keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kauniita paikkoja ja rumaa

Taas näin unia. Tuleekohan ne nyt takaisin. Olin konsertissa, mutta jossain sivusalissa parin muun ihmisen kans - musiikki kuului, mutta esiintyjää ei nähty.

Valvoin yöllä ja mietin näitä asioita. Mietin, kauanko jaksan tällasta stressiä hajoamatta. Pankki ei (odotetusti) anna rahaa (tosin mies taisi odottaa että antais) eikä ees pikavippifirmoista ole apua. Mie en tullu aatelleeksikaan, että oon vaan rasite tässä kuviossa - eläkeläisenä mulla ei ole maksukykyä ollenkaan. Ainoa remonttitarjous piti hylätä, kun ne olis vaan tehny uuden katon ja 10 vuoden päästä oltas oltu samassa tilanteessa. Eikä ollu rahaakaan niin paljoa. Enskuun alussa joku tulee taas katsomaan, voisko edes jonkin ensiavun tehdä pienemmällä budjetilla, ettei vahingot enää pahenis.

Henkistä apua pitäs hakee, mutta nyt on vielä sekin, että kannattaako mitään alottaa jos en edes asu täällä enää kohta. Enkä mie saa soitettua sinne.

Kävin pitkällä lenkillä koirien kans - on vaihteeks oikein kiva ilma, ehkä vähän kylmähkö tuuli - ja huomasin että taas on yksi ihana metsäpolku iäksi poissa. Siinä, mistä polku ennen lähti, oli vaan leveä savinen metsäkoneen ajopaikka, ja siitä eteenpäin ruma raiskio. Kauniit paikat sen kun vähenee.
Tämä sentään oli vielä säästetty, mutta kauanko, sitä ei tiedä.  Mun kaikki viimeaikaiset kuvat kaataa vasemmalle, en jaksanu avata Lightroomia että olisin oikaissut.

Tämä kuva on eiliseltä:
Sorakuopalta. Ja kaataa vasemmalle. Oli ihana ranta, olis voinu mennä vaikka uimaan tuosta. Äkkisyvä, ei olis tarvinnu kahlata päästäkseen uimasille.

Ajattelin, että menen kirjastoon ettei tarvi ajatella, luen siellä lehtiä yms., mutta hyvät lukupaikat oli jo varattu ja muutenkin mikään luettava ei innostanut. Olin ajatellut myös, että sen jälkeen haen kaupasta jätskin ja syön sen jossain ulkona siinä kylällä, mutta oli liian kylmä siihen. Söin sitten kotipihassa autossa sen jäätelön. Ihan turha sekin. Kamalasti tekee mieli syödä hyvää lohduksi.

Kovasti vaalimani akileija on kuin onkin valkoinen :)

10 kommenttia:

  1. Sinulla on valkoinen akileija, höh, se minulta vielä puuttuu.

    Kyllä nyt kovasti kaadetaan puita, mikä lie metsänomistajille. Meillä oli tuossa lähellä maantie ihan oudon näköinen kun tyhjä paikka metsän tilalla.

    Kunpa jotenkin järjestyisi se talon remppa. Ja sinulle apua ahdistukseen, saisitko soitettua ajan jotenkin? Jaksamista!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no kun epäilen sen auttavuuttakin, vaikka soittaisin ajan. Kesällä muutenkin puolivaloilla kulkee terveydenhoitolaitos, ja kun ne keskustelutuokiotkin ahdistaa jos ei osaa mitään sanoa. Ja pelkään että tyrkyttävät lääkkeitä, joita mulla ei oo varaa syödä... muutenkaan ei rahaa yleensä jää yhtään, tili on tyhjä kun seuraava eläke tulee.

      Poista
  2. No voi hittonen. Eiks tuohon nyt mitään keksisi? Pikavippifirmoja en suosittele. Kauan aikaa sitten sen aikaisen parini kanssa ostimme talon, josta perhe joutui muuttamaan pois ja mies lähtemään kauas töihin kun olivat vipanneet...kai siinä muutakin oli, mutta pääsääntöisesti tämä. Olivat sattumalta poikakaverini tuttuja (siis vasta kun menimme katsomaan taloa he huomasivat että pojat olivat entisiä koulukavereita) ja heitä lohdutti se, että rakas koti myytiin edes tutuille.

    Saisko niitä rakennustarvikkeitten hintaa maksettua ja siitä sitten etsiä työttömänä olevia tekijöitä? No kai te olette kaikki vaihtoehdot jo pohtineet...hitsisen hitsi.

    Mulla on fiilis, että toi järjestyy vielä.

    Voimia. Soita se aika jos vaan suinkin jaksat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan sen pakko jotenkin järjestyä. Myynti purkukuntoisena talona on ollu kyllä mielessä, joku jolla on se parikymmentä tuhatta rahaa laittaa remonttiin, sais tästä tosi halvalla kivan kodin tai kesämökin.

      Enskuun alussa on yks ehkä vähän halvemmalla tekevä tulossa katsomaan. Niillä tekijöilläkin vaan on kiirettä, eikä mitä tahansa viitsis palkata - jos tekee huonoa työtä, on edessä vaan lisää rahanmenoa kun yhä uusia virheitä paikataan.

      Poista
  3. Se on rankka paikka pyöritellä asioita mielessään, kun ei tunnu olevan mitään ratkaisua. Toivon kuitenkin jaksamista ja jotain onnen kantamoista, että saisitte asua siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän toivotukset on hyvin toivottuja nyt. Ja tosiaan, mie oon semmonen asioiden pyörittelijä ja suurentelija, että pienetkin asiat saa isot mittasuhteet, saatika nyt tämmönen.

      Poista
  4. Mä ymmärrän hyvin että asiat aina murehtimalla suurenee. Niin niille tahtoo mullakin käydä. Ja kun kyseessä ei ole todellisuudessakaan mikään pikkuasia. Toivotaan, että löytyy hyvät tekijät ja edullinen hinta. Saahan siitä sitten kotitalousvähennyksen verotuksessa, jota voi hakea heti remontin jälkeen. Tosin silloin tekijän pitää olla yrittäjä.
    Voimia! Ja yritä kuitenkin soittaa se aika, ehkä puhuminen helpottaisi edes vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos voimista. Tänään on ainakin soittokiintiö täynnä, kun piti laina-asioissa soitella...

      Ne suurenee tosiaan. Aika kamalia asioita välillä mielesää pyörähtää.

      Poista
  5. Voi mä niin toivon, että tuo kattoasia ratkeaisi jollain säällisellä tavalla - ja että sä saisit nukkua ilman painajaisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun unet on ollu aika iisejä, mutta mies kyllä näki painajaista toissayönä. Piti oikein herätellä.
      Toivotaan kovasti.

      Poista