakin - ennusteessa näkyy yksi pakkaslukema; ensi perjantaille miinus nolla.

Elämä

Tylsää elämää. Yritin lukea nettilehdistöä, mutta uutiset oli ikäviä ja huonosti kirjoitettujakin, esim. tämä. Muutenkin tuntuu, että tuon lehden nettiversion toimituksessa on jotain yläasteikäisiä pissiksiä tekemässä sitä; etusivulla on kymmenen luetuinta uutista otsikolla "Näitä luetaan!" ja kymmenestä otsikosta kuudessa on huutomerkki. "Ihmiset pakenevat täältä!" "Laihtui 50 kiloa!" "Loton jättipotti jäi jakamatta!" Ja sitten mua ihmetyttää se poliisin hakannut vanki, kun se mystisesti loukkaantui yksin sellissään ja sitten kuoli sairaalassa. Ei kuulemma liity rikosta, mutta siinä missä tarkkaan selitettiin, kuinka se hakkas poliisin - joka on myös sairaalassa - ei puhuta tuosta loukkaantumisesta mitään. Voisin jopa epäillä, että sitä on poliisikollegat käyneet vähän loukkaamassa kostoksi. Lienenkö lukenut liikaa dekkareita ja katsonut poliisisarjoja. No en ainakaan jälkimmäistä.

Dekkareita oon yrittäny lukea kyllä, viimeksi Åke Edwardssonia, mutta ei, siitä ei vain tule mitään. Ei ole mun mieleinen kirjailija se, vaikka sillä on monta kirjaa tuossa sarjassa ja sitä pidetään ihan hyvänä kirjailijana. Ilmeisesti kun on löytänyt Seppo Jokisen, Henning Mankellin ja Håkan Nesserin, ei enää ole mitään löydettävää.

Olen miettinyt sitäkin, että vaikuttaako tuo petroolilämmitys siihen, että on usein kurja olo ja pää kipeä. Viekö se hapen ilmasta? Tuossa toisessa ainakin tulee hälytys jos happipitoisuus laskee liikaa, ja se sammuu jos asialle ei tehdä mitään aika nopeasti. Ikkunaa auki lähinnä.

Kyllä ei ole meillä mitään tuon miehen kans, kun elämä on entistä tylsempää, kun ollaan kahdestaan. No, jonnekin kuvausreissulle ehkä lähdetään yhdessä, mutta taidetaan olla molemmat vähän apaattisia nyt.

Kaksin

On hiljaista, kun molemmat lapset on yökyläilemässä ja mieskin nukkuu tuossa sohvalla. On krapulassa ja kävi valokuvausreissulla ja pössähti tuohon kaljan jälkeen. Vai kaksiko se joi.

Mie kävin koirien kans kävelyllä kun ilta hämärtyi, oltiin vähän ennen kuutta taas kotona. Ajattelin, josko olisin kuullut sen pöllön huutelun, mutta ei. Ei ollut oikein huutelukelikään; se pieni lumi"tihku" oli muuttunut huomaamattani oikein myräkäksi, piti vetää takin huppu pään ympärille ettei tuuli työntäny lunta kaula-aukosta sisään. Koiratkaan ei kovin tykänny, varsinkaan menomatkalla, kun vastatuuli oikein tuiversi. Käveltiin silti sitkeesti se vakilenkki.

Lumikin tarttui karvoihin, osa kyllä ehti jo irrota koiran säntäillessä kuistilla ennen kuin sain kameran käteen, ja toiselta koiralta piti isoimipia paakkuja päästellä jo matkan varrelle. Ulkona ei tullu mieleenkään ruveta mitään kuvaileen, varsinkaan puhelimella, kun semmonen tuisku oli.

Jos joku kävelee kohta mejän jälkeen samaa reittiä, saattaa ihmetellä koiran jälkiä tuollaisella puhtaalla lumella... varsinkin aina kun lähestytään jonkun koiran kotia, niillä on tapana edetä naru kireellä rinta rinnan siksakkia tien reunasta toiseen tasaisella kuviolla, tasaisen välimatkan päässä toisistaan. Kuin joku olis mutkitellut rattailla, joiden pyörät tekee tassunjälkiä.

Säästelin vähän niitä uusia Doc Martin -jaksoja, riitti vielä tällekin päivälle yksi... ihan selkeästi on Martin ja Louisa vanhentuneet sitten edellisten jaksojen, Bert laihtunut ja koirakin vaihtunut. Martin ja Bert on muuttuneet surullisemmiksi hahmoiksi. Kotiin takaisin -sarjaa lakkasin seuraamasta, oli ahdistavaa. Ja sisko, joka sarjaa katsoi, tiedotti jatkosta; meni ihan Kauniit ja Rohkeat -meiningiksi niilläkin. Kuollut aviomies onkin hengissä yms. Sitten bongasin jonkun "Naiskonstaapeli 56" -sarjan, joka sijoittuu 50-luvun lontooseen - mukava aika ja paikka, mutta sekin ahdisti. Liikaa ilkeyttä siinä sarjassa. Kyllä pahan kuuluu saada palkkansa ja mielellään saman jakson puitteissa! Ei saanut, kun sen ekan jakson katsoin. Ehkä mun pitäs ruveta katsoon vaan jotain My Little Pony -juttuja. Onko seitsemän ajatusviivaa liikaa yhteen kappaleeseen? Laitetaan vielä kolme --- niin tulee tasaluku.

Lapset kun on siellä kavereillaan molemmat, niin chattailtiin vähän ja puhuttiin ruotsia... mie sanoin lähteväni kuunteleen huutaako pöllöt, ja sitten iski epäilys, että onko skrika huutamista vai onko se kenties luistelua tai hiihtoa tai kirjoittamista... google kääntäjällä katsoin, ja jotenkin huvittavaa oli, kun luistelu on suoraan käännettynä "etenemiskengillä ajamista". Men ugglorna skrikade inte.

Kuopus on omin nokkineen opiskellut venäjää netin kautta... se sanoi, että jos hän viikonloppuna opiskelee, niin hän saa opiskella sitä mitä haluaa ja mitä voi kuvitella oppivansakin :) mutta kyllä se pitkät pätkät kirjoitteli ranskan sanojakin ja lauseita paperille... ne usein jääkin sillä tapaa paremmin mieleen imo. Siis ranskaahan se koulussakin opiskelee, venäjä on ihan omakeksimä. Eihän sellasta voi kuin kannustaa.

Tiklit

 Ne on täällä taas! Juuri ja juuri ehdin näpätä pari kuvaa likaisen ikkunan läpi (miksi sekin pitää joka kerta sanoa, että nimenomaan likaisen ikkunan läpi on kuvattu?) ja tässä kuvassa ne jo katselee valppaana rauhanhäiritsijän tuloa tuolta oikealta.

Orava se sieltä paukkasi paikalle. Niitä oli ainakin kaksi, koska näin sen tummemman yksilön singahtavan äsken metsään. Tämä on vaaleampi. Se toinen on ihan silmäänpistävän tumma, ainakin mun silmään. Ainakin valkoista hankea vasten.

Hetkeä myöhemmin kaksi vaaleaa kisaili toisaalla ja tämä tumma oli päässyt syömään, ja sain kuvankin:

Eilenillalla koiria iltapisulla käyttäessäni näin linnun varjon katulampun valossa - se oli luultavasti se lehtopöllö, joka taannoin huuteli tuossa metsässä. Kuopus kävi kaverinsa kanssa lähikaupalla (no liki kuuden kilsan kävelyreissu siitäkin tuli, että ei ihan vieressä ole kauppa) ostamassa kaverin karkkipäivänkarkit, ja sanoi että koko ajan siellä pellolla huuteli pöllö. Mukavaa! Mie tykkään pöllöistä. Tässä mejän pihalla ainakin näkyy hiirten jälkiä (ja sisällekinhän niitä välillä tulee) että hyvä vain, että napsivat pois kuleksimasta. Toivottavasti löytävät pesäpaikkoja, vaikka on metsääkin kaadettu... jokohan on myöhäistä laittaa pönttö? Vaikka en mie semmosta sais aikaiseksi, vaikkei oliskaan myöhäistä...

Eilisen stressini lievitykseen ostin oikein Alkosta yhden pullon vahvaa siideriä. Join siitä yhden lasillisen. Arvatkaa, tuliko migreeni? No tuli. Aamuyöllä heräsin unesta, jossa mulla oli päänsärky (ja ihmiset pyysi mua pelaamaan pesäpalloa...) ja kävin hakemassa lääkkeen, jonka sivuvaikutuksista kärsin sitten pitkän aikaa. Ja pyörin sängyssä ja sydän sekos kerran ihan totaalisesti muutamaksi sekunniksi ja sitten tuli oksettava olokin. Ja ajatukset oli rumia ja pimeitä. Mietin mm. sitä, miten me tullaan toimeen tässä talossa sen jälkeen, kun varastossa oleva petrooli loppuu ja sähkön hinta nousee mm. Carunan ahneuden takia - en voi tajuta, että meillä on ollu semmonen sakki maan johdossa, että on myyny sähköverkon ulkomaalaisille???!!! - kun ne laskut on muutenkin näin talvella kovat, ja meillä sentään lämmitetään muulla tavalla suureksi osaksi. Suora sähkölämmitys kun on harvassa vanhassa talossa, niin kalliiksihan se tulee. Täytyy ainakin korjauttaa tuo pönttöuuni ja piippu.