Hiiva

Meinasin, että teen sämpyliä, kun viimeksi tehdyt oli niin hyviä... ne "omasta päästä" kiukkuisena tehdyt. Ja kun pitää paistaa muutakin jos uunin kerran lämmittää. No, eihän mulla ollu gluteenittomia jauhoja tarpeeksi ja piti pistää sitä sun tätä, ei niistä tuu kuitenkaan hyviä. Ja nestettä on liikaa. Ehkä hiivaakin. Tätä se on aina ku tekee omasta päästä, ei onnistu toista kertaa tekeen samalla lailla, vaikka haluais. Toivottavasti edes kana riisipedillä onnistuu hyvin. Kuopus kyllä sanoi äsken, että "täällä tuoksuu samalle kuin puukässän luokassa"... !!! Sanoin, että toivottavasti ei maistu puulle kuitenkaan. (edit: ei maistu puulle, mutta suolaa olis tietty saanu olla enemmän)

Vein tytön kouluun, kolmen tunnin päästä hain sen pois, käytiin kaupassa ja taas parin tunnin päästä vein sen ja koulusta haetun poikakaverinsa sinne pojan luo. Hirveetä oli ajaa sitä huonokuntoista, loskaista tietä...

Mutta sitten mulla olikin pirteyttä lähteä mukavalle kävelylle koirien kans, nekin nautti pitkästä aikaa irrallaanolosta. Tosin ei kauaa, toisella sattui kai selkään ja toinen on yleensä muutenkin aina mun kantapäillä, kun se on irti taluttimesta. Nyt varsinkin, kun oli polullakin paljon lunta ja osin mentiin umpihangessa.

Sumu laskeutui päivän aikana. 

Luonnon erikoisuuksia. (Ei tosin tuo renksu varmaankaan)

Itsetehtyjä erikoisuuksia. "Iloinen vilkuttaja"

Aloite

Kun tässä on tullut valiteltua Ylen ohjelmiston huononemista yle-veron tulon jälkeen, niin nytpä on joku pykännyt kansalaisaloitteenkin asian tiimoilta. Ihan samaa mieltä en ole Ylen tarpeettomuudesta, mutta tästä kyllä: " Yle-vero voi olla yksityishenkilölle 143 euroa ja yhteisölle jopa 3 000 euroa. Tämä on täysin kohtuuton maksu ottaen vielä huomioon ohjelmiston tason. "

Kuvaa klikkaamalla pääset allekirjoittamaan!

Ja toinekin ruutukaappauskuva; mukavan pyöreitä lukuja :) Erityisen ylpeä olen neljästä seuraajastani ♥ kyllä neljäkin on mukava luku, vaikka onkin kulmikas. On se parempi kuin pyöreistä pyörein nolla!

Myöhä

Aamulla oli tämän väristä.

Huomaa naakkapari.
Niillä oli varsin vaaleanpunainen tuokio siinä vieretysten oksalla.

Jompikumpi niistä tai joku kaveri tuli pihallekin nauttimaan tarjotuista kuivan sämpylän paloista.

Harakka oli kuitenkin uskaliaampi ja napsi roskapöntön kanneltakin. Naakka vain maasta.

Rosvoluola löytyi lintujen ruokintapaikalta, pöllin takaa piilosta.

Tänään oli taas kiireinen päivä. Oli psykiatrisen hoitajan aika kylän terveyskeskuksessa ja puolitoista tuntia sen jälkeen nuorisopsykiatrian polilla rinnakkaisaika kuopuksen kanssa. Se meni omalle hoitajalleen, mie omalleni. Saipahan taas puhua sielunsa kyllyydestä. Vai voiko sitä ikinä niin paljon puhua?

Kävästiin Tokmannilla ostamassa öljyä autoon, mutta kauppa oli ihan sekaisin. Taas ne muuttaa järjestystä, vaikka vasta muuttivat. Just ku on alkanu päästä jyvälle, mikä missäkin on. Ehkä se on tarkoituskin, että ihmiset haahuilis eksyksissä, kuluttais kaupassa enemmän aikaa, kävelis pidemmän matkan ja tekis enemmän heräteostoksia. Tällä kertaa öljyt löytyi alushousujen vierestä, ku akkainvaateosasto muuttui autotarvike- ja työkaluosastoksi ja homma oli puolitiessä. Tietääpähän, mihin kauppaan ei tartte vähään aikaan mennä. Tosin on siellä vieläkin joulusuklaat puoleen hintaan, Juhlapöydän konvehdit n. 4 euroa normaalihinta ja siitä puolet pois, ei oo paha hinta. Sama rasia näky olevan ääsmarketissa yli viis euroa.

Terveyskeskukseen oli joku menny kauheasti verta vuotavana, oli oikee verijälki tieltä sisälle. Epäilen nenäverenvuotoa, sehän on joskus tosi runsasta ja kun se tulee peittämättömästä paikasta niin ei imeydy vaatteisiinkaan. Tosin onhan nyt liukkaita paikkoja, ties vaikka olis kaatunu. Nenälleen?

Repsahdin tilaamaan netistä repun, joka on ihan liian kallis meikäläiselle. Tai kuopus sen sieltä löysi, kun tilasin sille 4 euron venytyskorun korvaan ja käskin selata, löytyskö muuta mitä tarttis, kun postimaksut tulee sitten kuitenkin siihen... en aatellu, että niin kallista, mutta ihastuin itsekin siihen heti kun näin. Kumma, ettei se nyt näytä niin hienolta, kun se on jo tilattu... kuvassa näyttää aika isolta, mutta kun katselin mittoja, niin ihmettelen mitä photoshoppausta siinä on mahdettu käyttää. Verkkopankissa maksaessani tuli jo moraalinen krapula, kun näkyi jäljellejäävä saldo...

Sain palkan parista työpäivästä ja maksoin sillä sen mun joogaretriittini, josta sisko lupas maksaa osan synttärilahjana, mutta ei oo puhunu sen jälkeen enää mitään siitä... Joogaliittoonhan se minut liitti, se on 25 euroa (ja sillä sain kurssista alennusta sen 14 euroa ja risat) ja se vie minut opistolle, hakee minut pois ja hoitaa koiria sen aikaa ja lupaili se että olis mahollisuus viedä minut autolla ihan kotiin asti, kun mulla on ne koiratkin mukana ja junamatkailu hankalaa niiden kans yksin, niin enhän mie nyt ala siltä enää rahaa penäämään :) tosin on se saattanu unohtaa sen kyytimislupauksenkin.

Lukiolainen oli puolestaan lupautunut tarjoilijaksi vanhojentansseihin, ja mie ehin psykologi- ja kauppareissuni jälkeen silittää vähän sen tarjoilijanpaitaa (löyty taannoin 7 eurolla just semmonen pitkähihainen valkoinen kauluspaita ja tänään saunakamarin vaatekomerosta musta liivi) ja kyyditä sen koululle, sitten söin ja kohta jo piti mennä lämmittään saunaa. Saunan jälkeen hakeen tyttöä pois koululta. On se hyvä, että on tämmönen kuski, jolla ei ole muita velvoitteita juurikaan, eli lähinnä työtä.

Rangaistus

Aurinko paistaa jasmikkeessa olevaan lumeen

Mulla on menny ihan selvästi into tuohon joogaan. Tai joogaaminen sinänsä on kivaa, mutta jotenkin se porukka herättää minussa negatiivisia fiiliksiä. Ikäviä energioita virtailee niistä ihmisistä - ei tosin kaikista. Ensi viikolla piti olla väliviikko, kun on koulujen loma-aika, ja olin iloinen siitä, mutta sinne tuleekin yksi ryhmäläisistä vetämään joogan. Täytyy kai sinne sitten mennä, ettei väliaikainen vetäjä luule että sitä väheksytään.

Mie kun vaihtelen sitä paikkaani siellä melkein joka kerta, niin taisin taas mennä jonkun omistushaluisen tyypin nimikkopaikalle, kun se niin mielenosoituksellisesti löi mattonsa siihen todella lähelle, vaikka tilaa olis ollu paljon, kun täysi ryhmä ei ollut paikalla. Eikä vastannut, kun juttelin jotain smalltalkia. Kaipa se luuli jotenkin rankaisevansa minua tulemalla liian liki, mutta mie otin sellasen lempeän ja suvaitsevan asenteen ja kauhoin menemään viis veisaten siitä, että välillä oltiin ihokontaktissa. Ei mua häirinnyt, mutta sitä sitten tuntui häiritsevän, kun joutui siirtyilemään aika ajoin,  mutta itsepä asettui tarpeettoman lähelle, sali oli puolityhjä kun se siihen tuli. Niin, tavallista enemmän ehkä oli vielä niitä alustan ulkopuolelle ulottuvia liikkeitä.

Oli muuten se sama paikka (tosin eri ihminen) kuin silloin aiemminkin, kun jouduin häpeämään mentyäni jonkun omalle paikalle.

Pää on kipee. Tulee aaltoina; yhdessä hetkessä sattuu kovasti, hetken päästä saattaa olla ettei satu yhtään. En joutunut ottamaan migreenilääkettä eilen enkä yölläkään, mutta en enää muista monettako päivää on pää kipee. Jos joku varais mulle hierojan ajan, niin menisin mieluusti... mulla tökkii jo se ajan varaaminen. En kehtaa soittaa.

Rekrytoin eilenkin jo isäntää soittajaksi, kun vahingossa laitoin väärän puhelinnumeron mobiililipun saajaksi, kun tilasin tytölle ja sen kaverille junaliput. Että olis pitäny asiakaspalveluun soittaa ja kysyä, miten asian kans menetellään, voiko sen väärän nron perua tai jotain. Kävi sitten ilmi, että numero oli kyseisen kaverin äidin, mutta sinne väliin oli livahtanut yksi ylimääräinen nolla, että tuskin se meni minnekään. Olkoon, otin mie paperitulosteetkin. Kyllä tytöt reissuun pääsee. Menevät tätilään, siis mun siskon luo, missä olivat viime hiihtolomallakin

Se ei muuten enää ole hiihto- vaan talviloma. Koululaisillakin. Niin se maailma muuttuu! Tosin perunannostolomaa ei oo ollu enää vuosikymmeniin...

Tässä on ne aiemmin mainitut sukat paikatuilla jämälankavarsilla. Minusta tuo värimaailma on ihan hauska ja yhteensopiva, vaikka onkin monenlaista eri kirjavaa lankaa ja sitten kuparinpunainen tai oranssinruskea varvasosa. Ainaki tän koneen näytöllä ovat ehkä hippusen kirkkaammat värit kuin luonnossa. Möykyt johtuu housunlahkeista siellä alla. Nyt ei muuten särje päätä. Kumma homma. 

Puhelinkin on kumma. Eilen se oli pudonnu netistä -  asetuksissa sanoi, että on wifi-verkossa, mutta kuitenkin messengerissä sanoi, että hakee verkkoa. Eikä löytänyt, vaikka haki koko päivän. Käynnistin uudelleen, ja sitten tulikin viestirypäs, joka oli ollu jonossa ties kuin kauan. Viestiäänien kuulumisessa on jotain kummallisuuksia, välillä kuuluu välillä ei. Emmätajuu sitä. Ja tosiaan se kuluttaa virtaa akusta välillä tosi vauhdikkaasti, vaikka mua viisaammat on kattonu, ettei siellä pitäs olla mikään sovelluskaan auki. Eilen tai toissapäivänä otin sen latauksesta, kun siinä oli virtaa 100% (nyt taas vihloo päätä kovaa) ja kun viiden minuutin kuluttua katsoin, oli virtaa enää 98%. Viidessä minuutissa kaksi prosenttia pois. Tänään se taas on kuluttanut saman verran noin neljässä tunnissa. 

Kaikenlaisia kummia asioita on maailmassa. Kohta pitää taas lähtee hakeen tyttöä koulusta, pääsee ajoissa kun liikuntatunnit on peruttu jonkun liikkasalissa tapahtuvan tapahtuman takia.

Pakkanen

Auringonnousu näkyi pitkästä aikaa. Ehkä tänään saa taas nauttia sinisestä taivaastakin? Olo on kyllä ankea, siihen tuskin auttaa aurinko tai taivaskaan. Sanoinkin eilenillalla miehelle, että mulla on varmaan joku syöpä jossain itämässä, kun oon aina niin väsyny ja on semmonen olo, että on tulossa kipeeksi tai jotain. On palellu iltaisin. Kolmena päivänä peräkkäin joutunu ottaan migreenilääkkeen, tai en tiedä oliko se viimeöinen eilisen vai tän päivän puolella, en katsonut kelloa. No, se lääkehän kyllä väsyttää kans.

Kumilyhty

Lumilyhty oli ehtinyt lämpimillä keleillä painua reunasta, mutta kyllä siellä silti ulkotulta saattoi poltella. Hieman elastiselta se kyllä näytti :)

Ja kun pitkästä aikaa ei satanutkaan tai tuullut liikaa tai tippunut vesi puusta, laitoin tuohonkin tulen. Minusta se on kivan näköinen pimeässä, pitseineen.

Mutta on kyllä saamaton olo. Aina vain saamattomammaksi menee. Muistelen aikoja, jolloin olin vähemmän saamaton, ja myöhemmin muistelen sitä muisteluaikaa, että olin sentään silloinkin saavaisempi kuin nykyään. Että aina menee huonommaksi. Ajattelen lähinnä siivousta ja muita kodinhoidollisia juttuja, mutta ne mukavat tekemisetkin on jääny. Sain mie yhet sukat tehtyä, vaikka mokailin niissäkin ja jouduin paikkaileen. Kudoin varret jämälangoista yhtäaikaa pyöröpuikoilla tasona, mutta olikin liian vähän silmukoita kun langat oli niin ohuita, ja sitten piti tehdä paikka. Muuten kyllä on hyvä systeemi minusta se yhtäaikainen kudonta - otan toiseen langanpään kerän sisältä ja toiseen ulkopuolelta, niin tulee tasamäärä lankaa kumpaankin eikä mitään jää tähteeksi.

Enempi kuitenkin on sitä, että yritän tehdä jotain, en onnistu ja luovutan. No sitä nyöriä oon tehny, sitkeesti vaikka välillä on lipsahtanu silmukat irti ja liukas lanka lähtenyt purkautumaan. On semmonen konelanka, joka on pyöriny vuosikaudet mulla nurkissa. Siitä on ollu tosi vaikee tehdä mitään, kun se on niin liukasta, mutta nyt ajattelin tehdä koko langan nyöriksi ja sitten vaikka virkkaan siitä maton tai jotain muuta. Tuossa tuo on sohvapöydällä, aina sohvalla istuessani otan nuken käteen ja nyherrän nyöriä. Voi olla, että työ kestää kauemmin kuin minä, mutta onpahan aloitettu. Ettekä kyllä usko, kuinka kauan oli edelliset lakanat sängyssä, kun sunnuntaina viimein sain vaihdettua... en itse asiassa taida muistaa itekkään sitä. Viime vuodesta asti kuitenkin.

                                                                       ♥♥♥

Tässä välissä vein tytön kouluun, kävin miehen (joka on iltavuorossa) kans kaupungilla, tein nyöriä, tyhjensin astianpesukoneen ja laitoin likaisia astioita tilalle, tein miehelle eväsleivät kun aikataulu meni tiukille, ja kohta pitää taas lähtee hakeen tyttöä koulusta. Kolmen tunnin päivä sillä. Ja salaatinkin tein itelleni, kun ruokavalio on viime aikoina ollu sitä maissipastaa, pestoa, tonnikalaa, riisiä, jauhelihaa ja jauhemuusia. Ja suklaata. Voihan se väsymys johtua siitäkin. Vaikka oon mie aina välillä koittanu vitamiinejakin syödä, siis pillereinä. Viime hetkellä muistin heittää salaatin sekaan sen kourallisen pähkinöitäkin. Tai osa oli siemeniä.

Flamingo

Olin ihan hirmuisen yllättynyt, kun sain mieheltä ystävänpäiväkukan. Tai valenttiinuksenpäiväkukan. Sitten kävikin ilmi, että se oli ollut esikoisen idea, ja tullut siitä, kun kauppakeskuksessa oli ollut "pappa" myymässä kukkia, eikä kukaan ostanut.

Siis koska esikoinen sääli myyjää, jonka kauppa ei käynyt, sain mieheltäni kukan. Purkkikukan taas, vaikka en haluais enempää elättejä. Jos nyt sanon, että en halua ruukkukukkia, kun mun sitten pitää yrittää pitää niitä hengissä ja sitten on ränsistyneitä kukkasia kaikki tasot täynnä kun niitä ei voi heittää poiskaan, niin se ottaa asian silleen, että mie en oo tyytyväinen tuohon kukkaan, minkä sain, ja vika on taas minussa kun mikään ei kelpaa.

Oikeasti olin kovin iloinen kauniista kukkasesta. Etsin sille hoito-ohjeet ja kuulemma vaatii tasaista kastelua... pitänee viedä se keittiöön. Siellä ehkä muistaa kastellakin. Nyt muistaessani pitää panna orkideakin muuten kylpyyn, se unohtui viikonloppuna. Se ei ole voinut oikein hyvin tänä talvena, enää yksi kukka, ja nuput on vissiin kuollu kun eivät kasva. Siis olettaen että hyvinvointi ja kukkiminen korreloi keskenään.

Sitruunapuu on kyllä tykännyt valosta. Alaoksista, mihin valo ei yllä, lehdet kellastuu ja putoaa, mutta ylhäällä, missä valo on, pukkaa uutta alkua ihan hysteerisesti. Monta kymmentä oon nipsinyt pois, tänään viimeksi yhden. Jos ei ole tarkkana koko ajan, ehtii alut kasvaa isoksi ja sitten en saata poistaa niitä, katkaisen vain kasvupään... Ensi kuussa saattaa jo antaa jonkun kasvaa. Ties vaikka heltyisin avaamaan lannoitepurkinkin. Jos sitruuna on vielä hengissä silloin... luulen, että kun olen Joogaopistolla, nämä ei muista kastella sitä eikä ainakaan laittaa sille valoa päälle. Puhelimet pitäs kuulemma laittaa kokonaan kiinni, koko kurssin ajaksi. Ja mieku aattelin salakuljettaa sinne tabletinkin... hm. Ei ne varmaan laukkuja tutki :)

Tänään on luvattu lämpöasteita, huomiseksi yksitoista pakkasta.

Puu

Huono yhdistelmä; ärtymys ja leipominen. Etenkin ilman reseptiä leipominen, metodina jauhoja, kuivahiivaa ja vettä. Suolaa ja kurpitsansiemeniä. Kun tein sen pataleivän ja siihen ei tarvi kuin teelusikallinen kuivahiivaa, niin mulla - kuten kaikilla saitureilla - oli tarve tehdä jotain muutakin, että saa sen käytettyä. Ja ylipäätään tein sen pataleivänkin vain siksi, kun tänään oli tarkoitus tehdä sitä lasagnea, että tulee käytettyä uunia sitten muuhunkin.

Ja perhe meni sitten syömään Heseen.

Joo. Mie jäin tänne yksin leipomaan typeriä leipomuksiani, joita ei olisi tarvinnut tehdä, jos ei olis ollu tarkotus paistaa sitä lasagnea. Lasagne olis säilyny kyllä kaapissa paketissaan myöhempääkin käyttöä varten, mutta leipätaikina oli jo nousemassa ja se piti paistaa. Säilyyhän lasagnekin toki pari päivää senkin jälkeen, kun se on paistettu. Tosin yleensä katoaa parempiin suihin ennen sitä. En mie sitä harmittele, että perhe nyt meni Heseen syömään, mutta sitä, että olin tehny ite toisia suunnitelmia omia tekemisiäni kahlitsemaan. Tietysti olisin mieluummin menny muiden kanssa.

Tässä on hyvä lääke harmitukseen:

Ja se myös toimi. Vähän liian iso annos kyllä, puolitin ja panin loput takaisin pakkaseen. En ole ennen syönytkään pistaasijäätelöä, jotenkin vieroksuin ajatusta kun olen tottunut syömään pistaasit suolattuina ja paahdettuina. Mutta hyväähän tuo oli. Sokeria ja kermaa jäädytettynä, miksei se nyt olisi hyvää. Mitään erityistä pistaasipähkinän makua en erottanut, paitsi tietysti tuossa rouheessa mitä on päällä.

Taikinanestettä lämmittäessäni ja lämpötilaa mittaillessani aloin miettiä, että on siinäki ollu hommaa, että on saatu lasiputken sisälle lämpömittari kehiteltyä.

Jostain syystä kuva tuli pystyasennossa, en tiedä miksi... mutta ei se tuossa haittaa. Ihmeellistä, että siellä sisällä punainen neste vaan nousee ja laskee ja näyttää oikean lämpötilan! Kyllä on ihmisen aivo metka, kun on tuommoisenkin keksinyt. Kyllä ei meikäläisen aivosta olis.

Aiemmassa postauksessa puhuin taas tuosta tykkylumesta, ja se teki tuolle pihavaahteralle taas saman, minkä on tehny ennenkin:

 Siitä joku vuosi sitten katkes pienempi haara samaan suuntaan, nyt katkes isompi. Todennäköisesti pienen haaran revettyä irti pääsi sieni tekeen tuhojaan, ja edesauttoi lumen työtä.

Tuo pihatien vieressä oleva vaahterakin pudottelee niitä oksiaan ja on laho, kyllä se varmaan pitäs kaataa ennenkuin sattuu ikäviä. Mutta tää on tätä: pitäs ja pitäs. Sitten herätään, kun oikeesti sattuu jotain.

Mm, leipä.

Laitoin tällä kertaa puoli teelusikallista vähemmän suolaa kuin edelliseen, mutta silti on aika suolaista. Ehkä leivän kuuluukin olla. Eipä sitten kaipaa suolasta päälle.

Tällanen oli ilmestyny pihalle tänään:

Huomasin sen, kun palasin ravistelemasta lumia erinäisten pensaiden yltä. Yritin puustakin ravistaa, mutta se ei ollu moksiskaan mun yrityksistä heiluttaa sitä. Pieni pensaani on kasvanut aikuiseksi :) Se on toinen niistä terijoensalavista, joita 15 vuotta sitten (tai 16) istutettiin tuohon mejän ja naapurin väliin, kun sydämistyttiin niiden toljottelusta. Ihmisten, ei salavien. Naapuri ei ehkä tykkää, kun ne on siitä katsoen etelän puolella ja estää valon tuloa. Se jo luvan kanssa pari puuta kaatoi mejän tonttien rajalta sen takia. Kuka kaatais tuon metsikön mejän ja auringon välistä? Ja pistäis tuon mäen sileeksi kans? No, puut lähtee varmaan ajan kuluessa, kunhan metsänomistaja toteaa olevan aika. Mäkeä tuskin hävitetään ihan heti.

Katoin tänäaamuna eilentulleen Shetlandsaarten murhat -jakson, ja kyllä mun keskittymiskyvylle on liikaa noin pitkä ja moniosainen rikossarja. Nytkin siellä etsittiin jotain tyyppiä, jonka yhteyttä tapahtuneeseen en muista. Liian jännäkin se mulle on. Silti ajattelin, että voisivat kyllä jatkaa tuon sarjan tekemistä (vaikka mieluummin kyllä korkeintaan kahden jakson pätkissä) kun se on kuitenkin hyvä sarja.