Mien taho

Perheellä on ongelmia kellä minkäkinlaisia, ja ovat huonolla päällä. Mie en olekaan nyt suvereenisti se synkistelijä. Lähdin heti ennen seiskaa jo kävelylle, ettei tarvi koittaa olla jotain.

Kävin viimeisen kerran sillä nuopsyn vanhempien tukihenkilöllä, ja se lohdutti mua sanomalla, että ei kukaan vanhempi osaa ratkaista kaikkia lapsen ongelmia, eikä sen tarvi sitä tehdäkään. Mutta on niin vaikeaa vetää raja curling- tai helikopterivanhemmuuden ja tavallisen, kannustavan ja välittävän vanhemmuuden välille. Kun ei ole koskaan ollut sellaisen mallia elämässä.

Naakat ei ota uskoakseen, ettei saunan piippuun ole enää menemistä. Vein silloin taannoin verkon, jonka ne sit rikkoi ja jatkoi pesänrakennusta, sitten mies vei lisää verkotusta. Eilen huomasi, että ovat kasanneet keppejä, risuja ja ruohonkorsia siihen verkon päälle. Vei tiiliskiven siihen, mutta ei jostain kumman syystä peittäny sitä reikää sillä kivellä, ja näin kun naakka meni taas nokka täynnä pesäaineksia siihen piipulle, ja pudotti tavaransa sinne. Täyttävät sen hormin ryönällä, vaikkeivät pääse sinne pesimään. Säälittääkin. Jotenkin pitäisi järjestää se sijaispesäkolo niille kahdelle parille...