perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kevään merkkejä vähänlaisesti

Eilenkö se oli, kun panin kameran taskuun ja lähdin etsimään niitä kevään merkkejä. Yhden sinivuokon löysin! Yhden ainoan. Edes lehtiä ei juuri näkynyt. Liekö ahnaat poimijat saaneet viimeinkin ne hävitettyä.
Oravallekin maistuu lintujen pesintää (väitetysti) tukeva pötikkä.
Kattelin sen vatsapuolta, että näinköhän sillä on jo poikaset pesässä...
Tänään oli kamera mukana, mutta ei senkään vertaa kevään merkkejä. "Joessa" on suma puista, näkyy olevan selkeästi joku aidantolppakin siinä. Kuva kääntyi kyljelleen taas jostain syystä, enkä jaksanut alkaa painia sen kanssa nyt.

Oli mukava ilma, sopivasti päällä ja lenkkarit jalassa, pitkästä aikaa nautin kun sain kävellä rivakkaa vauhtia ja kuunnella kenkien ääntä asfaltilla. Toinen sanoo "u" ja toinen vaimeammin "a". Koko pitkä talvi on saanut rämpiä lumessa ja loskassa isoilla kengillä, varoa liukastumasta ja askel on ollut raskas. Kurjet huuteli niin lennossa kuin maissakin jossain, mutta en nähnyt. Punakylkirastaat lauloi kolmella eri murteella. Iltapäiväksi, oikeastaan loppupäiväksi puolen päivän jälkeen on luvattu sadetta.

Mutta aivot ei kyllä pelaa. Luen ihan sujuvasti väärin - esimerkiksi eilen luin lehdestä ääneen otsikon, mikä oli minusta huvittava, ja lausuin ihan oikein sanan "torilla" mutta mun aivot käsitti sen sanaksi "traktorilla". Ihmettelin, miksei muita naurata. No ei siinä mitään hauskaa ollu. Toritapahtuma. Ei traktoritapahtuma. Melkein joka kerta luen sanan "somessa" että Suomessa. Vaikkei se oo ees isolla. "Pepsi-mainosta pilkataan somessa" ja mie ihmettelen, kun jutussa ei puhuta Suomesta mitään. Kirjoitan myös väärin, sormet vaan painaa itsepintaisesti vääriä nappeja näppäimistöstä. Uudelleen ja uudelleen.

Tässä kirjoittamisen ohessa oon syöny taas ison pänikällisen salaattia. Hyvää, pähkinäistä. En tiedä onko mulla joku puutostila, kun niin tekee mieli pähkinöitä, ei niinkään siltään mutta just salaatin tai muun ruuan seassa. Porkkanakeiton päällekin laitoin. Porkkanakeitto ei kelvannut esikoiselle (sen mielestä se ei oo ees ruokaa), mutta kuopus sitä iltapalaksi söi. Mie loput, ja kärsin vatsavaivoista. Mutta se on jännä psykologinen efekti, että kun päättää keventää, tuntuu olo muka heti laihemmalta, vaikka vaaka näyttää toisin...

10 kommenttia:

  1. Psykologinen(kin) ilmiö on hyvä. Tai siis se tekee hyvää!!!

    Mutta teillä on (edes yski) sinivuokko, meillä huööuna etsitään eden leskenlehtiä. No, se kevät tulee, tavallaan ja ajallaan, kuitenkin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo leskenlehdistä näkynyt vilaustakaan. Pitäs mennä tuonne ison tien varteen, mutta en lähe niitten takia :)
      Tänään olis tarkoitus käydä Helsingissä katsomassa onko lintuja. Muita kevään merkkejä varmaan on siellä...

      Poista
    2. Miten ihmeessä mä sain yhteen kommenttiin noin monta kirjoitusvirhettä ;-)

      Kävittekö Hesassa, bongasitteko kevään merkkejä?

      Poista
  2. Toenperrään on puro, katoin ensin, jotta on pikimöykky :) Saisinpa mieki siirrytyks salaatteihin ja keittoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ku kuvaki on pöljästi, ei tuosta kulmasta puroja katella. Joki se kartassa on, mutta kun on oikean joen partaalle syntyny, niin eihän tuota voi joeksi sanoa!

      Siirtyminen vaatii vaan sen inspiraation. Ei se väkisin ole kivaa. No ei se oo kivaa tälleenkään, kun olin taas totuttautunu kaikkeen hyvään... mutta ei parane vaan aatella miten hyvää suklaa on.

      Poista
  3. Tuohan on kuin liito-orava. Sinivuokkoja en ole vielä nähnyt, leskenlehdistä puhumattakaan.

    Ei oikein kevät etene kun maa on aamulla jäässä, ei pääse edes pihaan rapsuttamaan kukkapenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Vuosaaressa näkyi leskenlehti. Ja tietysti ison tien varressa enemmänkin. Lätäköt sielläkin oli ennen ysiä vielä jäässä.

      Liito-orava tosiaan, kun roikkuu noin sujuvasti pää alaspäin.

      Poista
  4. Hih, pompsahdin tänne ja tuosta kuvasta muistin, että näin jotain unta sinivuokoista :-D
    Se leskenlehti on jo bongattu -en muista oonko maininnut sen jo sataan kertaan- mutta sinivuokot näkyy vain unissa ja blogeissa.
    Psykologinenkin kevennys on hyvä, ja ehkä se siellä suolistossakin huomataan jo hyvänä, vaikkei vielä painossa näy. Uskotaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tänäaamuna unohdin punnita. Ei haittaa. Nyt ei tunnu laihalta ku maha on turvoksissa parsakaalikeiton takia...

      Poista