Sahhuuta

Vielä ei niin tunnu, mutta varmasti jossain vaiheessa on lihakset kipeet. Olin eilen "pihakuntosalilla" ja tein rintalihaksia oikein urakalla, kun raivaussaksilla pätkin ne romahtaneen vaahteranhaaran oksat polttokokoon. Kaikki n. 3 senttiset ja ohuemmat, mihin ne sakset puri. Mies on innostunut kans vähän tekeen pihahommia ♥ ja kun kiittelin sitä siitä, niin se sano että pitää vähän niitäkin, kun kesän aikana tulee luultavasti taas oltua "muutama" päivä kuvaamassa. On se niin tehokas kyllä, kun se pihaakin siivoaa - rappujen edustalla oli kanistereita ja kaikkee mahdollista ja nyt se on ihan tyhjä ja siisti. Haravoitukin. Ja kun kesällä tulee täyteen vuosi tupakoimattomuutta, niin tohti jo viedä natsapurkitkin pois...

Oli mulla itellä kyllä hieman huono omatunto, kun en loppupäivästä sitten enää ollu siellä pihalla sen kans (tosin siellä haisikin niin pahalle, kun se poltti niitä tuoreita oksia) vaikka olin jo ihan poikki sen oksasouvin jäleltä. Sitä kun ei ole tottunut fyysiseen työhön, niin vähäkin rasittaa kovasti. Mutta tänään taas... kunhan tuo ilma tuosta vähän paranee. Hirmu mustat pilvet pohjoisessa ja osin tässäkin päällä, synkeän näköistä. Ennusteessa ei yhtään sadetta, mutta sadetutkassa näkyy iso sadealue, joka viistää meitä pohjoisen kautta ohimennessään. Kirkastuvaa on luvattu, ja mulla on pyykkikoneessa sohvanpäällinen, jonka toivon saavani ulos kuivumaan. Ei se sisälle mahtuiskaan.

Oravat ajatti toisiaan männyn ympäri... aattelin ensin, että kihlapari, mutta sitten toinen lähti meneen ja toinen ajatti sitä takaa vain ruokapaikalle asti jääden itse syömään. Ilmeisen tyytyväisenä toisen pois ajamiseen.

Kyllä tuolla pihalla jo tulppaaninalut pilkistelee reippaasti, ei ole myyrät syöny ihan kaikkea.

Oon haaveillu minikokoisesta moottorisahasta, tai sähkösahasta, jota uskaltaisin itsekin käyttää. Käsisaha on isommassa hommassa liian työläs ja tavan moottorisaha on painava ja pelkään, että se osuu jalkaan tai kimmahtaa naamalle - tuho on nopea ja paha. Mies ei halua niitä rankoja tehdä grilli- tai saunapuiksi, mie voisin. Tällanen saha vois olla hyvä, vähän turvallisempi tämmösen tumpulan kourissa.

Tämä päivä on kyllä semmonen, että mitään vähänkään vaarallista ei varmaan kannata tehdä. Tai tarkkuutta vaativaa, tai ylipäätään mitään erityistä. Niitä päiviä, jolloin kaikki meinaa mennä mönkään; tavarat putoilee ja kaatuilee ja edes oikeaa kahvimäärää ei tahdo saada suodattimeen.

Pari päivää oon ollu salaattilinjalla osittain, kun alkoi tuntua siltä, että on painoa tullut lisää. Äsken kävin vaa'alla, ja tunne oli oikea: kolmisen kiloa oli tullu lisää sitten viime punnituksen, muutama viikko sitten. En ihmettele, kun on ollu niin makeannälkä ja hyvännälkä, suolasennälkä ja rasvasennälkä. Ihastuin suuresti Lidlin tomaatti-parmesaanipestoon, se on maissipastan ja tonnikalan kera tosi hyvää... leivälle oon ostanu mätitahnaa ja maksapateeta, ja ne on niin hyviä (kermajuuston kera) ruisleivällä, että niitä syö ihan vain koska niitä on. Ei siksi että olis nälkä. Viikonloppuna söin pussillisen juustonaksuja. Leipomuksia tehny ja syöny ku muut ei syö. Tänään meinaan tehdä sopan - salaatti on muuten hyvää, mutta vaikka olis maha täynnä sitä, niin miettii että mitähän sitä söis. Ehkä lämmin keitto tuo paremmin kylläisyydentunnetta...

Unohdan

Oon taas alkanu unohteleen asioita. Sellaisia, mitä en ehkä ennen... niinkuin autossa turvavyön laittaminen. Kävin viikonloppuna hakeen tytöt kylältä, niin yhtäkkiä vaan siinä niitä odotellessani tajusin, ettei mulla oo turvavyötä. Ei mitään hajua, olinko kenties pysähdyttyäni ja auton sammutettuani jostain syystä avannut sen, vai olinko ajanut koko matkan ilman. Siis miehän laitan turvavyön AINA. Bussissakin, jos siellä sellanen on.
Lisääntyvässä määrin on myös sitä, että miljoona hommaa on kesken; tiedättehän sen, että kun laittaa pyykkiä koneeseen ja huomaa, että lapsen housuntaskussa on roskaa, jota lähtee viemään roskikseen, jonka huomaa olevan niin täysi, että se pitää vaihtaa uuteen, ja kun vie täyden pussin eteiseen oven eteen, huomaa kauhean hiekkakasan tulleen jonkun kengistä, ja aattelee äkkiä imuroivansa sen, mutta kun on hakemassa imuria, huomaa taas jotain muuta, ja sitten on pyykkikoneen lataus kesken, roskakaappi auki odottamassa uutta pussia, hiekkakasa lattialla ja mitä vielä... ja saattaa ihan hyvin olla, että itse istun tyytyväisenä sohvalla rapsuttamassa koiraa enkä muista minkään olevan kesken.

Tai tietsikalla, mikä on kyllä aikamoinen aikasyöppö. Ei mulla kyllä ajasta puutetta ole, sen puoleen, mutta voishan sitä tehä jotain järkevämpääkin. Vaikka siivota.

Kävin tänään koirien kanssa heittämässä pienen lenkin tuolla keskustaajamassa, että sai koiratkin haistella vähän erilaisia hajuja. Ja oli toiveissa, että olis vähän vastaantulijoitakin, siis ihmisiä, ehkä jopa koiria, mutta aika ei ollut oikea. Olis pitäny olla liikkeellä pari kolme tuntia aiemmin, kun oli koirien aamupissitysaika ja ihmisten töihinmenoaika. No nähtiin sentään pari pyöräilijää ja jalankulkijaa.

Kyllä olis tylsää ja yksinäistä ilman näitä!

Ja siellä kävellessäni aattelin, että jos tulee tuttu vastaan ja kysyy "mitä kuuluu" niin en ois osannu kertoa mitään. Olis pitäny vastata kliseisesti "ei mitään". Elämä on just sellasta tylsää, mikä on sitä parasta arkea. No jotain pikkuharmeja on ja lapsista välillä isompiakin, mutta enimmäkseen ihanan arkista. Aina ei vain huomaa ajatella sitä, miten mukava on vaikka aamulla keittää kahvia ja sitä juodessa lukea uutisia. Vaikka eipä se kurjalla mielellä ollessa auta, vaikka kuinka osais ajatella että onpas kivaa. Niin paljon asioita, jotka on hyvin, mutta valitettavasti ajatuksissa enemmän huomiota saa aina ne asiat, jotka ei ole hyvin. Niinhän se on uutisissakin; ikävät tapahtumat saa enemmän palstatilaa kuin kivat. Kivat ei saa tilaa, koska kivuuden ajatellaan olevan se asioiden oikea tola. Kivaa pitäskin aina olla, ja jos on, niin se ei ole mikään mainittava seikka. Se on, kun ei olekaan enää kivaa. Pysyykö näissä mun pohdinnoissa enää kukaan kyydissä?

Jännä juttu muuten, kun luin yhtä vanhaa blogia, ja löysin sieltä oman kommenttini vuosien takaa. En meinannut tajuta sitä! Miten mie oon niin fiksuja (?) asioita joskus kirjoitellut? Olenko dementoitunut, kun en tunnista enää omia tekstejäni omikseni enkä ymmärrä, mitä olen ajanut takaa? Tai hämärästi tajuan. Pää on tyhjentynyt, mielenkiinto sammunut, ajatuskulku hidastunut. Pitää vissiin ruveta opiskeleen jotain tai tekeen sanaristikoita... tosin teenhän mie niitäkin joskus. Ainakin kerran kuussa yhen.

Aamussa

Eilinen meni tylsästi melkein kokonaan tietsikalla... yritin etsiä erästä tekstinpätkää satojen joukosta - itse asiassa tuhansien - varmaan kuus tuntia (ei putkeen kuitenkaan) sitä löytämättä, joten tämän päivän aloitin lähtemällä lenkille vallan ennen aamiaistakin. Tein leivän taskuun siltä varalta, että tulee nälkä ja verensokerit laskee ennen kuin pääsen kotiin. Oli ennustettu pilvetöntä, mutta koko maisema oli paksussa pilvessä eli sumua riitti. 

Näkyvyys oli melko heikko. Vasta puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen alkoi sumu hälvetä.

Ja taas tuli vastaan näitä:

Eli taas lähtee metsä. 

Hyvästi sitten.

Ei mullakaan olis ongelmia tuhota metsänomistajan henkireikämaisemaa ja lenkkiympäristöä, niin kauan kuin ne on jotkut muut kuin mun maisemat ja lenkkipolut. Tuollakin on ollut aina niin idyllistä. Ja kuitenkin se on silleen hoitamatonta, että korjatun puun rahallinen arvo lienee melko mitätön.

[edit: nyt valehtelin. Kyllä mulla oikeesti olis ongelmia mainitun asian kanssa...]

Aamuvarhain oli ollut hiukan pakkasta, ja maasta oli noussu tällasia jääkukkia:

Yleensä noita näkee syksyllä.

Puhuin aiemmin siitä, kun seinästä kuuluu rapinaa. Eilen huomasi toinen koirista, että kuistille unohtuneeseen rotanloukkuun oli jäänyt otus:

Joo, meillä ei oo kuistia siivottu aikoihin, ainakaan lipaston alta, ja ne rottainvaasion aikaiset loukut oli siellä edelleen viritettynä. Hirveä homeinen matoinen syötti, ja siitä tämä hiirulainen oli sitten ollut kiinnostunut... tai mikä lie. Äkkiä ja tehokkaasti oli kyllä henki lähtenyt, kun loukku on rotalle tarkoitettu. Ja äkkiä meni parempiin suihin, kun vein roskiksen kannelle, vaikka oli ihan päivä eikä lintujen ruoka-aikakaan. Onneksi koira huomas ja osoitti, ennenkuin raato alkoi mädätä.

Pari päivää sitten kuopus oli yksin kotona, kun se oli saanu katsella ikkunasta tragediaa; haukka oli saanu saaliikseen harakan, joka huusi hädissään haukan painaessa sitä maata vasten, ja toinen harakka  oli tullu ja hyökänny haukan kimppuun niin, että se oli häirittynä joutunu luopuun saaliistaan. On sen harakan täytyny aika kovat vauriot saada, haukan kynnet on melkoiset aseet. 

Nyt taidan mennä pihalle hommiin, kun aurinkokin kerran suvaitsee paistaa.

Vaahtera

On niin ankean värisiä nämä muut kuvat, että laitan tähän alkuun kauniin ruusun Huovilan puistosta :)

Luin just lehdestä jonkun puutarhurin neuvoja, ettei sais vielä haravoida, kun nurmikko menee rikki. Mutta eihän meillä sitä nurmikkoa juuri edes ole, sammalikkoa ja muuta ryönää ja näin keväällä ihan paljasta multaakin. Joten hyvällä omatunnolla haravoin hiukan eilenkin. Ja mieskin haravoi! Ilmeisesti hieman hermostui, kun puhui jonnekin lähtemisestä ja minä kysyin "entäs se vaahtera" kun ajat sitten on pitänyt sillekin tehdä jotain.

Kun lumi suli, näkyi tuho, minkä se oli tehnyt mahonialle (muun muassa) ja esitin toiveen, että edes sen mahonian olisi saanut pinteestä pois. Otti tosiaan kai vähän nokkiinsa, pisti moottorisahan käyntiin ja uhosi kaatavansa sen puun - edes poistamatta kanittavaa katkennutta isoa haaraa ensin. Moottorisahan laippakaan ei yllä rungon läpi asti. Sain sitten sen verran hillittyä että päästettiin vaan mahonia vapauteen. Muutenkin tuntui taas, että mikään, mitä sanoin ei ollut relevanttia. Olin jo muutenkin pahalla päällä ja se vain paheni. Mietin, alkaako mun hormoonikierukan vaikutus vähetä silleen, että PMSsät puskee läpi, mutta edellisestä raivotilasta ei oo ku kolme viikkoa. Mutta kyllähän ne alkavassa menopaussissa saattaa muuttuakin, kierrot. Lyhetä tai pidetä.

Rastaan pesä. Näkyy kuvassa vähän huonosti, mutta rakentaja oli näköjään kieputtanu narua pesän ympärille :) ilmankos onkin hyvin pysynyt useamman vuoden, kun on narulla kiinni...

Lehtokurppakin näkyi/kuului lentävän illalla, ekan kerran tälle keväälle sen näin. Kulorastaan kuulin myös ekan kerran. Tosin ihan varma en ole, erotanko sen mustarastaasta, mutta musta ei ole koko keväänä laulanut tässä. Ihan kaukana vain. Kuten aina.

Tikka kävi koputtelemassa tuota toista vaahteraa, joka pitäisi kanssa kaataa, on osittain laho. Surku sekin, iso vanha rakas puu, mutta kun laho iskee niin se on menoa, ja puu on jo nyt pudotellut lumikuorman alla ja kovalla tuulella isoja oksia. On vaarallinen. Mutta uusia vaahteroita kasvaa ihan hirveästi, vaikka oon koittanu niitä alkuja joka kevät nyppiä pois.

Eilen kuulostelin, että joku rouskuttaa seinän välissä. Olin kuullu jo pari kertaa aiemminkin. Menin katsomaan ulkopuolelta, ja niinhän sieltä ulkoverhouksen alareunasta pursusi viljanroskaa ja muuta semmosta, siellä on joko pesä tai ruokavarasto. Havaitsin myös myyränkekojen sokkelin vieressä lisääntyneen ja kasvaneen. Mikä sen myyrän ajaa talon alla kaiveleen? Tai seinän vieressä siis. Vai käykö sille vaan aina niin, että kun sokkeli tulee maan alla vastaan, ei oikein muuta voi kuin kaivaa ylöspäin tai sivulle? Yhtä perunapeltoa ja monttua sokkelinvierusta.

Ei sekään voi olla hyvästä. En jaksa tätä, kun tuntuu että pitää kaikesta huolehtia ite. Jos ei muulla lailla niin potkia toista tekemään, kun se ei ite saa alettua.

Syksylle se suunnittelee Lapin reissua, vuokratulla matkailuautolla. Koko perhe. Koulujen jo alettua. Esikoinen sanoutui irti heti, kuopus oli iloisesti tulossa, ettei tarvi käydä koulua. Olin ensin ihan mukana, mutta sitten aloin miettiä, että jos reissu kestää yli viikon  niinku olis tarkoitus, niin se on aika paljon aikaa olla pois koulusta. Opiskella itekseen jotain matematiikkaa, josta ei ymmärrä kukaan mitään että vois auttaa. Ja miten esikoinen yksin pärjää, koulussa ja  kaupassa käy ja saunan lämmittää, miten? Kulkemiset on ongelma täällä maalla, junavuorojakin on vähennetty, ja vaikka tyttö kiukaaseen osaakin laittaa tulet, niin ei ne aina tahdo oikein syttyä. Aika paljon sälytetään niskaan sille. Tosin sen ikäisenä minä jo asuin omillani, mutta pääsin sentään suihkuun ja olin julkisten kulkuvälineiden ulottuvissa.

Viimeyönä valvoin parisen tuntia ja stressasin kaikkea siihen reissuun liittyvää. Rahaa, koulua, lapsen yksinoloa, mitä jos tulee porokolari tai toisen omistama auto muuten hajoaa, mitä jos joku meistä eksyy tunturiin eikä siellä ole matkapuhelinkenttää, miten jaksan päiväkausia vaan sitä toisen valokuvaamista - se on se perimmäinen syy lähteä... miksen voi vain iloita? Viis veisata siitä, mitä ehkä mahdollisesti voisi sattua?

Sen aika

Nimittäin pajunpunonnan. Vähän huonosti on kyllä pajua täällä tienpientareilla, kesällä ja syksyllä kalusivat ne niin puhtaiksi. Ja viitseliäisyyttäkin puuttuu. Pihalta oon keränny ja vähän radanvarrelta. Tänään vietin ihmeen paljon ulkona, oli lämmin ja haravoimaankin pystyi kovassa tuulessa, kun lehdet oli märkiä. No en haravoinu kuin tosi pienen pläntin... 3/8 tai 2/8 viime keväänä istuttamistani pajuista on heittänyt henkensä. Keltapaju ei oo näköjään kovin vahva lähtemään pistokkaasta - siitähän kuoli alun alkaenkin suurin osa, kun tein sitä aidannetta. Kymmenennen linnunpöntön ripustin.

Lahdentakaisissa luontokameroissa ei oo tänä vuonna sitä töönekurgia l. mustahaikaraa, jota oli niin hauska seurata. Tai siis niitä oli hauska seurata. On siellä merikotka ja hirvikamera ja mäyränpesän ulkopuolella oleva kamera, hallihylkeitäkin näin tänään rannalla köllöttelemässä. Siis kameran kautta tietysti.

Sitruunaperhonen näkyili, kun oltiin lenkillä. Tää on paras otos siitä :)

Postia hakiessani meidän ja naapureiden postilaatikot yllätti ulkonäöllään:

Siinä olikin joku käynyt vähän siivoamassa katua, vaikka luulin sen jo siivotun. Tai jotain. Tältä kuvittelen näyttävän siinä sanonnassa "rapatessa roiskuu". Ihan oli kuin rapninkia olis roiskittu. No, vettä satoi sitten illemmalla ihan kunnolla, ehkä se vähän liotti noita rapoja. Ainaki mun auto näyttää taas melkein puhtaalta!

Pyykätäkin ehdin. Tässä lasten käytössä olevat housut:

Meleko ykstoikkosta värimaailmaa. Mutta käytännöllistä. Paitsi ei näillä rapakeleillä koirien kans, joita ei ole opetettu olemaan hyppimättä jalkoja vasten. Kivoja tassuprinttejä sitten.

Peipposet niin kovasti laulelee. Kurkiakin kuulin. Eilen nähtiin peura, joutsenia, kurkia ja töyhtöhyyppiä, kun vietiin tytön poikakaveri koulusta kotiin. Siellä niitä elukoita aina näkee, pääsiäisenähän mie näin ketun kun tulin tyttöä viemästä sinne.

Sortunut

“Have you ever noticed when you’re driving,” the comedian George Carlin commented, “that anybody driving slower than you is an idiot, and anyone going faster than you is a maniac?”


En jaksanut kahlata koko juttua läpi, mutta osui kyllä. Tosin tuossa autoilujutussa en kyllä ehkä ihan noin ajattele :) jos joku menee ohi, niin sillä nyt vaan on kiire tai se haluaa ajaa silleen, ettei ketään oo edessä. Ohittajista pöyristyn lähinnä silloin, kun ne kaahottaa ohituskieltoalueella ohi.
Hauska efekti oli, kun kopsasin tekstistä tuon liittämäni pätkän, tuli siihen viereen sellanen puhekupla, jossa se oli ja sanottiin "tweet this quote" ja "share this quote". On se tehty helpoksi, en nyt vaan oo twitterissä.

Viikonloppuna bongasin monta lintua. Perjantain kuvausreissulla eräässä paikassa oikein listasin puhelimeen kaikki niillä jalansijoilla kuulemani/näkemäni linnut - tosin en tajunnut että se pitää jotenkin tallentaa ja se hävisi. Seuraavassa lista, sen voi hypätä yli jos ei kiinnosta:

Kiuru, kurki, kottarainen (mies näki kuovin, en ole varma oliko sen ääni kottaraisen tuottama), kuusitiainen, talitiainen, töyhtöhyyppä, naakka, varis, sepelkyyhky, palokärki. 

Tämses paikas

Toisessa paikassa oli tällanen sortunut hieno hirsitalo, joka pani miettimään, mikä sen oli sortanut - moni vanhemmankin näköinen hirsirakennus on vielä tukevasti pystyssä, ja tällä oli korkea kivijalkakin (tosin oli rinteessä ja tää on alarinteen puolta) että mikään maasta noussut sieni ei tule kai kyseeseen...

Tästä kyllä voi aavistaa, että laho on alkanut lattianrajasta. Vesivahinko? Tupajumi? Mutta että koko talo on rymähtänyt tuolleen...

Lapsiakin siinä on joskus asunut, päätellen tästä mäkiautosta, joka näkyi olevan talon kivijalan alla olevassa tyhjässä tilassa.

Ainakin luulis olleen hyvin tuulettuva alapohja talossa. Jostain syystä osa aukoista oli muurattu tiilillä umpeen. Sitäkin ihmettelin. Kyllä ei google anna tässä maailmassa kaikkeen vastauksia.

Nuorempi tyär kävi dogsitterkurssilla viikonloppuna (jatkuu vielä 2 seuraavanakin) ja sillä on kauhea koiranpentukuume, haluais että teetettäis jommallakummalla mejän koirista pennut. Olishan sellaset ihania, mutta ei siinä oo mitään järkeä. Ei ne oo mitään rotunsa valioyksilöitä, joiden pitäisi ehdottomasti jättää jälkeläisiä - toisaalta ne vaikuttaa kyllä terveiltä (silmät on oikein todistettukin terveiksi) mitä ei monikaan rotunsa ns. valioyksilö ole. Näiden koirien siskollakin on teetetty pennut, vaikka sillä on lasiaisen rappeuma, mitä rodun piirissä pidetään esteenä jalostuskäytölle. Että siinä mielessä. On se ja sen pari pentua kyllä näyttelyssäkin pärjänneet, että ei tämä suku vissiin ihan kauheekaan oo.

Toissayönä otti pattiin, kun tämä masiina herätti mut kolmen maissa. Ymmärrän kyllä periaatteessa, että katuja ja teitä puhdistetaan hiekasta yöllä, kun on vähän liikennettä, mutta sitä en ymmärrä, mikä oikeus niillä on tulla ihmisten talojen viereen noilla välkkyvävaloisilla koneillaan, tyhjäkäynnillä roplottaan toista tuntia niin ettei saa nukkua. Työn määrääjä luultavasti nukkui jossain muualla tyytyväisenä, kun tällaisen hienon jutun keksi, kun eihän maalla asu ketään. Siellähän voi mellastaa yölläkin. Paitsi että tuon ajaja ei kyllä tehny mitään tuolla koneella, antoi sen vain käydä tyhjäkäyntiä. Pari kertaa siirsi sitä muutaman kymmenen metriä. Peruuttelikin vähän silleen että kuulu se kiva PIIP PIIP PIIP -ääni. No, löysin keskeneräisen käsityön ja tein sitä. Mieluummin olisin nukkunut, koska voimat loppui sitten seuraavana päivänä kesken, ja jäi käymättä lenkillä koirien kans. Tänään sitten, on hienompi päiväkin.

Kevättä

Mies oli vapaalla perjantain, ja mehän sitten taas ajeltiin kuvattavaa etsimässä. Jahka tyär oli viety poikakaverinsa kanssa niille; koeviikko alkoi taas, ja on vain pelkkä kokeen teko eikä muuta koko päivänä. 

Keravanjoella oli telkkiä, ainakin kolme koirasta ja oli yksi naaraskin.

En oo ennen nähny niin läheltä telkkäkoiraan soidinta, oli se hauskan näköistä.

Pieni koski samaisessa joessa, olisko osa Niinikoskea. Kartassa se nimi on hieman alemman kivikon kohdalla. Vesi oli korkealla ja koskikarakin siellä vielä hyppeli.

Hanhia ja joutsenia. Iso hanhiparvi tuli paikalle tuossa katsellessa. Se oli niin suuri, että ei pystyny laskeutuunkaan kerralla, vaan peräti kolme kertaa piti ottaa uudestaan ylös ja tehdä kaarros; joka kerta vain osa pääsi laskeutumaan. Joutsenet kattelee kaula pitkänä sitä touhua.

Kytäjärvi näytti tältä:

Mie en olis tuonne kävelemään lähtenyt, vaikka olis vähän maksettukin, ainakaan ilman kelluntapukua, mutta kyllä siellä jotain pilkkijöitä liikkui vieläkin.

Golfkentällä oli hienoja maisemia ja isoja vanhoja puita... 

Löysin muutaman sembramännyn kävyn ja ajattelemattomuuksissani pistin taskuun... no siellä oli myös puhelin ja kamera, ja arvatkaa vaan, oliko ne sitten pihkassa...

Muutenkin jotain outoa puhelimelle tuli - latasin sen täyteen n. klo 15, en soitellut ja pienen karttasession jälkeenkin laitoin automaattipaikannuksen pois, ja ainoa, mikä tietääkseni oli päällä, oli mobiilidata, joka nyt aina hiukan syö virtaa, vaikkei mitään tehdäkään. Okei, lähetin muutaman kuvan messengerin kautta, ja jonkun viestin vaihdoin kuopuksen kans. Aamulla ihmettelin, mitä ääniä puhelin pitää; siinä oli virtaa enää 12% ! Ei millään tuollaisessa käytössä mennä niin vähiin, jos edellisestä latauksesta on 17 tuntia! Sain vinkin käynnistää uudelleen, katsotaan auttaako.

Mutta kesärajoitukset on tullu maantielle. Tuntui ihan mukavalta pistellä satasta tuolla pienellä pätkällä kylälle, minne vein kuopuksen ja kaverinsa dogsitter-kurssille. Kuiva, suora ja tyhjä tie, mikäs siinä on ajellessa. Nyt tietenkin joudun kolariin kun haen tytöt. Tai jotain muuta kauheaa sattuu. Mies on kuvaamassa, kuinkas muuten...