Sini

Miten ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kunnon sinistä taivasta! Ja aurinkoakin, miksei, se vain porautuu kalloon vähän turhan kovaa. Ja sulatti se luntakin ihan keväiseen malliin:

Toistaiseksi jää kyllä häviölle, taas oli yöllä tullu lisää ja taitaa tulla koko ajan. Ennustettu vesisade on muuttunut lumisateeksi, ei sillä että se mua niin haittais tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa saattaa haitatakin, jos alkaa sähköt pätkiä... yöllä oli ollukin jo sähkökatkos, ja linnuille ruokaa viedessäni koitin ravistella jasmikkeen oksista lunta ilmeisen turhaan. Oli ollu sen verran lämmintä, että sulanut ja uudelleen jäätynyt lumi oli liimannut lumikuorman oksaan kiinni, mikä tarkoittaa sitä, että aina vain lisää lunta jää oksille. Huonostihan siinä käy. Melko kovaa tuulta on kyllä ennustettu tulevaksi, se joko päästelee puut lumesta tai sitten katkoo oksia.

Lintulaudan syöntireiät oli jäätyny umpeen. Väitin joskus, että siinä ei ole vedenpoistoreikiä, mutta on siinä, ne vaan ei näytä toimivan erityisen hyvin. Ruuvimeisselillä hakkasin reiät auki.

Eilen oli omituisen väsyny olo, tuntui että silmätkin haritti, ja syönnin jälkeen suunniteltu ulosmeno lykkääntyi ruokaperästen ajaksi. Silti oli ihan kamalan vaikeeta päästä lenkille, ja lenkkeilykin oli kamalan vaikeaa. Jalat painoi sata kiloa, takapuoli toiset sata ja maha kolmannen. Miten olikin niin raskasta! Kävin oikein puntarilla, että olenko ehkä saanut yllättäen kauheen määrän kiloja, mutta ei niitä ollu tullu ku puolitoista edelliseen nähden. Joskus jalat tuntuu niin kevyiltä, että vois vaikka juoksahdella, ja nyt tuntui että kävelee tervassa.

Lenkkikaverit käveli kans tervassa osan matkaa. Onhan se rasittavaa, jos ne vaikka vetää koko ajan, mutta ärsyttää sekin, kun ne jää seisomaan jalkoihin, kiertää selän taakse ja tulee taas eteen, mutta väärältä puolelta ja sitten saa olla koko ajan selvittelemässä narujen sotkuja. Putsasin lumikokkareetkin niiden jalkakarvoista, kun aattelin että ne häiritsee, mutta ei se auttanut.

Laitoin eilenillalla taas pataleivän nousemaan, on sopivasti noussu kun alan lämmittää uunia lasagnea varten. Ihan kaupan lasagne, ei omatekemä... mutta sellanen toive oli ruuaksi, ja miehän olen mielissäni, kun joku kertoo mulle, mitä ruokaa haluaa. Eilisen ruuan sai kuopus - se huonosyömäinen - päättää; kauppaan lähtiessä sanoin, että saat päättää mitä ruokaa tehdään, sellasta mitä itsekin syöt. Sillä oli pitkä miettimisaika, eikä se keksiny, ja viimen sitten sanoi että "parsakaali". Tein sitten parsakaalisosekeittoa, ainahan se on hyvää mutta haisee pahalle... ja isäntä söi sitten Hesessä :)