sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pesä

Meillä on puut käytännössä loppuneet, ja uusia ei ole edes kyselty. Tokkopa niitä kohta enää on tarjollakaan, ainakaan kuivia. No, punakylkirastaat on käyttäny tilannetta hyödykseen ja rakentanu liiteriin pesän. Nyt ne on aina hädissään, kun siitä ohi saunalle kuljetaan... äskenkin kuivailin itteeni saunan rappusilla normaaliin kesäiseen tapaani, ja rastailla oli hätä. Piti sitten lähteä märkänä taivaltaan, että pääsevät lämmittämään muniaan. Miten tuo nyt kuulosti jotenkin kaksimieliseltä? Olin ilahtunut että punakylkirastas edes, kun se musta ei... ja että nimenomaan sillä täkäläisellä murteella laulava rastas, samaa murretta en ole kovin monessa paikassa kuullut. Se sanoo "tyyitry". Muistan, miten kamalasti pähkäilin tänne muutettuani, mikä kumma lintu noin sanoo, ennenkuin kuulin sen hiljaisemman loppusäkeen ja osasin tunnistaa punakylkirastaaksi.

Oon ollu perjantai-illasta lähtien töissä. Lauantai ja sunnuntai pitäs tulla palkallisena vuosilomapäivien lomittamisena, mutta vaikka sieltä lomitustoimistosta on paperit tulleet yleensä tosi nopeasti (paitsi sillon kerran ku posti söi ne) mutta nyt ei oo näkyny. Jos ei maanantaina tuu niin soitan sinne. Kannatti sillon edellisen kerrankin soittaa, kun tosiaan oli hukkunu postissa paperit, tietenki jakaneet jollekin naapurille ne ja siellä on mun henkilötunnukset ja veroprosentit sun muut niissä papereissa...

Lauantaiaamuna mulla oli sitten maha sekaisin ja migreeni. Nousin puoli neljältä ottaan migreenilääkkeen ja käymään vessassa. Ehdin käydä viisi kertaa ennen seitsemäksi töihin lähtöä, ja oksettikin että piti oikein pahoinvointilääke ottaa. Oli kauhea aamu. Järki seisoi ja paniikkikohtauksenkin sain, kun piti lypsyrobotilta ottaa ohjat, kun se ei löytäny vetimiä, tärisin siinä ja tuijotin robottia ja pelkäsin ihan sikana. En mie sitä niin paljon yleensä pelkää. Onneksi siellä oli semmonen harjoittelija, joka teki enempi muita hommia mutta osas sen robotin ja talon tavat. Rehua se oli enimmäkseen tekemässä, mutta onneksi sattui olemaan navetalla kun tarttin apua.

Tänään jos olis ollu samanlainen paniikkimieliala, niin olisin varmaan juossu pois. Robotti sekos, traktorin vetämä rehuvaunu huusi ruokintakäytävällä, palohälytin huusi pakokaasujen takia ja mie siellä korviani pidellen yritin saada jotain järkeä sen robotin toimintaan, kun isännän piti sitä rehuvaunua hoidella eikä ehtiny kokonaan sitä ongelmaa selvittää.

Se on jännä miten erilailla kaikkeen suhtautuu kun oma pää on erilainen. Lauantaina olin ymmälläni ja peloissani ja usein en tiennyt, miten tilanteen hoidan, tänään tunsin työn iloa ja jonkinlaista itsetunnon kohenemista, onnistuin ja osasin ja sain aikaiseksi. Robottiasioissakin sain opastusta, toivottavasti oppi pysyy muistissakin. Kyllä se taitaa pitää paikkansa, että työn tekeminen on ihmisen mielelle hyväksi. Nimenomaan sellaisen työn, jossa on hyödyksi. Ja mulle sellasen työn, jossa voi olla eläinten kans.

Tänään söin ruokani kuistilla ja totesin, että yli kolme viikkoa maljakossa olleet ruusut alkaa viimein vähän rupsahtaa.

Se niille jo sallittakoon, ja onhan niistä vieläkin iloa. Ei me olla heti pois heittämässä. Tytär toi sinne ikkunalle myös lupiinin, ja tuoksu on tosi vahva, vaikka on vain yksi varsi. Kauniskin se on, en vaan saanut kuvaan vangittua sitä kauneutta kunnolla...
Kolme vuotta sitten kesällä keräämäni ja kaksi vuotta sitten kylvämäni akileijat on nyt viimein kukkimassa! Olisinkohan ryhtynyt akileijankasvatukseen, jos olisin tiennyt a) että ne ei edes idä ilman kylmäkäsittelyä b) että ne kasvaa pelkkää lehteä kahtena ekana kesänä... Valkoisia kukkia toivoin ja odotin, mutta tämä ainakin näyttää epäilyttävän siniseltä:
Mutta ei se haittaa, kauniit ne on siniset tai violetitkin. Ei me olla heti pois kitkemässä :) ja kyllä se on akileija, kävin äsken vielä tarkistamassa, kun tuossa kuvassa näyttää lehdet niin erikoisilta ja taustalla on muuta kasvia. Tää toinen vielä ylläpitää toiveita:
Kolmaskin puska on niistä valkoisen akileijan siemenistä kylvetty, mutta se on jostain syystä kitukasvuinen. Liekö talvi iskenyt siihen, tai ympäröivät rikkaruohot. Kuten kuvasta näkyy, vuohenputkea riittää... oon sitä toisin paikoin vähän kitkenytkin, mutta eihän se kai tarvi ku pienen juurenpätkän noustakseen uudestaan.

En meinannut malttaa tulla akileijantarkistusreissulta sisälle ollenkaan, kun oli niin ihana ilta. Tuulee, mutta se on lämmin tuuli. Koko päivän on ollu joko puolipilvistä tai sellasta harsopilveä, vaikka ennustekin taas sanoi että tulee satamaan puoliltapäivin aina iltaan asti. Pisaraakaan ei ole tullut. Tai on ehkä pisara - työpaikan pihalla ollut autoni näytti siltä, että ehkä just sen verran on ropsahtanut.

Olkoon alkava viikko kaikille suosiollinen!

10 kommenttia:

  1. Hui mä olisin tuollaisissa robottitilanteissa kyllä ihan paniikissa. hatunnosto sulle <3

    Tulipa mieleen tuossa sun kasvitietämystä todetessa, että nää nykylapset ei vaan tunne kasveja. Me ollaan koitettu kuopuksen kanssa valokuvata kasviota varten erinäisiä alkuja, jo toukokuussa aloittivat koulussa. Lupiinikin kuvattiin pelkkänä lehtenä ja tänään sitten nähtiin se kukkivana.

    Saan koko ajan olla kertaamassa (mikä toi on...käenkaali...puna-ailakki--- niittyleinikki... jne) ja silti päähän ei tunnu jäävän kovinkaan moki. Lupiini, ahomansikka ja ehkä joku muu.

    No, mä jatkan harjoituksia ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on hyvä että niitä kasvioita kerätään (tai kuvataan) koska jotenkin tosiaan tuntuu, ettei "nykyajan nuoret" tosiaan tunne kasveja. Vaikka en mie usko, että ainakaan mejän kuopus kasvionteon jälkeen muistaa yhtään sen paremmin mitään...

      Robotit on kammottavia. Mie en jotenkin luota siihen, että kun klikkaan "keskeytä robottikäden toiminta" niin että se todellakin olis sitten hiljaa paikallaan. On se kyllä toistaiseksi ollu... mutta on ollut tapaus, missä se robo on sullonut äijän sinne lehmän jalkoihin ja lehmä tallonut kuoliaaksi.

      Poista
    2. Mäkin muuten vasta nyt katkoin viimeiset ruusut täällä. Kukka-asetelman neilikat jaksoi myös ihan hirmu pitkään.

      Sulle kans, suosiollista viikoa <3

      Poista
  2. Onnittelut sinulle kun osasit toisella kertaa hoitaa homman 'kotiin'. Vähän ja huonosti nukkuneena ja migreenin jälkimainigeissa en ihmettelekkään että keskityskyky ei ollut sitä parhainta mahdollista.
    Käsillä tekeminen on pitemmän päälle väsyttävää mutta myös hyvin palkitsevaa kun näkee samantien työnsä tuloksen.
    Linnut muuten varmasti tottuu teihin, nyt on vaan alussa hätä.
    Ruusuthan on kauniita kun ne kuivaa. Eli jos tykkäät niin kuivaa tai ota terälehdet esim. talteen. No kyllä sä itse tiedät varmasti jo.
    Lupiinit on kauniita!!!!!
    Aurinkoista tulevaa viikkoa sinulle, koiruuksille ja miehellesikin! Ja lehmille.

    VastaaPoista
  3. Keskityskyky. Joo. Hoono soomi. Keskittymiskyky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt, meni ihan täydestä mulle. En osannu ees ihmetellä.
      Kiitos toivotuksista!

      Poista
  4. Aikamoinen paikka olla töissä, ei moni jaksaisi, olet sinä melkoinen!

    Minäkin sain pari vuotta sitten akileijan siemeniä parilta bloggaajalta ja nyt yksi (1) on nupulla. Meillähän on ollut vain tummansinisiä ja nyt toivoin valkoisia ja vaaleanpunaisia. Saa nähdä minkävärinen aukeaa. Pidin niitä jääkaapissa kylmäkäsittelyssä muutaman viikon silloin ennen kylvämistä.

    Rattoisaa juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en miekään jaksaisi täysipäiväisesti tai siis täysiviikkoisesti ja -kuukausisesti. Neljä päivää on maksimi, ja sekin riippuu niin kamalasti siitä minkälainen vointi on.

      Poista
  5. Työpäivätki on erilaisia ja tuommosissa koneellistuneissa navetoissa en mie ossais tehä mittään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vasikat juotetaan ja paska siivotaan niinku ennenki :)

      Poista