Hävytön

No niin, sen siitä sai kun söi tomaattia paljon - eilenillalla oli kitalaki ihan kipee ja haavoilla. En mie allerginen ole, mutta jonkinlaista herkistymistä lienee tomaatin lisäksi esimerkiksi banaanin ja kiivin kohdalla. Kahta kiiviä ei oikeastaan voi syödä ilman, että suu tulee kipeeksi.

Tänään on sitten taas soppapäivä. Ei salaattia ainakaan vielä.

Princekin sitten otti ja kuoli tuossa muutama päivä sitten. Salaliittoteoreetikoiden parissa on kuohuntaa asian tiimoilta; Prince kun oli kemikaalivanoihin uskovia. En varsinaisesti ollut mikään Prince-fani, mutta kuuluihan sen musiikki vahvasti siihen 80-lukuun, jolloin elin nuoruuttani ja musiikki oli tärkeää. Jokunen hyvä biisi pääsi hitiksi asti, ja nyt kun katsoin Ylen Areenasta konserttiohjelman vuodelta 1987, mietin että näin vanhempana tuo musiikki olis enemmän iskeny.

Mutta ne Princen kengät! Ei hyvää päivää. Miten kukaan voi tanssia ja hyppiä ja pyörähdellä semmoset korkokengät jalassa?!

Kuva ryövätty googlen kuvahausta. Oma kuva, joka on napattu telkkarin ruudulta puhelimella on melkolailla huonompi, mutta laitan tähän...

Otin sen tytölle, joka oli ulkona, mutta jota kiinnosti ennen ulosmenoa, että minkälaiset korkokengät tuolla oikein on... ei niitä järin paljon näytetty, vilaus sillon tällön, mutta ei erityisesti yritetty peitelläkään.

Pojot pojalle, että on kanttia ylipäätään ihan reiluilla koroilla kulkea, eikä millään piilokoroilla, ja hatunnosto etenkin sille sujuvuudelle, millä se niitä käytti. No ei sekään varmaan luonnonlahjakkuus ollu syntyessään, lienee monta harjoittelutuntia takana, mutta silti. Mie varmaan kaatuisin heti tuommoset kengät jalassa... jo pelkästä korkeanpaikankammosta.

Mutta hei! Nyt paistaa aurinko! Ainakin välillä. Eikä sada! Hurraa! Ennen kuutta vielä kuulin rankkasateen äänen, ja unet karisi, kun olin kuulevinani "plip, plip" -ääntä niinku vettä olis tippunu sisään (meillähän sillon joskus tuli kovalla sateella vesi sisälle piipun juuresta, ennen kattoremonttia). Paikansin äänen miehen nenään - luultavasti, koska se ehti loppua ennen lopullista varmistusta - mutta helpotuksesta huolimatta uni ei enää tullut. Nousin siis ylös aamuhommiin.

Nuorempi tyär ehti olla tunnin koulussa, kun hain sen pois (samalla kun vein vanhemman) ja mentiin psykologille. Kyllä se nyt jo kotonakin toisinaan puhua pulputtaa, etenkin koiranpennuista... jos vaan löytyis pieni kiinanharjakoirauros tai joku muu pieni, vaikka chihuahua, niin meille varmaan tulis pennut. Tai ainakin yritys. Ei se nyt just oo niin kiihkeästi sitä puhunu, mutta annas olla kun koirille tulee juoksut... ei, eihän siinä järkeä ole. Mutta eihän kaikkia asioita aina tarvi järjen kautta aatella, kai? Maailma on kylmä ja tylsä paikka, jos aina on vaan järkevä.

Meidän pihan laitamilla laulelee lintu, jota en ole saanut tunnistettua laulun perusteella. Niin kova ja huilumainen on sen ääni, ettei se voi olla mikään ihan pikkuinen, eli on rastaan-kottaraisen kokoluokkaa, ja huutelee hävyttömiä. Niinku "vit vit vit - tuu tuu" Muuntelee säettä, mutta ei viserrä niinku laulurastas, ääni on enempi musta-tai kulorastaan kuuloinen, mutta laulu ihan erilaista kuin ainakin mustarastaalla. Kulorastas ei oo niin tuttu, en tiedä vaikka olis se. Aamulla oli kovasti äänessä, samoin tässä yhtenä iltana alkuillasta, ku tarkenin itsekin olla ulkona. Menenpä kuulosteleen, laulaako se nyt...

Pyyli

Tänään on 30 vuotta siitä kamalasta sernopyylistä. Ylen puolella pääsee kuunteleen säteilymittarin rakutusta eri paikoissa ja Iltasanomissa on tämmönen video, joka on kyllä aika kauhea, vaikkei säteilyä näekään. Sepä siinä onkin, tietämättömät ihmiset ei osaa varoa kun mitään ei näy. Joku juttu oli, mitä en nyt enää löytäny, missä kerrottiin että vanhat ihmiset on muuttanu takaisin, vaikkei sais, ja joku iivani siellä selitti, että "ei tunnu missään, säteilyä pelätään turhaan, se on sataprosenttisesti haitatonta terveydelle". Kas kummaa, ettei muut oo huomannu sitä haitattomuutta! Nyt onneksi iivani kerto, niin muutkin voi lakata pelkäämästä mokomaa.

Edit: löytyi. "- En minä huomaa mitään säteilyä. Ei säteilyä ylipäätään pitäisi pelätä. Se on 100-prosenttisesti vaaratonta terveydelle."

Mutta oikeesti, eläimetkin asuu siellä ja pärjää hyvin säteilystä huolimatta. Jos ihminen ei olis niin pitkäikäinen, ei haitat varmaan oliskaan niin suuria ison, mutta ei-kuolettavan säteilyn alueella. Siksi kai vanhukset noilla alueilla pärjääkin niin hyvin, kun niiden keho ei enää uusiudu kuten nuorilla, ja DNAn muutokset ei ehdi aiheuttaa ongelmia. Tai niin suuria ongelmia kuin lapsilla ja nuorilla. [Mutu]

Kelistä. Voi jestas.

Aamun ennuste

Ei siinä tosiaan mitään, jos on vähän vilpoisaa, voi laittaa paksummin päälle. Mutta kun sitten vielä tuulee kylmästi! Pitää panna toppavaatteet ja sen päälle tuulipuku. Mutta kun vielä sataakin! Toppapuku, tuulipuku ja vielä sadepuku? No, ehkä se pitäs tuulta sen verran. Vaan onpa ikävää.

Aamulla (jolloin on otettu yo. kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta) ajattelin, että kun klo 13 on vain 30% sademahdollisuus, niin vois olla ehkä päivän ainoa hyvä tilaisuus vähemmässä sateessa ulkoiluun. Mutta pöh, nyt ennuste näyttää tältä:

Keskipäivän ennuste

Sateettomat hetket on poistunu, pisarat tuplattu, lämpötila puolitettu. Mutta huomenna iltapäivällä sitten...

En nyt muista, miten päin se ruma sananlasku iltaruskosta menikään vai oliko se aamurusko, mutta eilen illalla oli komia ruskotus:

Ja yhtenä iltana oli kuu hiukan pilvien takana, otin siitä huvikseni kuvan kaikista tehokkaimmalla zoomilla mitä pokkarista lähti, ja eikö oo ihan selvästi lintuja yöpuulla noissa puissa mun ja kuun välissä? Naakkoja voisivat olla. Kävin myöhemmin päivänvalossa katsomassa, olisko jotain männävuotisia lehtiä roikkumassa, mutta ei oo. Ihan puhtaita oksia vain. 

Ja helkkari, kohta lopetan tämän kevyen ruuan kuurin! Ei mitään hyötyä! Jos kevyt ruokavalio ei vaikuta painoon niin miten ei-kevyt sitten ei lihota mua enempää? Mun pitäs olla jo järkyttävä valas. Ja on tuolla maailmalla sentään paljon muakin isompia ihmisiä vielä toistaiseksi. 

Salaatti on nyt varsin tomaattipitoista, kun anoppi toi avustuskassin, jossa oli ainakin kilo tomaatteja, ellei enemmänkin, ja meillä oli omiakin reilun salaatillisen verran... sitten oli paprikaa, kun en oo saanu sanotuksi, että meillä ei kukaan syö paprikaa. Mies saattais ruuassa syyä, mutta sitten sitä ruokaa ei muut söis. Ja amerikansalaattia, just kun olin oikein täyttäny varastot... mutta eipähän lopu kesken heti. 

Tekee mieli pullaa! Lättyjä! Kermavaahtoa! Suklaata!

Kummitus

Hyvin vaihtelevaa keliä. Ja blogger käänsi kivasti ton kuvankin kyljelleen, mutta eipä haittaa.

Siinä on vaihtelevasti paistavan auringon heitttämät varjot porkkanannaateista, jotka kasvaa porkkanankannoista, jotka on laitettu märkään multaan.

Tässä kuva oluttölkin heittämästä heijastuksesta. Alkoholiton olut, huomattakoon. Sekin varmaan huomataan, ettei mulla oo mitään järkevää tekemistä/kuvaamista? :)

Ulkona on anteeks vaan ihan helvetin kalseaa. Tuulee luihin ja ytimiin, pitäs olla vallan jotku talvikamppeet päällä. Mulla on vielä pitkät kalsarit ja polvisukat ja silti palelee. En tohtinu ees salaattia tehdä ruuaksi, kun aattelin että jäädyn jos syön sellasta. Iltapäivälle luvattu hieman lämpimämpää ja hieman vähemmän sadepilviä, lykkään kävelyreissun sinne. Tai onhan se jo nyt pikkuisen iltapäivä... Viime yönä satoi rankasti, useamman kerran herätessäni kuulin sadeveden ääntä katolta. Oli kelivaroitus, ennustettu räntäsadetta ja ehdin jo iltavuorossaolevaa miestäni pyytää viemään tyttö aamulla kouluun paremmilla kesärenkaillaan, mutta jo siitä sateen äänestä arvasin, että ei tuu räntänä. Ei kuuden jälkeen ainakaan ollu mitään maassa, kun nousin ylös. Koirat patisti ylös; niillä oli hätä kun eivät illalla siihen sateeseen lähteneet asioitaan toimittaan. 

Tytär - se toinen - lähti tosiaan lauantaina aamupäivällä kaverinsa kanssa Helsinkiin, eikä oo sen jälkeen näkynyt. Olivat kävelleet keskustasta Lintsille asti - se oli lauantaina ekaa päivää auki - ja käyneet ainakin vuoristoradassa ajelemassa, ja sitten se oli menny kaverille peräti kahdeksi yöksi. On mulla nyt ollut rauhaisaa. Rauhassa saanu olla väsyny. Vähän poutahetkinä tehny pihalla jotain. 

Samainen tytär muuten noin viikko sitten tuli sisään pyöräilemästä ja hämmästyi kovin, kun näki minut sisällä. Se oli nähny isänsä, joka ajoi vastaan (meni käymään lähikaupalla) ja sen kyydissä punatakkisen naisen, joka vilkutti kauheasti. Takapenkillä, vaikka auton penkit oli kaadettu kun kyydissä oli vielä renkaat vaihtotyön jäljiltä. Myöhemmin illalla kun kerrottiin miehelle asia, niin sitä ihan puistatti kauhusta, sanoi että olisitte voineet jättää kertomatta. Tyttö ajatteli nähneensä minut, ja mie ajattelin mun äitiä, joka oli pyöriny mulla paljon mielessä, ja aina nähdessäni punatakkisen mummelin tuolla kylällä olin näkevinäin äidin. Sillä oli punainen talvitakki. 

Tällä tytöllä taitaa muutenkin olla semmonen näkemisen ja kokemisen "lahja" tai "taito", mitä ei kaikilla oo. 

Ja mun täytynee kuitenkin vielä viedä yksi talipallo tuonne telineeseen, kun siinä käy noita syöjiä. Punarintakin, en muista ennen nähneeni punarintaa talipalloa nokkimassa. Tiaisia ja pikkuvarpusia käy siinä myös. Tyhjentynyttä maapähkinäautomaattia käyvät kans kattelemassa, mutta pähkinöitä tuskin enää ostan. Siellä on pohjalla niitä pieniä muruja vielä, mitä lie pähkinänalkioita, joita on siellä pähkinänpuolikkaiden välissä toisessa päässä, siksi en oo ottanu vehjettä vielä pois. Kai se tämä kylmyys jähmettää ötökät, ettei ruokaa löydy luonnosta niin helposti. 

Eilen haravoidessa näin yhden maakiitäjän, että kyllä ne öttiäiset hereillä on. Mieki haluaisin olla, en tajua tätä väsymystä. Toissailtana otin melatoniinitabletin, kun en halunnut edellisen yön toisintoa, ja eilen mietin, voiko se väsyttää vielä seuraavana päivänäkin. Mutta tänäänkin väsyttää, vaikkein eilenillalla ottanu melatoniinia. En edes sitä inkivääriolutta saunan päälle. Pitäs olla mielekästä tekemistä, ja onkin sitä, mutta kun se ei vain tunnu  mielekkäältä. Pöh. 

Mutta kirja on pysynyt taas kädessä. Läckbergin Merenneitoa en jaksanut, mutta Maigretin kootut kertomukset on mukavia pikku novelleja, joita jaksaa. Oon Simenonin Maigret-kirjat lukenu jo moneen kertaan, mutta nämä on mulle uusia. Se 30-luvun Pariisin nuhjuinen ilmapiiri on kiehtova.

Sushia

Koirat makoilee epämääräisessä pyyhe-viltti-ym. kasassa, mutta niillä on uudet kesäpaidat päällä. Teki mieli virkata, ja mitä muuta virkkaisin kuin koirille puseroita. Tuli ihan hyvät, ehkä vähän kiristää lahkeenreunat rinnan kohdalla. Tänään onkin Koiran päivä.

Rasti seinään; mies ehdotti eilen ulkona syömistä! Miehän olin tietenki mielissäni. Käytiin taas siellä sushipaikassa, missä saa kaikkee ja mie söin sushia ja nigiriä, ja paahdettua porsasta hapanimeläsoosissa ja nautaa soosissa, missä oli punaista currya ja kookosta. Nam. Painon mittaamisen jätin eilen (ja tänäänkin) aamulla väliin, ku olin niin tympiintynyt, mutta päivällä käväsin vaa'alla ja sepä näyttikin yhtäkkiä kilon pudonneen. No, eiköhän tullu mässäillessä takaisin kun ostin kaupasta vielä jätskin jälkkäriksi.

Lähetin sillon alkuviikosta siskolle sen synttäripaketin, ja vähän aloin ihmetellä, kun ei se kuitannu sitä mitenkään. Piti jo kysellä, onko se saanukaan sitä, oli kuulemma vielä Matkahuollossa. Että se siitä nopeasta kuljetuksesta, kun ei hae pakettia sitten pois. Oli vain ihmetelly, kun ei ollu tilannu mitään.

Tyärtä pitää lähtee hakeen poikakaverilta. On tympiintyny huutaviin "kakaroihin" eli pojan siskon lapsiin... vaikka ne "kakarat" kuulemma kovasti tykkää mejän tytöstä. Ei se anna niiden tietää, kuinka inhoaa niitä ♥ Toinen tyär on vielä yhen yön kaverillaan, menee sieltä suoraa kouluun.

Kukkii

Kevätlinnunsilmä

Näsiä

Aamukuurainen ainokainen lumikello, joka on tänä keväänä noussut. En tiedä onko myyrä syönyt vai talvi tappanut, vai ovatko muut vain niin paljon myöhässä tähän verrattuna. Yksi krookus kukkii talon eteläseinustalla.

Tässä välissä käväsin koirien kans pienellä kävelyllä lähimaastossa, ja bongasin kevättaskuruohon naapurin seinustalta.

Tummia pilviä häälyi ympärillä ja välillä ripsi vettäkin, ja kun oli ennustettukin sadetta, niin en tohtinut kauas lähteä... sopivasti kun reitin valitsee, niin tässä pystyy sellasen kahden ja puolen kilometrin lenkin tekemään ilman, että on kotoa kauempana kuin ehkä 700 metrin päässä. Tarvittaessa monesta kohtaa pääsee aika äkkiä kotiin, jos alkaa taivaalta tulla akkoja äkeet selässään. Tai kauhea räntämyrsky.

Ei kyllä tosiaan taas oo meillä pitäny ennusteet ollenkaan, yhtään ei oo voinu suunnitella asioitaan sen mukaan. Tosin eilen oli niin vaihteleva keli, että keskimäärin ehkä pitikin paikkansa, paitsi ettei tullut sitä rankkasadetta, mitä piti olla lähes koko päivän.

Tytöt on omilla teillään ja mies kuvaamassa, mie pistin uuden tiskikoneen päälle ensimmäistä kertaa. On se ehkä hiukan äänekkäämpi kuin vanha, mutta vanhassahan oli sellanen levy edessä, kun oli "naamioitu" samanlaiseksi kuin muu kaapisto. Integroitu hienosti sanottuna. Se levy varmaan hiljensi aika paljon louskutusta. Mutta hitto; ohjelma kestää kolme ja puoli tuntia! Tunnin enemmän kuin edellisellä, ja sekin oli minusta paljon. Meillä kun ei jätetä koneita yksin toimimaan kun lähdetään pois kotoa (no mie joskus joudun, kun en tuu aatelleeksi) niin se on pitkä aika ootella, jos on jonnekin meno. Saa siihen jonkun vario speed - ohjelman, joka puolittaa ajan, mutta se taas vie sitten saman verran enempi energiaa ja vettä.

Jaa, se näyttää rukanneen tuota kuluvaa aikaa (käsikirjan mukaan se muokkaa ohjelmaa astioiden likaisuuden perusteella) vartin lyhyemmäksi.

Oon nukkunu huonosti ja väsyttää sekä mieli on matalalla. Mies herätti minut yöllä nukkumaan tullessaan ja sai mut niin kiukkuseksi, että tulin alakertaan lukemaan Maigretin koottuja kertomuksia.

Syy kiukulle oli se, kun känniläinen kyseli mun mielipidettä (keskellä yötä, kesken mun unien!) suunnitteilla olleesta vakuutuksesta ja hoki että vakuutustarjoukseen on merkitty minun henki- ja tapaturmavakuutus, ja sen mielestä se oli selvä juttu että se myönnetään, kun siinä kerran se tarjous on, eikä muka mitään terveysselvityksiä tarvi. Kun ei kukaan ollu sellasesta puhunu.

Mie taas tiedän, että tuollaisiin kuuluu aina se terveysselvitys, ja tiedän myös sen, että kun laitan siihen diagnoosini, on selvää ettei mulle myönnetä minkäänlaista vakuutusta. Ei ainakaan henkivakuutusta. Herra kaljapää oli eri mieltä, jankutti vaan sitä yhtä ja samaa. Vastaväitteet kyllä hiljeni nyt aamupäivällä, kun luin netistä hieman ohjeita. Ihmetteli vain, että kumma kun eivät puhuneet semmosesta, mutta sehän on niin itsestäänselvä asia. Ja lukee ehdoissa, jos viitsii lukea. Aikoi kyllä kysyä asiaa, mutta selvähän se on. Toki vakuutusyhtiö mielellään ottaa neljännesvuosittain vakuutusmaksun vaikka minkälaisesta vakuutuksesta, mutta jos jotain sattuu ja korvata pitäs, niin mitään ei korvaa koska masennus. Masentuneet on yhteiskunnan turhaa sakkaa ja täysin käyttökelvotonta mihinkään. Paitsi ehkä maksamaan. Joku kuningaskuluttajan juttu löytyi, missä ihmiselle ei ollu korvattu edes poskiontelontulehduksen hoitoa, koska se oli käyny psykoterapeutin vastaanotolla. Oli joku hoitokuluvakuutus se. Irtisanottiin, koska masennus ja siitä johtuu poskiontelontulehduksesta lähtien kaikki vakuutusyhtiön mielestä.

Mies tyypilliseen tapaansa käänsi asian sitten niin, että mun mielestä kaikki vakuutukset on ihan turhia ja niistä ei koskaan korvata mitään... !!  ...??

Salaatti

Se dunne, kun väännät salaattia ties monettako päivää, eikä paino putoa mihinkään.

Ei vaines, hyvää salaattia tuli. Vaikka tosiaan, se paino hutkahti sillon alussa pari kolme kiloa siihen samaan, missä se on ollu nyt aikasen kauan (ennen tuota noususuhdannetta, joka aiheutti painonhallintakohtauksen) eikä liiku enää. No ylempänä kävi kilon verran välillä, mutta siitä ei putoa.

Tosi tylsää rajoittaa syömisiään, kun siitä ei tule mitään palkintoa...

Heräsin aamulla uneen, että tuli kauhea vesivahinko ja katosta tippui vettä olohuoneeseen. Se nyt vielä puuttuis. Halkokuorma tuli eilen - kun myyjä oli ensin kaks kertaa lykännyt sovittua tuomista - ja rontattiin ne isännän kans sisätiloihin. Mies teki kyllä suurimman työn, mutta sain mieki selkäni kipeeksi ja olon raadoksi, ja  uni maittoi. Maittais muuten nytkin - kävin melkein tunnin lenkillä koirien kans uusissa maisemissa. Tuolta isommalta kylältä löytyi taas ihan käymätöntä seutua, löytyi vinoja mökkejä

 ja muuten outoja rakennuksia (mihinkähän tarkoitukseen tämä on tehty?)

 ja sellanen talo, jonka haluaisin :) Siitä en ottanu kuvaa, mutta näin jo talon vieressä olevan pellon minilehmien laidunlohkoina ja aitan kesävieraiden käytössä. Sitten vois kutsua oikein vieraitakin, kun olis kunnon paikka majoittaa niitä. Ainoa haittapuoli oli radan läheisyys, mutta kaipa siihen tottuis.

Kurjaa keliä luvassa ja nyt on pari aurinkoista tuntia, pakko mennä ulos, vaikka väsyttää. Nyt olis ollu hyvä niitä puita rontata sisälle, eilen ei ollu, ku tuli vettä ja räntää. Puitakin oli vähemmän, mistä oli maksettu, ja oli ostettu kuusta ja koivua ja maksettu niistä, niin oli varmaan kokonainen ison haavan runko pätkitty sinne sekaan muka kuuseksi. Varmaan kuvitteli, ettei me eroteta puulajeja, varsinkin kun siitä haavasta oli kuori irronnut, joku ylivuotinen tuulenkaato niinku tuntu olevan muutkin puut, toukankaivertamia. Ei siinä muuten mitään, mutta hinta on haavalla pienempi kuin kuusella. Kyllä mies reklamoi, mutta saatu alennus oli sen verran pieni, että toista kertaa ei varmaan tuolta osteta. Homeisiakin olivat.

Vaan eiköpähän tuolla riitä hommaa ilman puitakin. Nokko.

Väsymys

Ei oo ees mitenkään erityisen matala ilmanpaine, ja silti väsyttää jo monetta päivää putkeen. Tai tulee semmosia väsytyskohtauksia, että ainoo mitä tuntuu jaksavan, on mennä nukkumaan. Just nyt on sellanen, kun kävin koirien kans kävelyllä ja puuhastelin pihalla ja sitten tulin sisälle ja söin. Osasyy voi olla viimeyön valvominenkin, kun koirat oli levottomia ja syykin selvis, kun hiiri meni loukkuun ja teutaroi ja huusi siellä niin, että miehen piti käydä lopettamassa eläin. Oli hirveää.

Toissapäivänä viidestä lähtien oli väsy, mutta kun aloin rakennella MyHeritageen sukupuuta, niin innostuin niin, että väsymys karisi. Pari serkkuakin näkyi rakennelleen puita, mutta jotta vois niitä yhdistellä, niin pitäis maksaa... toisen serkun kautta hiukan viestiteltiinkin mm. sukuaiheesta, ja se tiesi kertoa, että mun osuus meidän isovanhempien kuolinpesästä on kolmasosa neljän hehtaarin kuudesosasta :) mun laskutaito ei riitä laskemaan, montako neliötä surkeaa jänkämaata se osuus todellisuudessa on... mutta joo, sain mie sinne yli 90 ihmisen sukupuun rustattua. Ihan hauskaa touhua. (edit: tässä ohessa keskustelin siskoni kanssa syntymäpäivämääristä ja nyt on sukupuussa 106 jäsentä)

Eilen piti vaihtaa renkaat anoppilassa, mutta ensin mun piti käydä kuopuksen kans nuopsyllä, ja sitten lähti anoppi ja apike viemään koiraansa neljänkymmenen kilometrin päähän kynnenleikkuuseen, vissiin eläinlääkärille. Musta on käsittämätöntä, että ihmiset ei osaa leikata oman koiransa kynsiä. Joka tapauksessa se oli jo lähempänä seitsemää, kun tulivat takaisin, mulla oli väsytyskohtaus ja isäntä onneksi sitä mieltä, että ei enää lähdetä kun silläkin oli aamulla aikainen nousu töihin ja niissä renkaanvaihtohommissa usein tulee jotain odottamatonta (onko se odottamatonta, jos tietää että sitä usein tulee?) eikä se suju niinku pitäs. Tänään EHKÄ uusi yritys, tosin sunnuntaiksi luvattu halkokuorma tuleekin vasta tänään, ja toivoa sopii että ehditään kotiin ennen sitä.

Toivoa sopii myös, ettei ihan hirveästi sada justiin sillon, kun renkaita vaihdetaan. Tai kun puut tulee.

Pakkasin äsken siskolle punomani kolme "linnunpesää" liiteristä löytämääni laatikkoon, siskolla on kyllä jo huomenna synttärit mutta ajatus lienee tärkein. Laitan rohjon matkahuollon mukaan tänään. Postia en kannata, rikkovat kuitenkin ja toimittavat perille vasta ensviikolla.

Sitruunapuu on saanut vapaan kasvatuksen viime aikoina, ja on ryöpsähtänyt lampun yli reilusti. Kohta tulee katto vastaan. Vähän se on epäesteettisen näkönen kasvustoineen. Huomaa vieressä keltaisessa purkissa taaperoikäinen sitruunapuu. Ja toisella puolella näkyy se mukava sähköinen oksasaha kaiken roinan seassa :)