tiistai 16. helmikuuta 2016

Pakkanen

Auringonnousu näkyi pitkästä aikaa. Ehkä tänään saa taas nauttia sinisestä taivaastakin? Olo on kyllä ankea, siihen tuskin auttaa aurinko tai taivaskaan. Sanoinkin eilenillalla miehelle, että mulla on varmaan joku syöpä jossain itämässä, kun oon aina niin väsyny ja on semmonen olo, että on tulossa kipeeksi tai jotain. On palellu iltaisin. Kolmena päivänä peräkkäin joutunu ottaan migreenilääkkeen, tai en tiedä oliko se viimeöinen eilisen vai tän päivän puolella, en katsonut kelloa. No, se lääkehän kyllä väsyttää kans.

Kumilyhty
Lumilyhty oli ehtinyt lämpimillä keleillä painua reunasta, mutta kyllä siellä silti ulkotulta saattoi poltella. Hieman elastiselta se kyllä näytti :)
Ja kun pitkästä aikaa ei satanutkaan tai tuullut liikaa tai tippunut vesi puusta, laitoin tuohonkin tulen. Minusta se on kivan näköinen pimeässä, pitseineen.

Mutta on kyllä saamaton olo. Aina vain saamattomammaksi menee. Muistelen aikoja, jolloin olin vähemmän saamaton, ja myöhemmin muistelen sitä muisteluaikaa, että olin sentään silloinkin saavaisempi kuin nykyään. Että aina menee huonommaksi. Ajattelen lähinnä siivousta ja muita kodinhoidollisia juttuja, mutta ne mukavat tekemisetkin on jääny. Sain mie yhet sukat tehtyä, vaikka mokailin niissäkin ja jouduin paikkaileen. Kudoin varret jämälangoista yhtäaikaa pyöröpuikoilla tasona, mutta olikin liian vähän silmukoita kun langat oli niin ohuita, ja sitten piti tehdä paikka. Muuten kyllä on hyvä systeemi minusta se yhtäaikainen kudonta - otan toiseen langanpään kerän sisältä ja toiseen ulkopuolelta, niin tulee tasamäärä lankaa kumpaankin eikä mitään jää tähteeksi.

Enempi kuitenkin on sitä, että yritän tehdä jotain, en onnistu ja luovutan. No sitä nyöriä oon tehny, sitkeesti vaikka välillä on lipsahtanu silmukat irti ja liukas lanka lähtenyt purkautumaan. On semmonen konelanka, joka on pyöriny vuosikaudet mulla nurkissa. Siitä on ollu tosi vaikee tehdä mitään, kun se on niin liukasta, mutta nyt ajattelin tehdä koko langan nyöriksi ja sitten vaikka virkkaan siitä maton tai jotain muuta. Tuossa tuo on sohvapöydällä, aina sohvalla istuessani otan nuken käteen ja nyherrän nyöriä. Voi olla, että työ kestää kauemmin kuin minä, mutta onpahan aloitettu. Ettekä kyllä usko, kuinka kauan oli edelliset lakanat sängyssä, kun sunnuntaina viimein sain vaihdettua... en itse asiassa taida muistaa itekkään sitä. Viime vuodesta asti kuitenkin.

                                                                       ♥♥♥

Tässä välissä vein tytön kouluun, kävin miehen (joka on iltavuorossa) kans kaupungilla, tein nyöriä, tyhjensin astianpesukoneen ja laitoin likaisia astioita tilalle, tein miehelle eväsleivät kun aikataulu meni tiukille, ja kohta pitää taas lähtee hakeen tyttöä koulusta. Kolmen tunnin päivä sillä. Ja salaatinkin tein itelleni, kun ruokavalio on viime aikoina ollu sitä maissipastaa, pestoa, tonnikalaa, riisiä, jauhelihaa ja jauhemuusia. Ja suklaata. Voihan se väsymys johtua siitäkin. Vaikka oon mie aina välillä koittanu vitamiinejakin syödä, siis pillereinä. Viime hetkellä muistin heittää salaatin sekaan sen kourallisen pähkinöitäkin. Tai osa oli siemeniä.

6 kommenttia:

  1. Väsyneempi ja saamattomampi täällä. Ei jaksa tuotakaan sillä aika rumbalta minusa kuulosti.

    Ja aurinko paistaa täällä ja vaikka varjon puolella on niin uusi tykkylumi puiden oksilla heijastaa kirkasta valoa ikkunasta sisään... alkoi jo migreeni itämään... joten verhot kiinni.

    Että helkkarin kiva kun aurinko paistaa joillekin. Tämä risukasa ei sitä kaipaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porautuu kalloon. Ei jaksanu kaivaa aurinkolasejakaan, ja pää tuntuu olevan aina kipee.
      Ja hommathan on vähän pakko jonkun hoitaa. Vajaat kolme viikkoa vielä, niin mulla on muutama päivä, ettei tartte hoitaa Yhtään Mitään! Kunpa vain en tulis kipeeksi...

      Poista
  2. Jos se väsymys ja saamaton olo ei mene ohi, edes hetkittäin, niin kannataisiko käydä ihan verikokeet ottamassa, siis lekurin kautta. Että onko kaikki kunnossa.

    Toisaalta tuollainen väsyttää kyllä kun koko päivän on tavallaan passissa, hae joku, vie joku, tee eväät tms. Tiedän itse kun joskus on kuskattava miestä Taysiin ja takas ja taas sama. Niin välillä ei itse ehdi tehdä mitään, mutta on ihan poikki illalla.
    Täällä on paistanut aurinko koko päivän. se vähän virkistää mieltä, mutta todellakin vain vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saattashan sitä kysellä. Se on vaan aina sitä, että kun on masisdiagnoosi, niin kaikki menee sen piikkiin - etenkin väsymys ja mahdolliset univaikeudet. Kyllä mie nyt nukun (pätkittäin) aika hyvin, että sekään ei voi olla väsyn syy.

      Mutta oot ihan oikeessa, tämä jatkuva meneminen ja tuleminen on tosi rasittavaa. Koko ajan katot kelloa ja laskeskelet, kauanko on aikaa ennen kuin taas on mentävä. Mietit, käytkö kaupassa nyt vai vasta jälkeen, kannattaako jättää auto portin ulkopuolelle vai joko voi ajaa sisäpuolelle. Voiko laittaa pesukonetta päälle, vai joutuuko lähtemään ennenkuin se on valmis. Missä välissä käyttää koirat, vai pyytääkö lapsia käyttään niitä. Tervepäiselle ihmiselle tuollainen on ihan normaalia, mutta meikäläistä se kuormittaa kamalasti.

      Poista
  3. Tuo auringon läsnäolo sai mulla (kaiken muun paitsi ikkunat) näyttämään kirkkaammalta. Aamuisin on jo ihan valoisaa, ja sillä pötkii pitkälle. Toivon, että sullakin helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo siis mejän ikkunathan on kamalat, kuten olen monesti valittanut, kun niitä ei voi pestäkään vaikka jaksais/viitsis... kuin eläis jonku tahmaisen muovipeiton alla. Hyvä, että jollakin kirkastaa maailman!

      Poista