torstai 6. huhtikuuta 2017

Ruokaa!

Ruokahan se on mielessä, kun totesin vaa'an näyttävän liikaa ja on pakko paneutua salaattihommiin oikein tosissaan. Parsakaalia on myös kaapissa, siitä tulee sosekeitto jossain vaiheessa. Esikoinen on jäystänyt porkkanaa toiveissa olla kesällä hieman vähemmän kalpea kuin normaalisti, ja luki jostain että keitetystä porkkanasta irtois paremmin beetakaroteeni - mutta kun se ei yhtään tykkää keitetystä porkkanasta. Ajattelin sitten kokeilla soseuttaa keitoksi sitäkin. Josko maistuis. Epäilen kyllä, mun keitokseni ei yleensä maistu kenellekään.

Ostin taannoin kilon paketin naudanjauhelihaa, ajattelin että teen pyöryköitä ison kasan ja pakastan osan, niin voi sitten toistekin syödä. Pyörykkäpellillisen yli jäi jauhelihataikinaa, tein sit tällasia oopperaleipiä, missä taikina taputellaan leivälle ja paistetaan pannulla leipineen päivineen. Muna sentään erikseen.
Olihan tuo syötävää taikaruisleivällä, mutta siitä jauhelihasta tuli pahoja pyöryköitä! Kyllä ne just tuoreena meni, mutta kylmenneinä maistuivat kumman tunkkaisilta, voisin kuvitella että joku lampaanrasva maistuu sellaiselle. Uudelleenlämmitys ei parantanut makua yhtään, heitin sitten pois. Harmi sinänsä. Mutta rustoakin siinä lihassa oli, kuten monissa halvemmissa jauhelihoissa on. Sellasia pipanoita, mitkä pitää syleksiä pois suusta.
Ja mikä ketsuppipullojen korkeissa on, kun ne tälleen hajoilee? Tää oli toinen kerta, kun ko. pullon korkki avattiin, ja heti on toinen sarana poikki. Samalla lailla kävi melko heti myös edelliselle ketsupille, mutta aattelin että Felixin pulloissa sentään vähän aikaa kestäis. Pullo on kuitenkin tarkoitettu useampaan kuin kahteen avauskertaan!
Tämän aamuinen manteli tai joku, pähkinäpussista. Ihanhan näyttää, että se olis ryövätty jonkun elukan ruokavarastosta. Kaksi talttamaisen etuhampaan jälkeä ja piikkimäiset kulmahampaat. Paitsi että etuhampaita pitäs kyllä olla enemmän kulmahampaiden välissä... ehkä selitys on niinkin epäromanttinen kuin jokin kone, joka noita on käsitellyt...

Olen kyllä ollut epäluuloinen kaikkia pähkinöissä olevia reikiä kohtaan sen jälkeen, kun ostin Hesassa hienosta irtomyyntikaupasta manteleita ja niissä oli jotain toukkia, jotka oli kaivertanu onkaloita.

Ja todella loogisesti pesin koirien kaikki kurapuvut, pitää taas vaan kuivalla tiellä kävellä niiden kanssa. Plääh. Mutta ovatpahan ulkona kuivumassa - ekat pyykit ulkona talven jälkeen ☺

8 kommenttia:

  1. Nyt alkoi tehdä mieli oopperavoileipää:)

    Olen huomannut minäkin, että halvat (varsinkin sika-nauta) jauhelihat on huonolaatuisia. Kaalikääryleisiin niitä voi laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän sekin on nimensä saanu... onko hienot ihmiset syöny niitä pikkunälkään oopperanäytöksestä tultuaan?

      Niin, voiton maksimointia lihatuotetehtaillakin. Pannaan lihamyllyyn mitä vaan kehdataan. Huvittaa, että ne on alkanu myymään jonain "vuolu"lihana kinkkua ja kalkkunanfilettä ym., kilohinta on isompi kuin niillä leikkeleillä, joiden jämiä ja rikkoontuneita viipaleita ne selvästi on. Tuntuu siltä, että kun joku keksii hyötykäyttää epätäydellisiä jollain uudella nimellä, niin hinta on aina isompi kuin täydellisillä.

      Poista
    2. Äitini teki meillä aina joskus kyseistä leipää. Hän oli keittiömestari ammatiltaan ja tiesi siitä seuraavaa: juuret juontavat tukholmalaiseen Oopperakällaren-ravintolaan. opperalaiset sitä siellä söivät, kertoi äitini. Toiselta nimeltä leipää kutsutaan pariisilaisleiväksi (ruotsiksi parisare).

      Poista
  2. Voih! Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni paino-ongelmia ja se tuntuu kauheelta! Siihen on selkeä selitys, aivoinfarktin jälkeen saadut lääkkeet lisäävät ruokahalua, ja se mulla onkin ihan pohjaton. Ei kyllä yhtään lohduta tuo syy kun paino nousee niin että on ollut pakko ostaa uusia vaatteita...tuntuu oikeesti ihan järkyltä kun on aina ennen ollut hoikka. Eipä auta muu kuin väkisin pienentää ruoka-annoksia ja jättää makeat pois. Helpommin sanottu...

    Toi on niin totta noissa jauhelihoissa; ei oikein uskalla enää ostaa tarjouksessa olevaa, vaikka vähän pakko ois.

    Nyt sentään paistaa aurinko; menen pihalle istumaan ja unohdan kaikki liikapainot ja jauhelihat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos lääkkeillä pysyy terveempänä niin muutama kilo sinnetänne. Pitääkö niitä syödä loppuikä? Jotkut masennuslääkkeetkin lisää ruokahalua, mie oon kieltäytyny niistä ehdottomasti sillon, kun mulle vielä niitä kokeiltiin. Mun ongelma kun on se syöminen, eikä laihtuminen, niinkuin masentuneilla väitetään olevan.

      Poista
    2. Kyllä mun täytyy noita syödä loppuikäni, kun eihän se sepelvaltimotauti mihinkään minusta lähde vaikka sydän leikattukin on. Jotenkin vaan tuntuu ihan kauheelta kun koko minäkuva on muuttunut. Tietysti terveys on tärkein, mutta...

      Poista
  3. Mä tein ruokaa kukkakaalista (couscous-salaattia ja keittoa) mutta turhauttaa kun mitään ei tapahdu. Eikä jaksais kaiken keskellä vielä pantatakin... ehkä sitä sitten vaan opettelis olemaan tällanen possu siihen asti kun jaksais tehdä asialle jotain?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painonpudotus vaatii kyllä jaksamista, se on tosi. Jos joku muu laittais ruuan niin mikä siinä sitten olis laihduttaessa! Ja jos se ruoka ei vääntäis mahaa, niinku porkkanasosekeitto tekee, edelleenkin... pitäis syödä niin, ettei ole nälkä, mutta niin moni sopiva ruoka-aines ei sit taas sovi mun mahalle.

      Poista