maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kummitus

Hyvin vaihtelevaa keliä. Ja blogger käänsi kivasti ton kuvankin kyljelleen, mutta eipä haittaa.


Siinä on vaihtelevasti paistavan auringon heitttämät varjot porkkanannaateista, jotka kasvaa porkkanankannoista, jotka on laitettu märkään multaan.
Tässä kuva oluttölkin heittämästä heijastuksesta. Alkoholiton olut, huomattakoon. Sekin varmaan huomataan, ettei mulla oo mitään järkevää tekemistä/kuvaamista? :)

Ulkona on anteeks vaan ihan helvetin kalseaa. Tuulee luihin ja ytimiin, pitäs olla vallan jotku talvikamppeet päällä. Mulla on vielä pitkät kalsarit ja polvisukat ja silti palelee. En tohtinu ees salaattia tehdä ruuaksi, kun aattelin että jäädyn jos syön sellasta. Iltapäivälle luvattu hieman lämpimämpää ja hieman vähemmän sadepilviä, lykkään kävelyreissun sinne. Tai onhan se jo nyt pikkuisen iltapäivä... Viime yönä satoi rankasti, useamman kerran herätessäni kuulin sadeveden ääntä katolta. Oli kelivaroitus, ennustettu räntäsadetta ja ehdin jo iltavuorossaolevaa miestäni pyytää viemään tyttö aamulla kouluun paremmilla kesärenkaillaan, mutta jo siitä sateen äänestä arvasin, että ei tuu räntänä. Ei kuuden jälkeen ainakaan ollu mitään maassa, kun nousin ylös. Koirat patisti ylös; niillä oli hätä kun eivät illalla siihen sateeseen lähteneet asioitaan toimittaan. 

Tytär - se toinen - lähti tosiaan lauantaina aamupäivällä kaverinsa kanssa Helsinkiin, eikä oo sen jälkeen näkynyt. Olivat kävelleet keskustasta Lintsille asti - se oli lauantaina ekaa päivää auki - ja käyneet ainakin vuoristoradassa ajelemassa, ja sitten se oli menny kaverille peräti kahdeksi yöksi. On mulla nyt ollut rauhaisaa. Rauhassa saanu olla väsyny. Vähän poutahetkinä tehny pihalla jotain. 

Samainen tytär muuten noin viikko sitten tuli sisään pyöräilemästä ja hämmästyi kovin, kun näki minut sisällä. Se oli nähny isänsä, joka ajoi vastaan (meni käymään lähikaupalla) ja sen kyydissä punatakkisen naisen, joka vilkutti kauheasti. Takapenkillä, vaikka auton penkit oli kaadettu kun kyydissä oli vielä renkaat vaihtotyön jäljiltä. Myöhemmin illalla kun kerrottiin miehelle asia, niin sitä ihan puistatti kauhusta, sanoi että olisitte voineet jättää kertomatta. Tyttö ajatteli nähneensä minut, ja mie ajattelin mun äitiä, joka oli pyöriny mulla paljon mielessä, ja aina nähdessäni punatakkisen mummelin tuolla kylällä olin näkevinäin äidin. Sillä oli punainen talvitakki. 

Tällä tytöllä taitaa muutenkin olla semmonen näkemisen ja kokemisen "lahja" tai "taito", mitä ei kaikilla oo. 

Ja mun täytynee kuitenkin vielä viedä yksi talipallo tuonne telineeseen, kun siinä käy noita syöjiä. Punarintakin, en muista ennen nähneeni punarintaa talipalloa nokkimassa. Tiaisia ja pikkuvarpusia käy siinä myös. Tyhjentynyttä maapähkinäautomaattia käyvät kans kattelemassa, mutta pähkinöitä tuskin enää ostan. Siellä on pohjalla niitä pieniä muruja vielä, mitä lie pähkinänalkioita, joita on siellä pähkinänpuolikkaiden välissä toisessa päässä, siksi en oo ottanu vehjettä vielä pois. Kai se tämä kylmyys jähmettää ötökät, ettei ruokaa löydy luonnosta niin helposti. 

Eilen haravoidessa näin yhden maakiitäjän, että kyllä ne öttiäiset hereillä on. Mieki haluaisin olla, en tajua tätä väsymystä. Toissailtana otin melatoniinitabletin, kun en halunnut edellisen yön toisintoa, ja eilen mietin, voiko se väsyttää vielä seuraavana päivänäkin. Mutta tänäänkin väsyttää, vaikkein eilenillalla ottanu melatoniinia. En edes sitä inkivääriolutta saunan päälle. Pitäs olla mielekästä tekemistä, ja onkin sitä, mutta kun se ei vain tunnu  mielekkäältä. Pöh. 

Mutta kirja on pysynyt taas kädessä. Läckbergin Merenneitoa en jaksanut, mutta Maigretin kootut kertomukset on mukavia pikku novelleja, joita jaksaa. Oon Simenonin Maigret-kirjat lukenu jo moneen kertaan, mutta nämä on mulle uusia. Se 30-luvun Pariisin nuhjuinen ilmapiiri on kiehtova.

6 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä vitsit vähissä. Täällä tuulee ja sataa räntää välillä kuuro. Mulla ei ollut tarpeeksi päällä kun autolla läksin. Auto hajosi ja jouduin sitten odottamaan ulkona palellen taksia, että pääsen kotiin.

    Nyt oli muuten vakuutuksesta hyötyä, se näet korvaa auton hinauksen korjaamolle. Valitetavasti ei korvaa korjauskustannuksia :)
    Nyt olen autoton muutaman päivän, syvältä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No auts! Mikäs pänni siihen iski? Se kun tuntuu olevan niin hyvän huolenpidon alaisena, ettei luulis olevan valittamista. Autolla.

      Oon monesti aatellu kans lähtiessäni, että nyt jos joutuis jalkapatikkaan ni tulis kylymä... on mulla autossa yksi fleecepusakka, mutta se ei paljon tuulessa ja räntätuiskussa auta. Saattaa olla kyllä sateenvarjokin. Ja ihan luvattoman usein jää se puhelinkin kotiin...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tunnisti tytön ja vilkutti sille :) Kieltämättä tuli mieleen, että kuolenko kohta, mutta en vielä ainakaan kuollu... onneksi olen skeptikko, ainakin jossain määrin, muuten tämmöset sais minut hermostuun.

      Poista
  3. Varmaan tyttös herkkyys on samalla lahja ja rasitus. Paljon olen kuullut noista, itellä on vain pieni herkkyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, Lapissa oli etiäisiä :) mun äiti näki enemmänkin, mie en varmaan oo niin altis. Liekö hypännyt sukupolven yli.

      Poista