Rööpetteri ja muuretteri

Eilen tuli takapakkia flunssan kanssa, ehkä se koiralenkki oli vähän liian pitkä äkkiseltään. Reidetkin oli niin kipeet, kuin olis tehny pitkän vuoristovaelluksen, ja käsivarret myös, vaikka niillä nyt en mitään tehnyt. Reidet sentään joutuu tätä ruhoa kuletteleen paikasta toiseen. Yskä oli kertakaikkiaan kamala, tuntu että tyrä tulee ja peräpukamat puhkeaa, mutta tänään tuntuu olevan taas (koputan puuta) parempi päivä. Siitä huolimatta, että heräsin aamulla ennen kuutta repivään päänsärkyyn, kuten kahtena edellisenäkin aamuna - aiemmin oon ottanu vaan migreenilääkkeen ja jatkanu nukkumista, tänäaamuna päätin kokeilla ylösnousua, ja heti tuntui paremmalta. Kumma homma sekin. Nyt ei särje ollenkaan, vaikken oo ottanu mitään särkylääkettä. Muistaakseni. Unta olisin kyllä huolinut hiukan enemmän.

Taivas oli hienon hahtuvapilviparven peittämä, kun eilen lenkiltä palasin. Sitä ennen oli ihan pilvetöntä, kuten alhaalla olevasta keväisennäköisestä metsäkuvasta ilmenee.

Lieneenkö toinen mejän koirista - se ahmatti - syöny jotain sopimatonta vai onko erinäisistä suklaan ja korvatulppien ahmimiskerroista menny maha jotenkin rikki, kun se on ollu taas sekaisin. Koiran maha, ei koira sinänsä. Sen sekaisempi kuin normaalisti :) Haissut pari päivää ja tänäaamuna ripuloi monta kasaa pihalle - olin taas tyytyväinen siihen, että on oma piha! Ei ehkä olis ehtinyt, jos olis pitäny kerrostalon kuudennesta kerroksesta tulla ulos asialle, ja vielä pukeutua säällisesti ensin. Monta lapiollista kakkalunta kävin heittelemässä pihalta pois äsken, samalla kun lisäsin autoon öljyä ja lasinpesunestettä.

Naakat istui saunan yläpuolella puun oksilla, mulkoili minua ihan selvästi loukkaantuneena ja kiroili mulle. Kyllä ne minut katalaksi piipun verkottajaksi tunnistaa, se on selvä. Mietin, miten voisin korvata pesäpaikan menetyksen - joku toisesta päästä tukittu putkenpätkä roikkumaan katon lipan alle?  Lankuista neliskanttinen valehormi? Niitä mietiskellessäni muistin, että joku - ehkä harmaasieppo tai muu pieni pikkulintu - oli tehnyt pesän jonain kesänä vanhan lasten pyörän koriin, ja huvikseni laittelin pari pyöränkoria sopiviin paikkoihin valmiiksi kevättä varten, jos vaikka joku tekis pesän. Vaikka se mustarastas, nyt kun niitä nuoria koiraitakin tässä pyörii. Meille olis ihan tervetullut semmoinen pesijä. Tosin ehkä ne ei naakasta niin naapurina pidä, että josko sille ei sitten tekohormia...

Kyllä siellä jo keväältä tuntuu! Ja tuoksuikin semmonen sulan maan tuoksu jossain kohtaa. Leikkasin maljakkoon vähän oksiakin, kun oli melkein pääsiäisfiilis.

Lidlin siemenpuuro on nyt mun suosikkiaamiainen. Ei se niin kovin puuroiseksi mene keitettäessä, mutta tykkään kun hampailla on pureksittavaa ja täysjyvähiutaleet isoja.

Tässä on heitetty vähän kuivattuja marjoja sekaan. Nam.

Ai niin, otsikko on Pengerkosken partaalla - kirjan murresanastoa. Punajuuri ja porkkana, kuten kaikki ruotsinkielestä hajulla olevat hoksaakin. Kirjassa oli surkeat kartat, lähinnä jotain käsinpiirrettyjä raapustuksia, eivätkö lie raaskinu maksaa käyttöoikeuksista. En siis päässyt selvyyteen, mikä se ystävällisen tuntuinen autiotalo on, mitä sillon vuosi sitten kuvailtiin. Olen saanut lukuintoni jumiin sen kirjan kanssa.