maanantai 17. huhtikuuta 2017

Puksutusta ja patpatusta

Perjantaiseen tekstiin liittyen löytyi erään eläinlääkäriksi valmistumassa olevan henkilön kirjoituksesta tällainen määritelmä: " Myötätuntouupumus on sisäsyntyinen loppuunpalamista muistuttava sairaus, jossa uupumisen syynä on voimakkaasta empatiakyvystä ja auttamistarpeesta johtuva väsymys."

Että kaikenlaista sitä on.

Me käytiin Pikku-Jumboa kattomassa, se sahas Tampereen ja Nokian väliä ja me asettauduttiin Tampereen päähän sitä odottamaan.

Tässä vaiheessa, kun se tuli asemalle, mie pääsin aika hyvin kuvaamaan kun porukat oli tuonnempana, mutta myöhemmin pällistelijöitä ja kuvaajia riitti niin, ettei kauempaa pystynyt veturia kuvaamaankaan. Ainakaan tuolta laiturilta, viereiseltä sitten. Kun otin koirat kainaloon ja menin liukuportaisiin vaihtaakseni kuvakulmaa toiselle raiteelle, kuulin takaani sulkimen räpsähdyksiä, ja sitten kun noustiin toisia portaita ylös, kyseinen kuvaaja pyysi kuvauslupaa ja räpsi meistä kuvia edestäpäinkin. Sanoi että on koirat hauskan näkösiä. Kohtelias nuori mies. Paljon oli kuvaajia laiturilla.

Myöhemmin mies ja tyttö kävi kuvaamassa veturia Viinikan ratapihallakin, siellä oli jotain mallikuvauksia oikein meneillään, parista vanhoihin puetusta naisesta mieskin otti kuvia. Ja sellasesta vähän kummallisiin remeleihin ja systeemeihin (mm. pyssykotelo, yltiökrumeluurattu silinteri ja kävelykeppi) sonnustautuneesta naisesta, jolla oli tissivako esillä kureliiveissä. En ymmärrä mikä itu oli sellaisissa vermeissä poseerata vanhan veturin kanssa, ennemminkin kuului jonnekin burleskilavalle tai punaiseen makuuhuoneeseen. Erilaisia vöitäkin oli ainakin kolme, ja yksi vielä näytti olevan kaulan ympärillä. Liikaa kaikenlaista, puolet yksityiskohdista kun olis jättäny pois niin olis ollu hyvä.

Oon taas vähän alamaissa, oli pari ihan hyvää päivää välissä. Jotenkin niin tympii tuo kylmyyskin, vaikka oon aina sanonu että ei tartte olla lämmin kunhan on kuivaa, mutta semmonen viimakin käy vielä kaupan päälle, että ei tarkene. Tosi vaikea pukeutuakaan asianmukaisesti, kun tuulettomassa paisteisessa paikassa tulee heti hiki, ja kun on päinvastainen tilanne, jäätyy. Ja ne vaihtelee. Mies lähti sitkeesti lintuja kuvaamaan. Mie oon saanu pääsiäisen aikana surkeat kaksi uutta lintua sadan linnun listaani, lehtokurpan ja järripeipon. Järrejä ei viime keväänä tässä pysähtynytkään matkallaan pohjoiseen.

Nyt näin unta että mun siskot sotki mun asunnon. Eikä suostuneet siivoamaan.

Aamulla mua olis vielä niin nukuttanut... oon monesti heräilly siinä kuuden jälkeen, mutta nyt oli kello yli 7 ja nukutti vain. Heräsin kylkeä kääntämään ja toinen koira ilmeisesti ylösnousun toiveissa heilutti häntäänsä peiton alla, ja siitä kuului sellanen "pat pat" -ääni, samanlainen kun jos kutsun koiraa tulemaan taputtamalla patjaa kädellä. Silleen sen kai käsitti sitten toinen koira, joka kömpi pois peiton alta ja ilolla tuli. Ja sitten tuli toinenkin. Tallusteli mun päällä ja heilutti häntää... ajattelin, kun juomisen ääniä kuului useamminkin yön aikana, että voi olla pissahätä, ja nousin käyttään ne ulkona. Sitten menin sohvalle ja koirat rauhottui viereen - yli kaksi tuntia vielä nukuin siinä! Kylmäkin tuli, kun oli vain ohut peitto päällä, vaikka koirat lämmittikin.

Taidan pyykätä vielä lisää, vasta yksi koneellinen on valmistunut...

8 kommenttia:

  1. Nuo vanhat veturit on kyllä kauniita, hieno harrastus tuollainen bongailu on.

    Ei tuo kylmyys oikein ole piristystä tuonut, lämpö voisi siihen auttaa paremmin. Vielä ei ole edes ennusteissa pidemmälläkään lämpöä. Ei millään jaksaisi odottaa. Mutta mennään päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä mene keväät saman kaavan mukaan joka vuosi. Viime vuonna tähän aikaan oli paljon keväämpi ja vaahtera kaadettiin pihalta. Kattelin siitä ottamaani videota, ja olihan piha erinäköinen.

      Poista
  2. Mulla oottaa huomenna pyykkäysurakka, kun esikoinen tuli mökiltä ja sillä on miljoona kiloa likapyykkiä, lakanat ja kaikki ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lakanoitahan voi periaatteessa jo yrittää ulkonakin kuivatella. Saattaa kyllä jäätyä.

      Poista
    2. Niinpä, paitsi luonnonhomeiden takia meidän lakanoita ei ;-)

      Poista
  3. Heippa. Postauksesi alkuriviin kommentoiden: kuulostaa jonkin asteiselle läheisriippuvaisuudelle. Tuon auttamistarpeen takia. Ikävä kyllä kokemuksesta voin sanoa, että vaikka ei olisi läheisriippuvainen, niin empatia-elämiseen voi ainakin vähän uupua, kun sitä on vaikea välttää, varsinkin jos on läheisestä ihmisestä kysymys. Itselle ajankohtainen aihe ja vaikka sitä kuinka ottaa järkevää etäisyyttä,pohjalla on suru. Ei voi tehdä mitään, sitä vaan rukoilee ja toivoo, että toinen voisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullahan on kyllä läheisriippuvuus, mutta kun se empatia kohdistuu vähän kaikkeen...
      Ymmärrän hyvin tuon surun. Olen joskus eronnut ihanasta ihmisestä siksi, kun se vain ei pystynyt kohtuukäyttöön ja pilasi elämänsä sillä juomisella. Oli vaikeaa, mutta en halunnut siihen syöksykierteeseen mukaan. Tilanne oli toki paljon helpompi kuin sulla.

      Poista