tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ha

Eläimiä. Niin lähellä, että pokkarin tsuumilla sai tällasen kuvan.

Purin taannoin riistakameran muistikortin. Samalla tein säätöjä niin, ettei se ota niitä muutenvainkuvia, mitä oli näköjään asetuksissa peräti kolme per vuorokausi. Ja oikaisin kellonajan. Luulin säästäneeni pari kuvaa, josta näkee miten on lumet pihalta sulanu, mutta nyt kun niitä olisin käsitelly ja pannu tänne, niin eipä löytynyt. Olen kai poistanut ne. Laitan sitten tämmösen kuvan:
Kissa.

Luin tänään jostain, että jossain päin englanninkielistä maailmaa olisi 11-vuotias poika tehnyt itsemurhan somekiusaamisen takia. En lukenut juttua, otsikko riitti tuomaan kamalan ahdistuksen ja sitten piti ihan oikein itkeäkin. Toisaalla viisiviikkoinen lapsi oli kuollut aivoverenvuotoon, kun vanhemmat olivat kieltäneet laittamasta K-vitamiinipiikkiä syntymän jälkeen, mutta se ei niin surettanut. Hyvä kun pääsi sellasten vanhempien luota pois, jotka omien naiiviuteen, tietämättömyyteen ja suoranaiseen typeryyteen perustuvien ideologioidensa takia epäävät lapseltaan nykyaikaisen terveydenhuollon. Joka sentään on vähentänyt huimasti kuolleisuutta, tuskaa ja vammautumisia. Olen sitä mieltä, että on aivan sama mitä aikuiset itselleen tekevät tai ovat tekemättä, mutta lapset pitäisi hoitaa asiallisesti, vaikka se joskus vaatiikin neulan pistämistä ihon läpi. Liian helppoa on joidenkin elämä ja historiaa ei lueta, tai ainakaan siitä ei opita mitään. 

Hyi, tulin tuota kirjoittaessani miettineeksi, mikä oli se syöpäsalva, mitä jotkut hullut käyttää ja sit ne syöpyy kauheaksi, googlasin (Cansema) ja tietenki tulin katsoneeksi pari kuvaa ja nyt oksettaa... siinä on varsin hyvä esimerkki vaarallisesta huuhaahoidosta, mihin jotkut lankeaa.

Sitten muihin asioihin. Katsoin Areenalta pari jaksoa sarjasta Arne Dahl - tai joku semmonen sen nimi oli, kirjailijan mukaan. Hyvä sarja oli, mutta jäi heti tauolle... lainasin sitten kirjastosta pari Arne Dahlin dekkaria, mutta eihän niitä jaksa lukea. Miten voi kirjallisuustieteilijä ja kriitikko kirjoittaa niin jonninjoutavaa liibalaabaa?! Ymmärrän, jos joku Patricia Cornwell tai muu todella monta osaa kirjasarjaan kirjoittanut ihminen venyttää ideoidenpuutteessa kirjaa jaarittelemalla niitä näitä, mutta ei luulis sen olevan tällä ongelma. Lainaan pätkän kohdasta, missä tulee kirjaan muutama uusi henkilö, ja näin heitä esitellään:

{Iloiset, mustat kasvot kuvaruudulla toivottivat Jorge Chavezin tervetulleeksi. Toisesta maailmasta. Kirjoituspöydän ääressä istui kaksi tukevaa hahmoa ja kohtasi vainajan katseen. Tai hieman vivahteikkaammin; aiemmin epätavallisen tukeva mies, joka oli huvennut, ja aiemmin hento nainen, jonka ympärysmitta oli väistämättä kasvamaan päin. Toinen kutistui ja toinen turposi. Ja vielä hieman täsmällisemmin: tittelistään luopunut Mr Sweden, jota kerran oli kunnioitettu tittelillä "Ruotsin suurin poliisi", nyttemmin luopunut myös tästä tittelistä, sekä Chavezin oma vaalea vaimo. Tai lakataan jankuttamasta: 
Gunnar Nyberg ja Sara Svenhagen. Ja Winston Modisane. 
Ja yksi heistä oli kuollut. Vajaat kaksikymmentä tuntia sitten. 
Se ei ollut nainen, jota Chavez suuteli kevyesti ja jonka vatsaa hän silitti. Se ei ollut myöskään mies, joka hellittämättä katsettaan Winston Modisanesta sanoi:
    - Kuinka kauan luulette pystyvänne salaamaan tuon? }

Täytynee käydä kirjastossa kohtapuoliin. Tuota toista en ainakaan avaa. 

6 kommenttia:

  1. Arne Dahlin kirjat ovat minun suosikkeja, kaikki olen lukenut. Otin nauhalle myös sarjat TV:stä ja katselin aina kun huvitti. Tauolla tosiaan nyt.

    Some on julma paikka nuorelle (lapselle) ja voi olla aikuisellekin. Useat aikuiset osaavat laittaa asiat oikaan mittasuhteeseen, nuorilla ei ole sitä taitoa vielä. Eikä sillä yksinäisyyttä voi poistaa, kun koneen suljettua on sitten entistä yksinäisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jonkunhan niitäkin täytyy tykätä lukea, kun aika suosittu se taitaa olla. Mie kaipaan toimintaa tai dialogia ennemmin kuin kirjailijan mietteitä omista henkilöhahmoistaan.

      Some on niin uusi alue, että monilla on varmasti sen lakien kanssa opetteleminen. Yksinäisyyteen ainakin tuolla ujolla tyttärellä se on jonkinlainen lääke, kun se tavallaan "pääsee pois" näistä lähiympyröistä (koulussahan ei oo ku yksi kaveri) ja juttelee paljon ympäri Suomea asuvien junaharrastajien ym. kanssa. Yöksi pistää kiinni (paitsi joskus kun valvoo, niin oon huomannu käyvän viestit katsomassa) mutta muuten on paljon puhelin kädessä. Netissä jutellaan sellaistenkin kanssa, joiden kanssa naamatusten tuskin moita sanotaan. Mulle tällanen olis aikanaan ollu hieno juttu - tosin olishan se varmasti maksimoinut sen kiusaamisenkin.

      Poista
  2. Mä en oo jotenkin edes saanut tartuttua niihin Dahleihin vaikka dekkareita paljon luenkin. Eivät vedä puoleensa ja tämän jälkeen taidan todellakin kiertää kaukaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kannata mun arvostelun perusteella jättää lukematta :) makujahan on monenlaisia. Mun maku on erittäin suppea ja epäluuloinen, ja lisäksi se riippuu ajankohdasta. Joskus olen avarakatseinen ja hyväksyn uuden kirjan, joskus on pakko vaan kahlata vanhoja moneen kertaan luettuja. Joskus menee tietokirja, joskus historia, ja siihen väliin on huono yrittää mitään dekkaria...

      Poista
  3. Karvinen käyny tejän pihalla :) Olen ehottomasti lasten rokotusten kannalla! Syvämeen sattuu nuo kiusaamisjutut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan (tietääkseni) punaisenkirjava, niinku Karvinen... noi silmät on kyllä hassut.

      Ja hyväähän ne kai tarkoittaa ne rokotustenkieltäjät, mutta vain väärin perustein. Uskovat jotain höpöhöpögurua mieluummin kuin kuivan kliinistä tiedettä.

      Poista