Hylätyt

Rajamäellä viinatehtaan liepeillä on vanha tehdasalue, Valta-akseli, jonka ympärillä on ollut vuosikymmeniä aita ja portilla vartija, että siellä on voinut käydä vain luvan kanssa. Aita on nyt purettu, ja käytiin kattelemassa tuota hienoista tiilirakennuksista koostuvaa kolossia.

Punatiiltä on ollut käytössä, kun sama yhtiö on omistanut myös Nopon tiilitehtaan. Pardon tuo ruma roskatäplä. Se tarkentuu "kirpuksi" kun zoomaa, joten en sitten käytä zoomia.

Kovin paljon liikennettä ei kyllä monellekaan ovelle ole ollut viime aikoina. 

Tässä rakennuksessa on ollut ikkunoita, jotka on pantu umpeen. Vieressä on ainakin jotain toimintaa.
Tykkään isoista tiilirakennuksista. Kyllähän tuolla toimitilaa vuokrattiin kovasti, mutta ei tunnu olevan tunkua. Hieno miljöö, olis potentiaalia vaikka mihin.

Seuraavaksi sorakuopalle, johon on ilmaantunut tällainen lampi. Lokkeja, rantasipi, tiira ja tylli ainakin majailee siellä.

Osassa sorakuoppaa on toimintaa, mutta tämä osa on maisemoitu. Koiria siellä uitetaan kuumina kesinä, mutta mejän koirat ei suostu edes juomaetäisyydelle menemään.

Tuonne meinaa mies lähtee teleobjektiivin kera tänäänkin katsomaan, saisiko jonkun lintukuvan. Eilen oli vain laajakulma mukana. Lähden varmaan mukaan, ahdistaa ja masentaa ja jos jään tänne yksin niin sitten vasta hyökyykin paha olo päälle. Lukeminenkaan ei tahdo onnistua, en pysty keskittymään ja se etukäteen niin iloitsemani Vargasin uusi kirja tuntuu kamalan tylsältä ja ankealta. Miten se Adamsberg onkin niin pösilö tässä. Aivan kuin olisi eri kirjoittaja.

Miksei mun stressi voi oireilla vaikka ruokahaluttomuutena, niin olis jotain hyötyäkin siitä.