maanantai 3. huhtikuuta 2017

Terveisiä täältä alhosta



Kuvassa pitäisi olla linkki juttuun junkki littuun, mutta jos ei ole niin TÄSSÄ

Suomen talvi on ankeaa aikaa masentuneelle ihmiselle ja sen jälkeen nopeasti tuleva kevät voi lisätä masentuneen epätoivoa kun hän näkee toisten iloitsevan keväästä ja elämästä, eikä itse kykene tähän.

Jaa. Ei mua häiritse pätkääkään se, että toiset iloitsee, eikä se lisää mun epätoivoani. Se mitä muut tekee tai tuntee on herttaisen yhdentekevää. Toisten ilo ei lisää eikä vähennä mun kurjuuttani, sehän on yksinomaan mun omien korvieni välissä. Vihaan ihmisiä, mutta iloisia ihmisiä ehkä vähemmän kuin vihaisia ihmisiä. 

Minusta on tosi ihanaa, kun muuttolinnut palaa, laulu raikaa (siellä missä sen moottorien pärinältä kuulee) ja luonto herää eloon, mutta se joko parantaa mielialaa tai sitten ei. Valju valo on kauheaa. Tämä mikä juuri nyt on ulkona. Tyyntä ja liikkumatonta, ruskeaa, valoisaa mutta harmaata. Uutta vihreää ei maassa vielä näy (paitsi tuo kevätrasvapötkön kuorimuovi, jonka unohdin ottaa mukaani kun viritin "kevät- ja kesäruokintaan" (EI KESÄLLÄ RUOKITA PIHALINTUJA) tarkoitetun pötkäleen roikkumaan jasmikkeeseen) mutta jäätä ja lunta näkyy. Liiskaantunutta viimevuotista kasvillisuutta märkänä ja jäässä.

Jokin lapsuusajan juttu näissä vaivaa. Jotain outoja takaumia sieltä tulee, kun katselen paljaita puun oksia tässä valjussa valossa. Kun valoisuus lisääntyy, mutta näkymä on vielä lohduton. Yksinäinen ja onneton olo kantautuu lapsuudesta tänne keski-ikään asti tuntemuksina, mutta ei selkeinä muistikuvina. Pelkkänä tunnemuistina. Voiko sellasta ollakaan?

Vaikeasti selitettäviä asioita ilmeni loppuviikosta täällä, kun keskustelin lasteni kanssa synestesiasta. Olihan se ollu varsinkin ala-asteaikoina tarkkaa tuolla kuopuksella, että lukujärjestyksen aineet on kirjoitettu tietyllä värillä, ja viikonpäivistäkin tuli sanomista, kun olivat väärän värisiä. Lapsella on synestesiaa! Jossain määrin ainakin. Värien lisäksi jotain muutakin sanoihin liittyvää, epämääräistä, sellaista mitä ei osaa kertoa. 

8 kommenttia:

  1. Lapsuuden ja nuoruuden takautumia tulee koko ajan lisää kun ikää tulee. Jostain niitä kumpuaa esiin. Tuttua on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mie oon aatellu, että niiden kuuluis vähentyä, kun aikaa kuluu... tai voisivat ainakin selkiintyä, että mikä tapaus missäkin on takana. Mutta ainahan vois rakentaa valemuistoja - kas kun ei kukaan ole vielä tuotteistanut sitä, että alkais korvaamaan ihmisten ikävät muistot ihan toisenlaisilla, iloisemmilla ja elähdyttävillä!

      Poista
  2. Minä vihaan ihmisiä, joiden mielestä pitäisi haljeta riemusta pelkästään siksi, että on kevät. Masennus on, oli vuodenaika mikä tahansa. Tai sitten sitä ei ole (olen onnekas, kun saan elää ilman sitä pitkiäkin aikoja). Yleensä kevät on mun lempivuodenaika, mutta tämä kevät on ihan hirveä. Ehkä se vielä siitä. Toivotaan, että meille molemmille tulee vielä hyvä kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos on sellanen ihminen, joka käskee minua olemaan iloinen, kun on kevät ja jos aurinko paistaa ja on "olisit onnellinen, kun sun ei tartte käydä töissä" -tyyppi, niin sellanen ei kyllä ole yhdentekevä. Sellaset on tietämättömiä ja ajattelemattomia. Just julistin kauppareissulla miehelle, että kaikki ihmiset on tyhmiä paskoja, ennenkuin toisin todistetaan.

      Poista
  3. Minä tulen väistämättä iloiseksi toisten ihmisten ilosta, erittäin iloiseksi. Johtuneeko siitä, kun minun viimeaikaisiin iloihini on niin kovasti tultu mukaan iloitsemaan, ja olen huomannut miten valtavasti minusta välitetään.

    Minä myös tykkään ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä. Olen useammankin ihmisen kohdalla huomannut sen, että jos minua kohdellaan epäkohteliaasti, tympeästi tai välinpitämättömästi, ja itse huomaan heillä olevan todella pahan olon, koetan olla oikein ystävällinen ja kiltti, tehdä heille mukavia asioita, ihan pieniäkin, saan heidät vapautuneiksi ja iloisiksi. Jos läheisilläni on hyvä olo, on silloin minullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ilon jakaa eikä yritä tunkea sitä toisen kurkusta alas väkisin, niin tottahan se ilahduttaa. Ja onneksi on teitäkin, jotka tykkää ihmisistä :) olishan tämä maailma kamala paikka, jos kaikki vihais kaikkia. Kyllä mieki käyttäydyn asiallisesti toisia kohtaan, vaikka vihaisinkin.

      Ja mulla se ainakin liittyy siihen pahaan oloon ja ahdistukseen. Ei vain kestä vieraita ihmisiä lähellä silloin. Kaupassa oli tosi inhottavaa eilen, kun oli paljon ihmisiä. On mullakin sellaisia päiviä, että juttelen ihan tuntemattoman kanssa pottulaarin äärellä eri perunalajikkeiden sopivuudesta eri ruokiin ja ilahdun siitä...

      Poista
  4. Lapsuudesta tulee muistoja, tuntemuksia ja tuoksuja niin hyviä kuin huonojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksut on kanssa semmosia, että ne tuo ihan ihmeellisiä muistikuvia.

      Poista