Sini

Miten ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kunnon sinistä taivasta! Ja aurinkoakin, miksei, se vain porautuu kalloon vähän turhan kovaa. Ja sulatti se luntakin ihan keväiseen malliin:

Toistaiseksi jää kyllä häviölle, taas oli yöllä tullu lisää ja taitaa tulla koko ajan. Ennustettu vesisade on muuttunut lumisateeksi, ei sillä että se mua niin haittais tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa saattaa haitatakin, jos alkaa sähköt pätkiä... yöllä oli ollukin jo sähkökatkos, ja linnuille ruokaa viedessäni koitin ravistella jasmikkeen oksista lunta ilmeisen turhaan. Oli ollu sen verran lämmintä, että sulanut ja uudelleen jäätynyt lumi oli liimannut lumikuorman oksaan kiinni, mikä tarkoittaa sitä, että aina vain lisää lunta jää oksille. Huonostihan siinä käy. Melko kovaa tuulta on kyllä ennustettu tulevaksi, se joko päästelee puut lumesta tai sitten katkoo oksia.

Lintulaudan syöntireiät oli jäätyny umpeen. Väitin joskus, että siinä ei ole vedenpoistoreikiä, mutta on siinä, ne vaan ei näytä toimivan erityisen hyvin. Ruuvimeisselillä hakkasin reiät auki.

Eilen oli omituisen väsyny olo, tuntui että silmätkin haritti, ja syönnin jälkeen suunniteltu ulosmeno lykkääntyi ruokaperästen ajaksi. Silti oli ihan kamalan vaikeeta päästä lenkille, ja lenkkeilykin oli kamalan vaikeaa. Jalat painoi sata kiloa, takapuoli toiset sata ja maha kolmannen. Miten olikin niin raskasta! Kävin oikein puntarilla, että olenko ehkä saanut yllättäen kauheen määrän kiloja, mutta ei niitä ollu tullu ku puolitoista edelliseen nähden. Joskus jalat tuntuu niin kevyiltä, että vois vaikka juoksahdella, ja nyt tuntui että kävelee tervassa.

Lenkkikaverit käveli kans tervassa osan matkaa. Onhan se rasittavaa, jos ne vaikka vetää koko ajan, mutta ärsyttää sekin, kun ne jää seisomaan jalkoihin, kiertää selän taakse ja tulee taas eteen, mutta väärältä puolelta ja sitten saa olla koko ajan selvittelemässä narujen sotkuja. Putsasin lumikokkareetkin niiden jalkakarvoista, kun aattelin että ne häiritsee, mutta ei se auttanut.

Laitoin eilenillalla taas pataleivän nousemaan, on sopivasti noussu kun alan lämmittää uunia lasagnea varten. Ihan kaupan lasagne, ei omatekemä... mutta sellanen toive oli ruuaksi, ja miehän olen mielissäni, kun joku kertoo mulle, mitä ruokaa haluaa. Eilisen ruuan sai kuopus - se huonosyömäinen - päättää; kauppaan lähtiessä sanoin, että saat päättää mitä ruokaa tehdään, sellasta mitä itsekin syöt. Sillä oli pitkä miettimisaika, eikä se keksiny, ja viimen sitten sanoi että "parsakaali". Tein sitten parsakaalisosekeittoa, ainahan se on hyvää mutta haisee pahalle... ja isäntä söi sitten Hesessä :)

Ukko

 ITE-taidetta lumesta: "Iloinen hiihtäjä" (ilman suksia)

Sain myös sen lyhdyn tehtyä, en vain huomannut illalla laittaa sinne tulta. Lunta on satanut lisää toinen mokoma. Huomisen puolella sataa taas vettä. Mies sanoi, että ehkä huomenna tekee lumitöitä, jos tänään menee kuvaileen. Mie sanoin, että tänään kyllä kannattas, kun on pakkasta (lumi on kevyempää) kun huomenna on taas loskaa, niin se luuli mun puhuvan kuvaamisesta... huokaus.

Heräsin taas seittemän kieppeillä, vaikka olis saanu nukkua. Olihan siinä mukava hiljainen aamutuokio, näpräsin käsityötä ja koirat nukku sylissä. Tai jalkojen välissä, mutta on jotenkin mukavampi sanoa että sylissä... lauantaiaamusta huolimatta muukin perhe oli ylhäällä jo kahdeksan jälkeen. Yksi jäsen on jälleen toisaalla viikonlopun vietossa.

Olin ostanut tuollaisen nyörinuken Lidlistä kolmella eurolla, vaikken oikeastaan edes tiennyt, mikä se on ja mitä sillä voi tehdä. No, nyöriä... netistä katoin, että on hienoja kaulakäätyjä tehty, mutta en mie semmosia, ite en voi pitää ja toisille en kehtaa antaa. Katsotaan nyt, syntyykö mitään vai oliko tämä vain pieni kuriositeetti mun käsityöelämässä.

Nyöriähän sillä tulee, hieman haparoivan alun jälkeen ihan asiallisen näköistäkin sain aikaan. Tuo puuvillalanka vain ei ehkä ole parasta mahollista harjoittelulankaa, kun ei jousta yhtään, ja piti tehdä pitempi pätkä mutta onnistuin pompsauttaan silmukat irti pidikkeistään tuossa kohtaa ja päätin että nyt riitti. Jotenkin on minusta ärsyttävää, että sen pitää olla "nukke"... paketissa luki French Knitting Dolly. Jossain näytti olevan oikein nukeiksi maalattuja, mutta myös sienen muotoisia löytyi. Olisin ottanut mieluummin sellaisen.

Lintuja taas näkyy enempi, kun humpsahti tämä lumi maahan. Tiklejä on ollu myös useampia.

Talvi?

 Eilen oli vielä kevät, tänäaamuna oli talvi. Oikein piti ruveta lumitöihin, että pääsi autolla pois pihasta. Vielä vois tehdä lumiukon, ennenkuin taas lumet sulaa pois. Tai edes sen lyhdyn, kun jäälyhty kerran suli pois.

Lumitöiden jälkeen kun olin lasta kyytimässä, oli pudonnu vaahterasta oksa tuohon pihatielle. Sitä ihmetellessäni kuului rutinaa, semmosta ääntä että kohta tuleekin isompi oksa alas, ja pinkaisin äkkiä puun alta pois... onneksi se kuitenkin oli ilmeisesti tuolla ojan reunalla kasvava raita, joka rojautti osan itsestään sinne ojaan.

Täytyy keväällä vähän siivota sitäkin. Raidat ei oikein tahdo jaksaa, lahoavat nuorena.

Kyllähän Ilmatieteen laitos tykkylumen vaaroista etelään varoittelikin. Valaisevat kauniisti kyllä lumet puiden oksilla - tai eivät valaise, mutta muuttavat maiseman vähemmän pimeäksi - vaikka ovatkin sitten kohtalokkaita painonsa takia. 

Viime yönä näinkin unta leipomisesta, ja se oli katastrofi. Eipä tee mieli leipoa tänään(kään). Unessa oli myös kivisellä aukiolla maassa ikkuna, joka oli parsinavetan kattoikkuna. Hassua. Siellä "kellarissa" oli navetta.

Tällä ja ens viikolla eduskunnassa viimein käsitellään niitä liitännäislakeja, jotka pitää muuttaa kun parisuhdelaki muuttuu. Ja voi jestas tiettyjä piirejä, kun ne todella luulee, että kun ne panee hanttiin, niin se laki kumoutuu! Tai että kun vastustetaan liitännäislakien muutosta, niin se on sitten hieno ja oikea homma? Ei, niillä ei ole muuta agendaa kuin se, että homot ei saa päästä naimisiin. Näkeehän sen tästä uutisestakin. Kun seurasi tuota keskustelua, niin siellä tuhlattiin aikaa niiden samojen fraasien esittämiseen kuin aikanaan parisuhdelakia hyväksyttäessä - aivan kuin kyseessä oliskin itse lain voimaantulo, vaikka se on jo ajat sitten hyväksytty. Täältä voi lukea kaiken; Oinosen fantasiat koirien kanssa olemisesta, esitykset moniaviosta, sukulaisten kanssa naimisesta sun muusta, mitkä vain aina pyöritetään, kun asia on pöydällä. Kannattaa vilkaista, mitä ne kansan valitsemat edustajat siellä keskenään rupattelee...

IMO ihan hyvin voisivat hyväksyä sen moniavioisuudenkin, onhan monilla ihmisillä jo nyt "luvallisia" sivusuhteita ja lapsiakin monen eri partnerin kanssa, elääpä jotkut jo nyt moniavioisesti. Mitä sitä aikuisten ihmisten suhteita määräilemään, jos vain kaikki osapuolet on myötämielisiä eikä ketään pakoteta vastentahtoisesti. Mitä tulee sisarusliittoihin, niin kunhan eivät lapsia tee. Se vaara on kyllä olemassa jo muutoinkin, koska kaikki eivät tiedä omia oikeita vanhempiaan; adoptoidut, lainasiittiöillä/munasoluilla tehdyt, syrjähypyn tulokset. Äidin nyt monissa tapauksissa, mutta isä ei ole varma kuin testattuna. No joillakin kyllä näkee sukulaisuuden jo naamasta :) 

Mutta kyllä taas loppui Doc Martin liian lyhyeen. Onhan Poirotitkin kivoja, mutta ne on kyllä aikalailla nähty...

Sää

Nämä tulppaanit tuli mun mukaan puoliväkisin... oli Lidlissä kaupan, ei ollu hintalappua, ja mie vain nostin tuon kimpun ja näytin sitä miehelle, että kato miten erikoisen sieviä tulppaaneja, ja samassa myyjä ottikin ne ämpärit, joissa tulppaanit ja muut leikkokukat oli, ja vei ne pois. Koska mulla ei enää ollu mitään paikkaa, mihin olisin kukkaset laittanu - enhän toki voinu niitä jättää kuivumaankaan mihinkään - niin laitoin kimpun hedelmäpussiin ja ostin pois. Nyt voi melkeen sanoa, että oli PAKKO ostaa :) ne on tuollaisia leveämpikärkisiä jotenkin nuo kukat, kun yleensä tulppaanin kukka on ylhäältä kapea, semmonen pisaranmuotoista lähentelevä.

On tässä toivoskeltu, että kun kerran lämpimiä kelejä pitelee, niin olis sen verran lämmin sitten, että sulais nuo jääpolanteet pois... mutta ei taida olla toivoa:

Lisää vain lunta ja räntää. Autolla on silti ajettava, ei voi linnoittautua sisään pyryä katteleen. Tänään, ennenkuin lähdin tyttöä viemään kouluun, käytin koiria vähän kävelemässä, kun eivät taas pariin sadepäivään oo pihaa pidemmällä liikkuneet. Katoin, että ei sada paljon, mutta puin koirille kuitenkin ensin ohuet villapaidat ja sitten kurahaalarit, ja itelle semmoset toppavaatteet, jotka jouti tarvittaessa vähän kastumaan. Oli ihan hirvee vesiräntäsade sitten, kun lähdettiin! Koiratkin katto mua vähän niinku että oletsä tosissas, pitääkö nyt oikein niinkuin kävelläkin jonnekin...

Säästä puheenollen, katselin vähän matkoja, mitä meiltä on virallisille säähavaintoasemille, ja lähin on linnuntietä yli 20 kilometrin päässä, harjun ja vedenjakajan toisella puolen, eli säät ei todellakaan ole samanlaisia monestikaan, kun harju - saatika vedenjakaja - ohjailee ilmavirtoja. Tällä puolen lähin on 35 kilsan päässä. Meillä on Ilmatieteenlaitoksen säähavaintopaikoista esim. Rantiksen kanssa yksi yhteinen, vaikka Rantis asunee (linnuntietä) noin sadan kilometrin päässä täältä. Että ei se ihme ole, että joskus väitetään että lunta ei ole, vaikka meillä olis kuinka, tai että on 5 astetta pakkasta, kun meillä on 10 tai jotain muuta vastaavaa.

No, koirat oli märkiä muualta paitsi haalarin sisältä, tässä kuvassa ne on jo kuivunu ja saanu kuivaa vaatettakin ylle ja menny tuolille päällekkäin olemaan. Tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan, ne on lämmittimen edessä. Ei päällekkäin, mutta ihan toisissaan kiinni kuitenkin.

Kevät?

 Vesisateen johdosta oli tullut puroja pihalle, ihan itekseen. Keväällä yleensä joutuu tekeen vähän töitä, että saa jäähän uria, mutta nyt homma hoitui itsekseen. Kuva on otettu eilen - tänään tuo on tuplaten leveämpi.

Jäälyhdyn tiilistä on tyngät jäljellä. Ja ruusut tököttää jään jämissä. Mutta onhan ilmatkin semmoset, että orvokit jo hyvin pärjäis tuossa padassa, jos niitä sais kaupasta. Narsisseja näin Lidlissä jo heti joulun jälkeen, nekin vois olla kivoja. No, on ne luvannu alhaisimmassa ennusteessa miinus kahdeksaa viikon päähän.

Muistin mennä joogaankin tällä kertaa. Sain iskiaskivun sieltä. Hurraa. Venyttelin ja sain sen rauhottuun, touhuilin kotona ja istuin tässä tietsikalla ja kaikki oli ok, mutta kun hain tyttöä koulusta, tuli ihan kamala kipu autossa istuessa. Ei varmaan kannata ajaa autoa. Kelikin oli kauhea.

Mutta oli outo juttu, kun kaupassa totesin, että kassalla oleva koripino on ihan hirveän korkea, ja kuskasin (tavarani hihnalle laitettuani) sen korikärryn sinne mistä korit otetaan, sisäänkäynnin luo, tyhjensin yhden kärryn ja toin sen siihen kassalle. Ja mun takana oleva mies nosti väärään paikkaan pinotut korit siihen mun tuomaan kärryyn kun mun piti jo mennä maksamaan, niin miksi minua hävetti? Outo juttu oli se häpeäminen. Mistä sellanen tunne tulee, kun tekee vain jotain hyödyllistä ja toisten toimia helpottavaa. Oliko se sitä, että "uuh, nyt mie herätän huomiota" vai oliko mulla joku alitajuinen pelko, että joku tulee kieltämään? Sanoo että näpit irti, niitä saa siirrellä vain henkilökunta. En tajua. Ehkä mulla on vaan joku sisäänrakennettu häpeä valmiina esittäytymään kaikissa tilanteissa. Naama punasena saan olla ja mennä.

Väläys

Oli pitkä ja monipolvinen uni, jossa olin melko vasta mennyt naimisiin hieman docmartinmaisen ja erästä hieman inhoamaani äijää ulkoisesti muistuttavan miehen kanssa. Ei siinä mitään, kiva mies oli ja halasi ihanasti. Sitten sain tietää, että kuolen luoteihin ja ampujankin sain tietää etukäteen - sitten kun sen tapasin, tiesin olevani tähtäimessä ja pidin huolen, että sekin kuoli. Unen aviomies lähti heti mun kuoleman jälkeen jonnekin herrojen ja tyttöjen shakkikerhoon, olin vähän pettynyt siihen.

Harvinaisen pitkä ja erikoinen uni oli. En sitä ala kokonaisuudessaan tähän kirjoittamaan, moni on sitä mieltä, että toisten ihmisten unien kuunteleminen (lukeminen) on maailman tylsintä. Jännää kyllä, että ihmisen mieli tuottaa öisin niin kummallisia juttuja. Mie heräilen usein yön aikana, mutta kumma etten moniakaan unia nykyisin muista, ainakaan enää tässä vaiheessa päivää... yleensähän ne muistaa, jos on ollu hereillä hetkenkin unen jälkeen. Siis muistaa nyt edes aamulla. Kummallista, että voi edes tälleen kevyesti ikävöidä ihmistä, jonka on tavannut vain unessa...

Sekin on kummallista, että rekat ajaa ylinopeutta peltipoliisin haaviin. Tässä mejän nurkilla on ollu nyt viikonlopun kieppeillä kaksikin kameraa, ja olen nähnyt pe-ma viisi välähdystä - kaikki rekoille. Ei luulis, että kannattas niitä huomautuksiakaan keräillä, kun leipä on kiinni siitä ajokortin hallussaolosta. Etenkin kun on olemassa navigaattoreita, jotka varoittaa  peltipoliiseista, ettei varsinaisesti yllätyksenäkään voi tulla. Joskushan ne vaihtaa tolppienkin paikkoja kyllä, mutta nuo on olleet paikallaan vuosikaudet.

Kara

Jossain vaiheessa tulee liian rankaksi keksiä noita lyhyitä otsikoita :) Koskikara on toki jo liian pitkä. Mutta sellainen hyppelehti koskessa, ja onhan se niin kesy että antaa ottaa kuvia. Koiriakin katseli lähinnä uteliaan näköisenä, ja lensi mukana kun siirryttiin kosken partaalla eteenpäin.

Kaipa silläkin vähän palelee varpaita, kun yhdellä jalalla seisoi.

Vedessä oli kuin kotonaan. Ihmetyttää, miten tuollainen kevyt höyhenpallero pysyy paikallaan kovassa virrassa, eikä lähde veden mukaan. Tuosta kohdasta se sukelsi jotain syötävää itelleen ja meni vähävetisempään kohtaan syömään sitä. 

Saukon jäljet bongasin tästäkin koskesta, tosin vain yhdet.

Koirat oli reissulla matkassa, ei ne kovin pitkää kävelylenkkiä saaneet, mutta olivatpahan menossa mukana. 

Nami oli hyvää

Väsyneiltä ne kyllä nyt vaikuttavat, kuten minäkin. Vielä pitäs käydä saunassa, ennenkuin pääsee nukkumaan - ja jos normaalisti menee, niin sitten ei enää nukuta, kun pääsis nukkumaan.

Olen iloinen, että lähdin sinne kuvausreissulle - mieli parani siitä painavansurkeasta olotilasta, mikä oli aamulla. Olin kyllä hyvin skeptinen kuvien onnistumisesta siinä harmaassa vellisumussa, mutta mies otti muutamia erinomaisia otoksia, lähinnä autiotaloista. Niiden kuvaamiseen se nyt on innostunut. Mie olin kartturina kun ajeltiin pikkuteitä pitkin sitten tyttöä hakemaan poikakaveriltaan, ja poikkeuksellisesti onnistuin hyvin hommassani. Vaikka eräs tärkeä tien nimiviitta oli katveessa niin, että sen näki vasta käännyttyään ko. tielle... käskin kääntyä varmuuden vuoksi, ja olihan se oikea tie. Puhelin oli kyllä hyväksi avuksi, ja satelliitti, joka osas kertoa, missä mennään. Matkan varrella oli lisää hienoja autiotaloja.

Komiasti saa taas liukastella. Vaikka voipihan nuo jäät kohta sulaakin - ennusteessa näkyy yksi pakkaslukema; ensi perjantaille miinus nolla.