sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aamussa

Eilinen meni tylsästi melkein kokonaan tietsikalla... yritin etsiä erästä tekstinpätkää satojen joukosta - itse asiassa tuhansien - varmaan kuus tuntia (ei putkeen kuitenkaan) sitä löytämättä, joten tämän päivän aloitin lähtemällä lenkille vallan ennen aamiaistakin. Tein leivän taskuun siltä varalta, että tulee nälkä ja verensokerit laskee ennen kuin pääsen kotiin. Oli ennustettu pilvetöntä, mutta koko maisema oli paksussa pilvessä eli sumua riitti. 

Näkyvyys oli melko heikko. Vasta puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen alkoi sumu hälvetä.

Ja taas tuli vastaan näitä:
Eli taas lähtee metsä. 
Hyvästi sitten.
Ei mullakaan olis ongelmia tuhota metsänomistajan henkireikämaisemaa ja lenkkiympäristöä, niin kauan kuin ne on jotkut muut kuin mun maisemat ja lenkkipolut. Tuollakin on ollut aina niin idyllistä. Ja kuitenkin se on silleen hoitamatonta, että korjatun puun rahallinen arvo lienee melko mitätön.

[edit: nyt valehtelin. Kyllä mulla oikeesti olis ongelmia mainitun asian kanssa...]

Aamuvarhain oli ollut hiukan pakkasta, ja maasta oli noussu tällasia jääkukkia:
Yleensä noita näkee syksyllä.

Puhuin aiemmin siitä, kun seinästä kuuluu rapinaa. Eilen huomasi toinen koirista, että kuistille unohtuneeseen rotanloukkuun oli jäänyt otus:
Joo, meillä ei oo kuistia siivottu aikoihin, ainakaan lipaston alta, ja ne rottainvaasion aikaiset loukut oli siellä edelleen viritettynä. Hirveä homeinen matoinen syötti, ja siitä tämä hiirulainen oli sitten ollut kiinnostunut... tai mikä lie. Äkkiä ja tehokkaasti oli kyllä henki lähtenyt, kun loukku on rotalle tarkoitettu. Ja äkkiä meni parempiin suihin, kun vein roskiksen kannelle, vaikka oli ihan päivä eikä lintujen ruoka-aikakaan. Onneksi koira huomas ja osoitti, ennenkuin raato alkoi mädätä.

Pari päivää sitten kuopus oli yksin kotona, kun se oli saanu katsella ikkunasta tragediaa; haukka oli saanu saaliikseen harakan, joka huusi hädissään haukan painaessa sitä maata vasten, ja toinen harakka  oli tullu ja hyökänny haukan kimppuun niin, että se oli häirittynä joutunu luopuun saaliistaan. On sen harakan täytyny aika kovat vauriot saada, haukan kynnet on melkoiset aseet. 

Nyt taidan mennä pihalle hommiin, kun aurinkokin kerran suvaitsee paistaa.

6 kommenttia:

  1. Meilläkin on nätti päivä, täytyy lähteä vähän kävelylle ja tepastella sitten pihalla katsomassa kevään merkit.

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie koitin katella, mutta juuri mitään ei vielä näy. Niin pieniä vihreitä alkuja, ettei tiiä mitä rikkaruohoja ne on...

      Poista
    2. No ei meilläkään vielä just mitään ollut. Mitä nyt vähän kurkkii sipulikukat ja raparperi. Mutta kyllä ne pitää katastaa ;-)

      Poista
    3. Ja yhtäkkiä onkin kesä.

      Poista
  2. Varsinainen tragedia teillä ollut haukan ja varisten kanssa. Luonnossa noita näkee aina joskus.

    Me kävimme aamulla, läksimme ennen kahdeksaa, parin tunnin lenkillä, eikä sumusta tietoakaan. Aurinko paistoi koko lenkin ajan. Niin erilainen oli aamu täällä. Onneksi muistin aurinkolasit.

    Hyh mikä otus, onneksi koira näki ettei ruvennut haisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näistä hyväkuonoisista on aina toisinaan hyötyäkin :) tokihan ihmisen nenäkin tuollaisen haistaa, mutta se edellyttää sen mätänemisen alkamista. Ja sittenkään ei ehkä pysty paikallistamaan...

      Poista