Sen aika

Nimittäin pajunpunonnan. Vähän huonosti on kyllä pajua täällä tienpientareilla, kesällä ja syksyllä kalusivat ne niin puhtaiksi. Ja viitseliäisyyttäkin puuttuu. Pihalta oon keränny ja vähän radanvarrelta. Tänään vietin ihmeen paljon ulkona, oli lämmin ja haravoimaankin pystyi kovassa tuulessa, kun lehdet oli märkiä. No en haravoinu kuin tosi pienen pläntin... 3/8 tai 2/8 viime keväänä istuttamistani pajuista on heittänyt henkensä. Keltapaju ei oo näköjään kovin vahva lähtemään pistokkaasta - siitähän kuoli alun alkaenkin suurin osa, kun tein sitä aidannetta. Kymmenennen linnunpöntön ripustin.

Lahdentakaisissa luontokameroissa ei oo tänä vuonna sitä töönekurgia l. mustahaikaraa, jota oli niin hauska seurata. Tai siis niitä oli hauska seurata. On siellä merikotka ja hirvikamera ja mäyränpesän ulkopuolella oleva kamera, hallihylkeitäkin näin tänään rannalla köllöttelemässä. Siis kameran kautta tietysti.

Sitruunaperhonen näkyili, kun oltiin lenkillä. Tää on paras otos siitä :)

Postia hakiessani meidän ja naapureiden postilaatikot yllätti ulkonäöllään:

Siinä olikin joku käynyt vähän siivoamassa katua, vaikka luulin sen jo siivotun. Tai jotain. Tältä kuvittelen näyttävän siinä sanonnassa "rapatessa roiskuu". Ihan oli kuin rapninkia olis roiskittu. No, vettä satoi sitten illemmalla ihan kunnolla, ehkä se vähän liotti noita rapoja. Ainaki mun auto näyttää taas melkein puhtaalta!

Pyykätäkin ehdin. Tässä lasten käytössä olevat housut:

Meleko ykstoikkosta värimaailmaa. Mutta käytännöllistä. Paitsi ei näillä rapakeleillä koirien kans, joita ei ole opetettu olemaan hyppimättä jalkoja vasten. Kivoja tassuprinttejä sitten.

Peipposet niin kovasti laulelee. Kurkiakin kuulin. Eilen nähtiin peura, joutsenia, kurkia ja töyhtöhyyppiä, kun vietiin tytön poikakaveri koulusta kotiin. Siellä niitä elukoita aina näkee, pääsiäisenähän mie näin ketun kun tulin tyttöä viemästä sinne.

Sortunut

“Have you ever noticed when you’re driving,” the comedian George Carlin commented, “that anybody driving slower than you is an idiot, and anyone going faster than you is a maniac?”


En jaksanut kahlata koko juttua läpi, mutta osui kyllä. Tosin tuossa autoilujutussa en kyllä ehkä ihan noin ajattele :) jos joku menee ohi, niin sillä nyt vaan on kiire tai se haluaa ajaa silleen, ettei ketään oo edessä. Ohittajista pöyristyn lähinnä silloin, kun ne kaahottaa ohituskieltoalueella ohi.
Hauska efekti oli, kun kopsasin tekstistä tuon liittämäni pätkän, tuli siihen viereen sellanen puhekupla, jossa se oli ja sanottiin "tweet this quote" ja "share this quote". On se tehty helpoksi, en nyt vaan oo twitterissä.

Viikonloppuna bongasin monta lintua. Perjantain kuvausreissulla eräässä paikassa oikein listasin puhelimeen kaikki niillä jalansijoilla kuulemani/näkemäni linnut - tosin en tajunnut että se pitää jotenkin tallentaa ja se hävisi. Seuraavassa lista, sen voi hypätä yli jos ei kiinnosta:

Kiuru, kurki, kottarainen (mies näki kuovin, en ole varma oliko sen ääni kottaraisen tuottama), kuusitiainen, talitiainen, töyhtöhyyppä, naakka, varis, sepelkyyhky, palokärki. 

Tämses paikas

Toisessa paikassa oli tällanen sortunut hieno hirsitalo, joka pani miettimään, mikä sen oli sortanut - moni vanhemmankin näköinen hirsirakennus on vielä tukevasti pystyssä, ja tällä oli korkea kivijalkakin (tosin oli rinteessä ja tää on alarinteen puolta) että mikään maasta noussut sieni ei tule kai kyseeseen...

Tästä kyllä voi aavistaa, että laho on alkanut lattianrajasta. Vesivahinko? Tupajumi? Mutta että koko talo on rymähtänyt tuolleen...

Lapsiakin siinä on joskus asunut, päätellen tästä mäkiautosta, joka näkyi olevan talon kivijalan alla olevassa tyhjässä tilassa.

Ainakin luulis olleen hyvin tuulettuva alapohja talossa. Jostain syystä osa aukoista oli muurattu tiilillä umpeen. Sitäkin ihmettelin. Kyllä ei google anna tässä maailmassa kaikkeen vastauksia.

Nuorempi tyär kävi dogsitterkurssilla viikonloppuna (jatkuu vielä 2 seuraavanakin) ja sillä on kauhea koiranpentukuume, haluais että teetettäis jommallakummalla mejän koirista pennut. Olishan sellaset ihania, mutta ei siinä oo mitään järkeä. Ei ne oo mitään rotunsa valioyksilöitä, joiden pitäisi ehdottomasti jättää jälkeläisiä - toisaalta ne vaikuttaa kyllä terveiltä (silmät on oikein todistettukin terveiksi) mitä ei monikaan rotunsa ns. valioyksilö ole. Näiden koirien siskollakin on teetetty pennut, vaikka sillä on lasiaisen rappeuma, mitä rodun piirissä pidetään esteenä jalostuskäytölle. Että siinä mielessä. On se ja sen pari pentua kyllä näyttelyssäkin pärjänneet, että ei tämä suku vissiin ihan kauheekaan oo.

Toissayönä otti pattiin, kun tämä masiina herätti mut kolmen maissa. Ymmärrän kyllä periaatteessa, että katuja ja teitä puhdistetaan hiekasta yöllä, kun on vähän liikennettä, mutta sitä en ymmärrä, mikä oikeus niillä on tulla ihmisten talojen viereen noilla välkkyvävaloisilla koneillaan, tyhjäkäynnillä roplottaan toista tuntia niin ettei saa nukkua. Työn määrääjä luultavasti nukkui jossain muualla tyytyväisenä, kun tällaisen hienon jutun keksi, kun eihän maalla asu ketään. Siellähän voi mellastaa yölläkin. Paitsi että tuon ajaja ei kyllä tehny mitään tuolla koneella, antoi sen vain käydä tyhjäkäyntiä. Pari kertaa siirsi sitä muutaman kymmenen metriä. Peruuttelikin vähän silleen että kuulu se kiva PIIP PIIP PIIP -ääni. No, löysin keskeneräisen käsityön ja tein sitä. Mieluummin olisin nukkunut, koska voimat loppui sitten seuraavana päivänä kesken, ja jäi käymättä lenkillä koirien kans. Tänään sitten, on hienompi päiväkin.

Kevättä

Mies oli vapaalla perjantain, ja mehän sitten taas ajeltiin kuvattavaa etsimässä. Jahka tyär oli viety poikakaverinsa kanssa niille; koeviikko alkoi taas, ja on vain pelkkä kokeen teko eikä muuta koko päivänä. 

Keravanjoella oli telkkiä, ainakin kolme koirasta ja oli yksi naaraskin.

En oo ennen nähny niin läheltä telkkäkoiraan soidinta, oli se hauskan näköistä.

Pieni koski samaisessa joessa, olisko osa Niinikoskea. Kartassa se nimi on hieman alemman kivikon kohdalla. Vesi oli korkealla ja koskikarakin siellä vielä hyppeli.

Hanhia ja joutsenia. Iso hanhiparvi tuli paikalle tuossa katsellessa. Se oli niin suuri, että ei pystyny laskeutuunkaan kerralla, vaan peräti kolme kertaa piti ottaa uudestaan ylös ja tehdä kaarros; joka kerta vain osa pääsi laskeutumaan. Joutsenet kattelee kaula pitkänä sitä touhua.

Kytäjärvi näytti tältä:

Mie en olis tuonne kävelemään lähtenyt, vaikka olis vähän maksettukin, ainakaan ilman kelluntapukua, mutta kyllä siellä jotain pilkkijöitä liikkui vieläkin.

Golfkentällä oli hienoja maisemia ja isoja vanhoja puita... 

Löysin muutaman sembramännyn kävyn ja ajattelemattomuuksissani pistin taskuun... no siellä oli myös puhelin ja kamera, ja arvatkaa vaan, oliko ne sitten pihkassa...

Muutenkin jotain outoa puhelimelle tuli - latasin sen täyteen n. klo 15, en soitellut ja pienen karttasession jälkeenkin laitoin automaattipaikannuksen pois, ja ainoa, mikä tietääkseni oli päällä, oli mobiilidata, joka nyt aina hiukan syö virtaa, vaikkei mitään tehdäkään. Okei, lähetin muutaman kuvan messengerin kautta, ja jonkun viestin vaihdoin kuopuksen kans. Aamulla ihmettelin, mitä ääniä puhelin pitää; siinä oli virtaa enää 12% ! Ei millään tuollaisessa käytössä mennä niin vähiin, jos edellisestä latauksesta on 17 tuntia! Sain vinkin käynnistää uudelleen, katsotaan auttaako.

Mutta kesärajoitukset on tullu maantielle. Tuntui ihan mukavalta pistellä satasta tuolla pienellä pätkällä kylälle, minne vein kuopuksen ja kaverinsa dogsitter-kurssille. Kuiva, suora ja tyhjä tie, mikäs siinä on ajellessa. Nyt tietenkin joudun kolariin kun haen tytöt. Tai jotain muuta kauheaa sattuu. Mies on kuvaamassa, kuinkas muuten...

Konstit

 Tämä koira se aina tahtoo syliin, ja kokeilee kaikki keinot. Ensin tulee tuohon jalkaa vasten, venyttelee, heiluttaa häntää, saattaa jopa äännellä. Jos en anna lupaa tulla syliin, kokeilee toista reittiä.

 Sohvan kautta. Tästä se myös usein hivuttautuu selän taakse, jos "en huomaa". Hyvinkin hankalassa asennossa sitten on siellä selän takana pitkän aikaa, kunhan saa olla emännässä kiinni.

Tällä kertaa se joutui tyytymään siskonsa (jonka selkää ja korvaa näkyy oikealla alareunassa) viereen käpertymiseen. Hetken päästä puin niille kyllä vaatetta, ja toivoin että tulis sen verran lämmintä, ettei tarttis koiria sisälläkin pukea... saman tien torjuin ajatuksen hikisestä hellekesästä. Ei uskalla mitään toivoakaan, ettei vaan toive toteutuis ylen määrin...

Tuossa ylhäällä jo näkyykin osa mun ihanasta uudesta paidasta!

Niin keväinen ja pirteä. Sisko teki mun valitsemasta tähtikankaasta, yksivärisen se valkkas ite ku sanoin, että oranssi tai punainen tai vihreä tai keltainen. Oranssi olis ollu ihanin, mutta ei tainnut olla valikoimissa tässä kaupassa. Ei kannata klikata linkkiä, jos olet kankaisiin hurahtavaa sorttia :) Mutta olen oikein iloinen tästä! Siinä on taskutkin edessä.

Mutta tämä tukanlähtö ei kyllä oo normaalia. Kyllä on letit laihtunu. Tän verran lähti tänä aamuna, kun harjasin:

Tukka on ollut kahdella pikkunutturalla eilisillasta, saunan jälkeen vähän kosteina rullattu ja tänä aamuna vasta selvittelin, ei ollu ees takussa. Silti tuommonen määrä irtohiuksia.

Typerä

Olenko jotenkin erilainen muori, kun mua ei koske tämmöset jutut ollenkaan? Oon niin monesti tuolla käynyt, että keskikäytäväkään ei monesti yllätä. Loppusumma kassalla yllättää lähinnä ihan muissa kaupoissa, ja negatiivisesti. Ja Ikeassa oon käyny tasan yhden kerran. Ei siksi, ettenkö olis halunnu, mutta en mie sinne yksin lähe eikä kukaan mun kans lähe.

Kirja

Päivän lounas: tosihyvää porkkana-perunasosekeittoa currykermalorauksella aivan ihanan ihmisen lahjoittamasta kulhosta :) Lämpimät ajatukset lähti sinnepäin lämmintä keittoa lusikoidessa.

Toissapäivänä kuulin ensimmäisen kiurun, tänään jo peipposen. (Äkkiä se puoli kuuta hujahti) Lähdin aamulla viemään tyttöä kouluun - tai no tähän aikaan keväästä vaille kymmenen on jo päivä - ja kuulin peipon, takaisin tullessa kuulin joutsenten huutelevan ja se kiurukin liversi. Ihanaa! Talitiainen vähän pärisi mulle, kun oli juuri tutkimassa pönttöä, jonka siirsin vähän aikaa sitten parempaan paikkaan ja asentoon. Samalla kun nautin lintujen keväisistä äänistä, tulee myös ilmeisen jokakeväinen kaipuu jonnekin, missä ei koko ajan kulje autot meluamassa. Ja vielä ei ole moottoripyörätkään suurin joukoin lähteneet tielle; nehän mua ärsyttää kaikista eniten. Kyllä niitäkin jo näkyy, ja eka lämmin viikonloppu niin ne on kaikki ajamassa tästä mejän ohi. Kuuntele siinä sitten linnunlaulua. Se mustarastaskin laulaa niin kaukana, että sitä ei kuule jos ei ole hiljaista - eilen illalla saunan jälkeen jäin pihalle kuunteleen, mutta ei siitä mitään tullut, kun aina oli joku auto pörisemässä ohi. Suututti. Toisaalta jos jossain talousmetsän keskellä asuu, niin eihän siellä linnut laula. Ne on kesälläkin melko hiljaisia linnunlaulun suhteen, semmoset missä kasvaa vain samanikäisiä petäjiä tasaisin välimatkoin.

Eilen esikoista poikakaverin luota hakiessani näin ensimmäiset töyhtöhyypät, olivat soluttautuneet varisporukkaan, joka hyöri pellolla. Nyt alkaa olla taas se aika, että siellä käydessä näkee erilaista elämää; ennen pääsiäistä kun vein tytön, näin ketun jolkottelemassa pitkin peltoa. Joskus kuuden maissa illalla...

Koiralla oli aamulla antenni päässä

Lukemisesta. Se on kumma, kun kirjoillakin on oma aikansa. Joskus ahmin Agatha Christien Poirotteja ja Neiti Marpleja (niistä muista en tykännyt) mutta en oo varmaan pariinkymmeneen vuoteen saattanu lukea. Luin Mankellin Wallanderit, enkä pysty niitä enää lukemaan. Yhteen aikaan luin paljon eräkirjoja. Vuosia sitten sain Läckbergin kirjan "Majakanvartija" työpaikan joululahjana, yritin lukea mutta en pystynyt keskittymään kun oli liikaa juonenpäitä heti alkuun. Pääsiäisenä tuli tarve lukea jotain, ja sattui käteen tuo kirja - sehän olikin yhtäkkiä hyvä! Ei mitään ongelmia saada pidettyä useampi tapahtumaketju mielessä. Tai ei ainakaan paljoa...

Tänään taidan yrittää käydä kirjastossa.

Tässä on lapsen sinisiä hiuksiakin, kaikki ei oo mun...

Hirviästi lähtee taas tukkaa. Tilanne oli hieman parempi välillä, mutta nyt taas. Selvästi on ohentunut letti elikkäs poninhäntä, ja aina on joka paikassa hiuksia. Saunassa saa pesun jälkeen poimia niitä iholta paljon, paljon... joka kerta, kun lähden autoa ajamaan fleecehanskat käsissä, niistä sojottaa hiuksia. Ruuassa on hiuksia. Joka kerta harjatessa jää harjaan paljon ja lisäksi latvan jatkeena on irtohiuksia, jotka pitää vetää pois ettei nekin tipu jonnekin pottukattilaan. Omituista. Ei mun pitäs olla kaljuuntuvaa sukua.

Se pönttö, jonka kuvan piti tulla edelliseen postaukseen:

Linnut

Vilkaisin tilastoja; suosituin teksti on Susi?, kakkosena Jänes ja kolmosena Mäyrä. Eläimet rulettaa.

Pääsiäinen alkoi ihan mukavasti, mutta ei tää sit ollukaan sen kummempi. Olis se kyllä voinu olla kauheampikin, että en valita. Paitsi sitä, että mies on vaan kuvannu, eikä oo mua huomioinu ollenkaan. Lidlissä oli kukkahyllyn yläpuolella teksti "Anna kukkia elämäsi naiselle!" ja se oli melkein tyhjä, ja mulle tuli sellanen itsesäälifiilis, että "kaikki kukat on menny jonkun elämän naiselle, ja mie en oo kenenkään elämän nainen kun en ees suklaamunaa saa" :)

Ei sillä että olisin niin kovin halunnut suklaamunaa, mutta huomio joskus olis ihan kivaa. Sellanen anomatta tuleva positiivinen huomio. Ei sellanen "siirrytkö vähän, että saan nämä kaljat sinne" -tyyppinen, tai "olisinhan minä tuonut sulle suklaamunan, jos olisit sanonut että haluat".  Te kaikki naiset tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Ja jos joku mies tätä lukee ja asian ymmärtää, niin hänelle sanon, että olet rariteetti. Mutta tää on tätä, ja itsepä olen äijäni tahtonut.

Käytiin tänään anoppilassa syömässä hyvää ruokaa, ja mämmiäkin sain jälkkäriksi. Oma mämmi on jo syöty :) Mieskin söi ja joi kahvit ja muun ajan kökötti ulkona kuvaamassa lintulaudalla käyviä vieraita. Useamman tunnin. Saihan se monta hyvää kuvaa, mutta olihan se nyt vähän pöljä vierailu, ku mie sitten yksin koitin siellä jutella ja kuulumisia vaihtaa. Kotiin kun päästiin, niin se on istunut tuossa muokkailemassa kuvia ja laittelemassa niitä nettiin. Ja juomassa kaljaa. Mutta en valita. Ai mitä, valitan koko ajan, vai? Ei pidä paikkaansa! En valita! Vois olla huonomminkin.

Olen muuten huomannut monien julkisuudessa puhuvien henkilöiden käyttävän juuri tällasta tekniikkaa, että esim. moittii toisia kehäpäätelmien teosta ja tekee itse niitä täyttä häkää samassa puheessa, tai että sanoo ettei paheksu, ja paheksuu sitten oikein urakalla. Mutta se ei ole paheksuntaa, koska sanoo että en paheksu. Vihaa ja halveksii puheessaan, mutta samaan hengenvetoon kieltää vihaavansa tai halveksivansa. Minäkin siis valitan ja ruikutan, mutta se ei ole valittamista ja ruikuttamista, koska sanon etten valita ja ruikuta. Ha.

Ripustin tänään ne uudet linnunpöntöt. Ostin taannoin Prismasta, kun oli tarjouksessa 2 pönttöä jotain 13 euroa. Ei niitä avaamaan pysty ja reiän ympärilläkin on vain muovia, että oravaa tai tikkaa ne ei paljoa pidättele, mutta onpahan pöntöt. Heti oli sinitiainen tutkimassa toista. Toinen onkin vähän kauempana. Yhtä vanhaa, kenollaan ollutta pönttöä siirsin parempaan paikkaan ja se sienipönttö, jota oon koittanu kuivatella, olikin pudonnut hankeen ja taas märkä. Vein oikein varastoon sisälle kuivumaan, ehkä kokeilen jossain vaiheessa ripustaa senkin. Sitten olis kymmenen pönttöä tässä mejän tontilla. Mies muuten laittoi ripustusruuvit uusiin pönttöihin, ihan ite tarjoutui, ihan ite oli huomannu niiden tarpeenkin :)

Olisin laittanu kuvan, mutta mies ei antanu mun mennä lataan omia kuvia tuohon koneelle, itsekkäästi haluaa vaan ite siinä olla. Niinku siinä nyt montaa minuuttia olis menny. "Kohta" se sano melkein 15 minuuttia sitten. Pitäköön tunkkinsa. Ylempi kuva on puhelimesta, messengerin kameraan napattu.

Ilmiannoin omat pönttöni Miljoona linnunpönttöä -kampanjaankin. Joko teidän pöntöt on siellä? Vielä ei olla puolessavälissäkään, ja linnut jo pesää tekee... ainakin anoppilassa näky jotain heiniä roikkuvan yhden pöntön suuaukosta, ja hetken päästä ne oli hävinneet, että joku siellä sisusti. Tai siivos. Töyhtö-, kuusi- ja pyrstötiaisia näkyi, mitä meillä vähemmän on. Hömöjäkään meillä ei ole paljoa, mutta ei niitä montaa ollu tuollakaan. Oli silti. Ja ainakin kaksi mustarastasta.

Taidan viedä koirat pienelle iltakävelylle.