tiistai 25. huhtikuuta 2017

Talven viimeinen lumiukko?

Juu ei ollu norovirus, vaikka oksentamista tapahtui eilenaamullakin. Sen lisäksi on kurkkukipua, ja eilenillalla oli lämpö vähän koholla. Ihme tauti. En sitten tänään alkanu ajaan sitä kouluun. Niin reippaasti kävi viime viikonkin siellä koulussa ilman yhtäkään paniikkikohtausta, vaikka turvahenkilö ei ollu kaverina.

Yhteishaun takia tuli pari pääsykoevaatimuspaperiakin, mikä stressaa tyttöä kans. "En tule pääsemään mihinkään" se hokee. Ja miksi jolleki media-alallekin vaaditaan sosiaalisuutta? Miksei ihminen kelpaa sellaisena kuin on? Hyvin voi pärjätä alalla epäsosiaalisempikin tapaus. Ei anneta edes mahdollisuutta. Ja kuvataidealalle tarttee vissiin olla taiteilijantarvikkeet valmiina jo pääsykokeeseen mennessä, hirveä arsenaali omasta takaa mukana. Ostoksille tässä pitää lähteä.

Ulkona sataa lunta. Ilmatieteen laitos sanoo, että niihin olis varauduttava. "Keskiviikkona ajokeli huononee maan itäosissa lumi- ja räntäsateiden takia. Sateet lisäävät onnettomuusriskiä etenkin jos joukossa on autoilijoita, joilla alla on jo kesärenkaat." Ja monellahan on jo, toki, kun laki niin määrää. Eipä sitä voinu ennustaa näin kylmää jaksoa, jos ajoissa vaihtoi renkaat. Ja sen verran iso operaatio se on, että ei voi vaan aamulla katsoa ikkunasta että jaa, maa on valkoinen, vaihdankin talvirenkaat takaisin ennenkuin lähden töihin.

Aamuyöllä heräsin murehtiin tytön koulunkäyntiä tuon paniikin, ihmispelon ja muun pelon takia, ja elämää muutenkin. Murheet kasvoi taas kokoansa isommiksi, ja kun mies nousi (vasta kasiin meno töihin, ja heräsi puoli viideltä!) niin otin kirjan ja aloin lukeen, että sain ajatukset muualle. Mulla on menossa Heikki S. Vuorisen Tauti(n)en historia, ja se on hurjan mielenkiintoinen, mutta sitä pitää lukea ajatuksella. Ja jatkuvasti pitäs käydä googlettelemassa asioita. Mulle oli uusi juttu mm. se, että kovin moni sairaus on ikäänkuin tarttunut eläimistä sen jälkeen, kun ihminen kesytti kotieläimiä, hieman muuntuneessa muodossa vain. No, tuberkuloosin yhteyden nautoihin tiesin.

Huomaa tukka!
Tällasen lumiukon tein sillon, kun viimeksi satoi lunta enemmän. Siitä on vielä jäljellä pieni pallo ja vähän toista, ja nyt näyttää siltä että kohta voi taas tehä lumiukon. Mutta toivottavasti tuo nyt jäi viimeiseksi tälle keväälle. Lumiukosta metrin verran taakse oikealle kukkii nyt lumikello.

Nähtävästi se juustokakku ei ikuisiksi ajoiksi torpannu mun laihdutusyrityksiä, nyt oon siinä mikä on ollu paino, kun tissileikkauksen jälkeen tuli viitisen kiloa takaisin. Olisin iloinen, jos olis 10 kiloa vähemmän, mutta tiedän ettei se siinä pysyis. Ylöspäin kun tahtoo aina mennä. Ei oo kuitenkaan siellä asti, missä se enimmillään on ollu.

4 kommenttia:

  1. Varmaan vielä juhannuksen asaa tehtyä lumiukon. maa on ihan valkoinen täälläkin nyt. Vettä taitaa sataa jo, joten sulaa pois.

    Media-alasta sanoisin, että varsin hyvin pärjää ei-sosiaalinenkin. Jos esim tekee nettiin sivustoja tms mediaan ja markinointiin liittyviä töitä, niin niitä voi tehdä vaikka kotona. Tietoliikenneyhteydet vain tarvitaan ja kunnon kone ja ohjelmat. Niitähän sivustojahan minä väsäilen huvikseni vieläkin joskus, aiemmin enemmänkin miehen kolllegoille. Olen toki sosiaalinen, mutta se liittyy kyllä varsinaiseen työhöni ja ammattiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä nytkin sais lumiukon. Pari pientä, 20-senttistä teinkin matkalla saunasta sisälle :)

      Poista
  2. No, ei sitten ollu elämä eessä lumiukolla, vaikka on tukka takana :) Ulospäinsuuntautunut on mulle jonkinlainen kirosana, kun kaikki ei ole vaan semmosia ja heillekkin on suotava samanlaiset mahdollisuudet!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinä aikoina lumiukot taitaa olla suht lyhytikäisiä näillä leveysasteilla :) Mun lapsilla on kummallakin näköjään kauheita vaikeuksia löytää paikkaansa elämässä, tai edes keksiä, mitä alkais tekeen aikuisena. Kun kuitenkin jokaisen (jolla ei oo paljoa rahaa) on jotain tehtävä.

      Poista