perjantai 2. kesäkuuta 2017

Talviturkki Saarijärvessä

Tuonne se jäi, tuon laiturin päähän. Ei ehkä olis kannattanu, jos se vaikka olis vielä lämmittäny kun ei kesän lämmöstä ole tietoakaan... Kesäkuun alku ja viisi astetta lämmintä, hirveä tuuli ja eilen satoi rakeita. Ja vettä, ja sähkötkin meni tunniksi. Ensin tuli sähkökatkos ja sitten hetken päästä iski salama melkein kohdalle. Myöhemmin salamoi muuallakin, lähinnä kaakossa, mutta se yksi oli pitkään ainoa, mikä salamakartassa näkyi.

Joogaretriitin jälkeen alkoi arki ihan rysäyksellä. Jotenkin tuntui siltä, ettei kukaan ollu mua kaivannu eikä kenenkään mielestä ollu kiva, että tulin, vaikka toin tuliaisiakin. Paitsi koirat, joille en tuonu tuliaisia. Jo asemalta hakiessa alkoi miehen mälkätys kuopukselle pyöräilykypärän käyttämättömyydestä, ja muutenkin ollut jotenkin pahalla päällä taas. Mies siis. Tulopäivän iltana olin onnellinen, kun pääsin omaan sänkyyn nukkumaan (ja koiratkin oli iloisia, melkein riehakkaita kun mentiin nukkuun) mutta se ilo ei kauaa kestänyt, kun miehen kuorsaus piti hereillä. Eilen illalla sitten aioin jäädä jo suosiolla tänne alakertaan (tuo patja on kyllä ihan kuollut ja huono nukkua) niin suuttui mulle siitä. Kun ilmeisesti mun pitäs vaan kestää urheasti valvomiset sen takia, kun hän ei tahallaan kuorsaa. Ikäänkuin se tahattomuus pyyhkisi pois kaiken ikävyyden ja hankaluuden. Ikäänkuin mun nukkumattomuus ei olis mikään ongelma, kun eihän hän tahallaan. No, eihän se sille olekaan ongelma. Kyllä mieki kuorsaan ja se on myös mulle itselle ongelma, mutta ei se miestä tunnu häiritsevän.

Mutta olihan siellä Joogaopistolla ihan kivaa. Savusaunaankin päästiin (tuossa oikealla, pukutilat vasemmalla) mutta siellä se hiljaa oleminen oli vähän vaivaannuttavaa minusta. Oli pakko kysyä, missä on peflettejä ja kysyttäessä vastata, mistä löytyy kuumaa vettä. Ja kuulemma jotkut oli kiljuneet kovaa kylmässä vedessä :) Epäilen myös, että sisäilmassa oli jotain vikaa, kun mun nenä tahtoi mennä tukkoon siellä, etenkin joogasalissa.

Kävelin paljon jokaisessa mahdollisessa välissä, mutta sitten tuli sade. Ehdin käydä Riekonkoskella, mutta jostain syystä mun selkä kipeytyi sen kävelemisen ja joogaamisen seurauksena aika inhottavasti. Löytyi erinäisiä syviä lihaksia...

 Riekonkosken tämä ranta on rantojensuojelualuetta, mutta vastaranta ei, ja sen kyllä huomasi. Joku tynnyrikin siellä lojui. Ihmiset ei arvosta hienoja luonnonasioita, kun ne asuu niiden vieressä. En miekään omaa ympäristöäni ehkä osaa arvostaa tarpeeksi, ennenkuin tulee mettäkone ja kaataa siitä puut. Sitten kyllä menetyksen huomaa.

Kotona tuomi oli täydessä kukassa, kun lähdin, mutta Keski-Suomessa ne oli vasta tiukoilla pienillä nupuilla. Kotiin palattuani oli jokunen tulppaani auennut.

Tässä näyttää kesältä, vaan oli kuusi astetta lämmintä kuvanottohetkellä.

Tytön synttäbileet enimmäkseen pidettiin sitten sisällä, osa porukkaa pöydän ääressä, osa olohuoneessa ja osa kuistilla tai lattialla istumassa. Kuusi ihmistä (ja kaksi koiraa) oman väen (ja omien koirien) lisäksi sentään vain. Mutta jos on tilaa 48 neliötä niin ei siitä ihmeisiin riitä. Koululta tyttö kävi hakemassa todistuksen ja viidenkympin "stipendin" tunnollisuudesta ja ryhmähengen parantamisesta. Tjsp. Kyllähän se siellä jaksoi käydä, vaikka se olikin vähän sellasta "päivähoidossa" oloa.

Huomenna ehkä paistaa aurinko ja saattaa olla jopa yli kymmenen asteen lämpö. Hurraa.

12 kommenttia:

  1. Mukaavaa, että retriitti oli pääosin kiva. Ainakin sait kotioloihin vaihtelua. Ja talviturkinkin heiti, hyvä sinä! Minulla ei talviturkkia olekaan, kun uin ympäri vuoden.

    Miehellesi tiedoksi, että ei suhde siihen kaadu, jos nukkuu aina välillä edes eri huoneissa. Meillä mies on ottanut tavakseen nukkua silloin tällöin vierashuoneessa, että minä saan paremmin nukuttua. Tiedän itsekin kuorsaavani, mutta meilläkään mies ei herää siihen. Minä en saa uudelleen unta jos herään yöllä ja toinen kuorsaa. Joten järjestely on erinomainen ja mies ajattelee minun uniani ja jaksamistani.

    Vitsit on vähissä tämän sään takia, tänään ollut 3-6 astetta ja jäätävä pohjoistuuli. Välillä tulee vettä ja rakeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan jaksa ees vitsailla, että hyvä kun ei ole hiki.

      Olis onnellista, kun olis joku vierashuone, missä olis valmis peti siltä varalta, ettei saa nukuttua. Nyt pitää ensin järjestellä se peti ennenkuin pääsee oikaseen, ja siinähän unet karisee.

      Poista
  2. Mukavaa kuitenki, että sait vähän olla pois kotoa, vaikka oliki karu kotiinpaluu!
    Hienot tulppaanit on kukassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aina vaihtelua tähän kotona möllöttämiseen, kun käy muualla yön yli :)

      Poista
  3. Niin, se kuorsaaminen voi oikeesti olla ongelmallista. Meillä mies kuorsaa kovasti, ja sen myötä me ollaan jo kauan nukuttu eri huoneissa ja myös eri kerroksissa, kun siihen tosiaan on mahdollista. Ja ihan miehen omasta ehdotuksesta. Se suhde ei tosiaankaan siihen kaadu, vaikka nukkuisi ihan joka yökin eri huoneessa. Me nukutaan nykyään molemmat tosi hyvin. Usein ollaan vierekkäin iltaisin jomman kumman sängyssä; läheisyyttä saa kyllä muutenkin kuin samassa sängyssä nukkumalla, jos suhde on muuten kunnossa.

    Oisko sulla mahdollisuutta hankkia edes kunnon patja sinne alakertaan? Jos miehesi kanssa yhtään voi keskustella, hän ymmärtää asian. Toisaalta hän tuntuu ainakin joskus aika toivottomalta tapaukselta...

    Kivaa kun reissusi oli kuitenkin ainakin osin onnistunut. Nyt toivotaan kovasti vielä lämpöä lisää; se auttaisi ihan kaikkeen, ainakin siltä tuntuu. Me laitetaan kohta takkaan tuli ja sauna lämpiämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se suhde voi jopa paremmin, kun toinen ei oo koko ajan väsyny ja kiukkunen. Monta kertaa kun meinaa nukahtaa ja havahtuu ääneen, tulee yölläkin niin kiukkuiseksi että saattaa sanoa asioita, mitä ei tarttis sanoa, kun ei se toinen tahallaan, tosiaan.

      Kohtuullista lämpöä kaivataan kyllä!

      Poista
  4. Reissulta kotiin palatessa on monesti omat mutkansa... Rytmit eivät ihan itsestään kohtaa heti matkan jälkeen.

    Minä tungen yöllä korviin korvatulpat siinä vaiheessa kun kuorsaus alkaa häiritä unta. Tosin herätyskellon ääneen herään niiden kanssa vasta, kun se on todella kovaäänistä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoat tulpat, joita voin pitää, on silikoniset, ja oon kai semmonen rasvakorva, että niitä ei kovin montaa kertaa tarvi käyttää ku ne on vaihdettava, eivät enää pysy tiukasti. Ja aika kalliita kertakäyttöön ovat... pienempi ongelma on se, että tukka tarttuu niihin. Ja jotenkin tunnen oloni turvattomaksi jos en kuule; on sellanen tunne, että mitä vain voi tapahtua ja mie en älyä kun en kuule. Ehkä lasten pienenä olemisesta on jäänyt, että pitää olla nukkuessakin skarppina ryntäämään apuun jos jollakin on hätä.

      Poista
  5. Tuli mullekkin mieleen korvatulpat. Kuulostaa mukavalle tuo joogaretriitti ja hui kun sä olit rohkea kun kävit uimassa. Ajattele, mä en vielä ole käynyt ja vaikka täälläkään vesi (meri) ei ole vielä lämmintä, niin arvailen kuitenkin että pikkasen eri lukemat.
    Tuo on ikävää jos tulee olo, ettei kukaan ole kaivannut. Mutta muista, että se on olo vaan, joskus toiset saattavat touhuttaa niin arjessaan etteivät 'tajua'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä ollu tosi kylmiä öitä, nollan nurkilla, että ei se vesi tosiaan lämmintä oo vaikka onkin jäät sulanu ja "kesä". Mutta uihan ihmiset tosiaan avannossakin :)

      Oot oikeassa, ei sais päättää toisten ajatuksia omien tuntemusten perusteella... eikä sais pitää odotuksia esim. siitä, että joku muukin kuin koira olis iloinen mun paluusta. Koirista olin kyllä suht varma, nehän on aina ilosia ku kotiin palaa, vaikka olis vain kaupassa käyny.

      Poista
  6. Hrr, mä en varmaan heitä talviturkkia koko kesänä, nyt ainakin tuntuu siltä - sellaisiakin on ollut.

    Vähän lämpimämpiä ilmoja, kiitos, mutta ei hikisiä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on toiveet ilmojen suhteen :)

      Poista